Dolores Redondo: El guardián invisible

 

El guardián invisible (suomennettu nimellä Näkymätön vartija) aloittaa Baztán-trilogian. Trilogian on inspiroinut vanha todellinen rikostapaus.

El guardián invisible alkaa nuoren tytön murhasta. Ylikonstaapeli Amaia Salazar asuu Pamplonassa, mutta on kotoisin Elizondosta, jossa murha on tehty, ja saa siksi tutkimukset johdettavakseen. Tavanomaisesta dekkarialusta huolimatta kirja on oikeastaan enemmän kertomus Amaiasta kuin rikostutkimuksesta. Hänen sisarensa ja tätinsä asuvat Elizondossa, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä pimeät salaisuudet, jotka vaikuttavat edelleen hänen käytökseensä ja suhteeseensa muihin ihmisiin.

Murhia tehdään lisää, ja tutkimukset etenevät, vaikka välillä nihkeästi. Nuori moderni nainen johdossa ei miellytä kaikkia tutkimusryhmän jäseniä. Kateutta ja vastaan hangoittelua esiintyy.

Baskimaahan ja Ranskaan rajoittuva Navarran pohjoisosa on uutta seutua rikoskirjaan. Elizondo kuvataan paikaksi, jonka helmikuiset jatkuvat kylmät sateet tuovat mieleen Etelä-Suomen tuhnuiset talvet. Kaupungin läpi virtaavasta Baztán-joesta nousevat huurut lisäävät sumuista kosteutta. Juoneen sekoittuvat lähes läpitunkemattomat metsät, Pyreneiltä laskeutuvat karhut ja baskien mytologian hahmot. Viimeksi mainittujen osuus on suurempi kuin olisin toivonut, mutta se on kirjan luokituksen ’crímen y misterio’ mukaista.

Kirjan lopussa on koukku, joka antaa aavistaa, mihin suuntaan trilogian seuraavassa osassa lähdetään.

Dolores Redondo: El guardián invisible
Booket 2017, 431 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 2012)

***********

Helmet-haaste: kohta 31. Jännityskirja tai dekkari.

Ben Okri: Vaarallista rakkautta

 

Omovo haluaa taiteilijaksi. Hän piirtää ja maalaa töiden jälkeen. Tylsässä konttorityössä on käytävä, jotta saisi rahaa. Nyt Omovo on rakastunut. Rakkaus on salaista, koska sen kohde Ifeyinwa on toisen miehen vaimo.

”He seisoivat hetken lähekkäin. Sitten Omovo siirtyi niin lähelle, että Ifeyinwan rinnat koskettivat hänen rintaansa. Ympärillä kuhisevassa ihmishyörinässä Omovosta tuntui kuin maailma pakkautuisi heidän päälleen. Ifeyinwa seisoi hievahtamatta, vain rinnat hieman kohoillen, ja hänen liikkumattomuudessaan oli jotakin aistillista ja kokoon kiertynyttä. Omovo aisti Ifeyinwan olemuksen niin väkevästi, että hänen jalkansa alkoivat vapista.”

Omovo asuu isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa Lagosissa alueella, jota kutsutaan ghetoksi. Heidän asuntonsa naapurusto muodostaa pihapiirin, jossa siivotaan, pestään pyykkiä, ryypiskellään Ogogoroa, juhlitaan ja juorutaan yhdessä. Siellä mikään ei pysy piilossa.

Omovon ja Ifeyinwan rakkaustarinan taustalla elää Lagos. Likaisen ja siivottoman gheton asumuksissa juoksentelevat rotat, gekot ja liskot. Sen kujilla lainehtivat likavedet. Toisaalla on parempiosaisten kaupunki, jonne gheton asukkaat matkaavat aamuisin töihin täpötäysissä busseissa, joihin mahtuakseen on tapeltava. Korruptio kukoistaa kaikkialla, jopa yksityisissä firmoissa kuten Omovon työpaikalla, jossa asiointia vauhdittavat lahjukset.

Omovo on välillä epävarma taiteilijuutensa suhteen. Hän kärsii tyhjän kankaan edessä. Hän repii hahmotelmiaan. Hän uppoaa omiin näkyihinsä. Omovosta taiteen korkein tehtävä on

”saada ihmiset tuntemaan enemmän, näkemään enemmän, tuntemaan täydemmin, näkemään todemmin”.

Hänen ensimmäinen galleriaan myytäväksi hyväksytty maalauksensa takavarikoidaan, koska sen sanotaan pilkkaavan Nigerian kehitystä. Hyvä ystävä vanha taiteilija Okocha yrittää saada Omovon ymmärtämään, että kaikki, mitä hän nyt kokee, kerääntyy varastoksi, josta hänen taiteensa syntyy.

Yhtä paljon – tai ehkä enemmänkin – kuin rakkaudesta Vaarallista rakkautta kertoo tuskallisesta kasvamisesta taiteilijaksi.

Ben Okri: Vaarallista rakkautta
Suomentanut Seppo Loponen
Otava 1996, 426 s.
Englanninkielinen alkuteos Dangerous Love 1996

***********

Helmet-haaste: kohta 6. Kirja kertoo rakkaudesta.

Gaël Faye: Pienen pieni maa

 

Gaby asuu Bujumburassa Burundissa. Hänen perheeseensä kuuluvat pikkusisko Ana, ranskalainen isä ja Ruandasta lapsena pakenemaan joutunut äiti. Äiti on tutsi. Gabylle ei ole koskaan oikein selvinnyt, miksi jotkut ovat tutseja ja toiset hutuja. Gaby viettää tavallista koulupojan elämää saman kadun varrella asuvien kavereidensa kanssa. Heidän pahin kolttosensa on mangojen varastaminen naapureiden puista. Gabyn suurin suru on vanhempien riitely, jonka vuoksi äiti muuttaa pois kotoa.

Maassa alkavat suuret muutokset samana vuonna, jolloin Gaby täyttää 11-vuotta, vuonna 1993. Maan ensimmäiset vapaat presidentinvaalit ovat riehakkaat ja synnyttävät toivoa, joka loppuu pian, kun valittu presidentti murhataan ja syttyy sisällissota. Vielä pahempaa alkaa tapahtua Ruandassa, jonne jääneistä sukulaisista äiti kantaa huolta. Gabyn elämä muuttuu turvattomaksi. Jotkut kaveritkin alkavat käyttäytyä kuin olisivat pieniä heimosotureita.

Pienen pieni maa alkaa lähes leppoisana lapsuuskuvauksena, vaikka vanhempien ero leijuu uhkana Gabyn mielessä. Maan joutuessa sekasortoon tunnelma synkkenee, vaikka tavallisuudesta yritetään pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Lopulta joudutaan kaaoksen keskelle, ja kaikkien perheenjäsenten elämä muuttuu.

”Kansanmurha on synkkä vyöry, ja ne jotka eivät huku siihen, arpeutuvat loppuiäkseen.”

Pienen pieni maa on Gaël Fayen esikoiskirja, ja se perustuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa. Jotkut kirjassa kuvatut tapahtumat ovat niin järkyttäviä, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista, eikä ainakaan lapsen.

Gaël Faye: Pienen pieni maa
Suomentanut Einari Aaltonen
Like 2018, 217 s.
Ranskankielinen alkuteos Petit pays 2016

***********

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 7. Kirjassa on kaveriporukka. Gaby ja hänen kaverinsa ovat jopa antaneet omalle porukalleen nimen: Kinanira Boyz.

Maailmanvalloitus: Burundi.

Kenneth Eriksson & Jeanette Björkqvist: Kovat kadut

 

Toimittaja Jeanette Björkqvist on kirjoittanut rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin elämäkerran yhteistyössä Erikssonin kanssa. Kirjan koko nimi on Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä. Helsingin Maunulassa asuneen ruotsinkielisen Erikssonin suomenkieliset kaverit antoivat hänelle lempinimen Kentsu. Kentsuksi häntä kutsutaan myös kirjassa, ja siksi minäkin käytän samaa nimeä.

Kentsu on hyvin työkeskeinen ihminen. Hänen siviilielämästään kerrotaan vain vähän. Siihen on mahtunut traagisiakin tapahtumia.

Kentsun työura Helsingin poliisissa alkoi järjestyspoliisista. Rikospoliisissa hän tutki aluksi asuntomurtoja, sen jälkeen ryöstöjä, esimerkiksi 1990-luvulla yleistyneitä pankkiryöstöjä, ja lopulta järjestäytynyttä rikollisuutta kuten huumerikoksia, jengirikollisuutta sekä ihmiskauppaa ja paritusta. Monet hänen tutkimansa tapaukset ovat uutisista tuttuja.

Ihmiskauppa ja paritus olivat Kentsun mielestä alueita, jotka olisivat vaatineet oman tutkimusyksikkönsä. Tämän vuoden alussa onkin uutisoitu, että poliisiin on perustettu uusi ihmiskaupan vastainen iskuryhmä, joka toimii koko maassa. YLEn uutisissa haastateltiin asiantuntijana Kenneth Erikssonia.

Kirjassa syntyy kuva työorientoituneesta ja itsevarmasta poliisista, jonka tutkimus- ja kuulustelumenetelmät saattoivat joskus poiketa tavanomaisista ja joka ei ollut aina helppo alainen tai mukava työtoveri.

”Kymmenessä vuodessa suorapuheinen, itsepäinen ja tiedonhaluinen metsästäjä oli noussut maineeseen yhtenä maan johtavista seksikauppaan liittyvän rikollisuuden tutkijoista. Hän ei suinkaan ollut kiistaton hahmo. Päinvastoin. Häntä arvosteltiin siitä, että hän näytti omivan kutakuinkin kaikki seksi- ja ihmiskauppaan liittyvät rikostutkinnat ja päättävän aika yksinvaltaisesti siitä, missä ongelmia oli tai oliko niitä ylipäätään. Jopa hänen arvostelijoidensa oli kuitenkin pakko myöntää, että hän sai aikaan tulosta.”

Kenneth Eriksson & Jeanette Björkqvist: Kovat kadut. Ammattirikollisten jäljillä
Suomentanut Kari Koski
WSOY 2020, 279 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Hård mot de hårda. True crime – en bok om brott. 2020

***********

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa. Se sopisi myös kohtiin 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan ja 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Kuukauden nobelisti Nelly Sachs: Kuoleman asunnoissa

 

Nelly Sachs oli juutalainen runoilija. Hän pakeni natseja Berliinistä Ruotsiin viime hetkellä vuonna 1940. Selma Lagerlöf auttoi paon onnistumisessa vaikutusvallallaan. Lagerlöf ja Sachs olivat olleet vuosia kirjeenvaihdossa. Sachs jäi sodan jälkeen Ruotsiin. Hän jakoi Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966 israelilaisen Samuel Agnonin kanssa.

Kuoleman asunnoissa on Sachsin ensimmäinen runokokoelma. Se on julkaistu Suomessa teoksessa Israelin kärsimys yhdessä runokokoelman Tähdenpimennys ja mysteerinäytelmän Eeli kanssa. Suomentaja on Aila Meriluoto.

Kokoelman aloittaa runo Oi savupiiput, jonka alussa on kaksi säettä Raamatusta.

Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Job

 

OI SAVUPIIPUT
kuoleman nerokkaasti laadituissa asunnoissa,
kun Israelin ruumis savuun hajonneena
leijui ilman halki –
Nokikolarina sen tähti otti vastaan
ja mustui.
Vai oliko se auringonsäde?


Oi savupiiput!
Jeremian ja Jobin tomulle tiet vapauteen –
Kuka keksi teidät ja kivi kiveltä rakensi
savusta pakolaisille tien?


Oi kuoleman asunnot,
niin viihtyisiksi sisustetut
talon isäntää varten, joka ennen oli vain vieras –
Oi te sormet,
jotka laskitte kynnyksen
kuin veitsen elämän ja kuoleman väliin –


Oi te savupiiput,
oi te sormet,
ja Israelin ruumis savuna ilman halki!

 

Runojen aiheena ovat juutalaisten koettelemukset, ja varsinkin keskitysleirit. Kokoelma on jaettu neljään osaan: Sinun ruumiisi savuna ilman halki, Rukouksia kuolleen sulhasen puolesta, Ilmaan piirrettyjä hautakirjoituksia ja Kuoroja keskiyön jälkeen. Niissä toistuvat sanat tuhka, tomu, hiekka ja tähti. Muutama säe runosta Pelastuneitten kuoro:

Me pelastuneet,
yhä kalvavat meitä ahdistuksen madot.
Tähtemme on hautautunut tomuun.

 

Minulla on Saksasta ostettu kirja Das Buch der Nelly Sachs (Nelly Sachsin kirja), jossa Sachsia kutsutaan juutalaisten kohtalon suureksi runoilijaksi. Kirjassa on otteita Sachsin runokokoelmista vuosikymmenten ajalta ja useiden tutkijoiden analyysejä Sachsin tuotannosta. Esipuheen on kirjoittanut suomalainen Bengt Holmqvist. Muutama runo on kokoelmasta Kuoleman asunnoissa, joten pääsin vertaamaan Meriluodon suomennoksia alkuperäisiin. Ne olivat ainakin minun saksallani tulkittuina erinomaisia.

 

Nelly Sachs: Kuoleman asunnoissa (kirjassa Israelin kärsimys)

Suomentanut Aila Meriluoto

WSOY 1966, 2. painos

Saksankielinen alkuteos In den Wohnungen des Todes 1947

***********

Helmet-haaste 2021: kohta 38. Kirja on käännetty hyvin.

Pieni yhteenveto vuoden 2020 luetuista

Vuodenvaihteessa on hyvä katsoa, mitä tuli luetuksi. Luin tänä vuonna tasan 100 kirjaa, mikä on kolmisenkymmentä enemmän kuin yleensä. Lisäys johtuu lisääntyneestä vapaa-ajasta. Enimmäkseen luin romaaneja, yhteensä 72. Niistä 23 oli dekkareita. Novellikokoelmia tuli luetuksi tavallista enemmän eli 7. Luin myös esseitä, näytelmiä ja runoja sekä tietokirjoja, viimeksi mainittuja 12.

Viereisestä taulukosta näkyy, minkämaalaisia kirjat ovat olleet. Suomalaisten osuus pysyy minulla aika vakiona eli on noin neljäsosa. Osiossa Muut on kirjoja 34 maasta. Olen ennenkin yrittänyt lukea kirjallisuutta myös muualta kuin Euroopasta, mutta tänä vuonna aloitin Maailmanvalloitus-haasteen, jossa tavoitteenani on lukea kirjoja mahdollisimman monesta maasta kotoisin olevilta kirjailijoilta. Kaksi kirjaa luin Ranskasta, Tanskasta ja Pakistanista, ja yhden seuraavista maista: Bulgaria, Irlanti, Italia, Itävalta, Latvia, Liettua, Malta, Portugali, Puola, Unkari, Venäjä, Etelä-Korea, Intia, Japani, Angola, Ghana, Kongon tasavalta, Mauritius, Norsunluurannikko, Sambia, Zimbabwe, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Bolivia, Kanada, Nicaragua ja Saint Lucia. Eri maiden kirjallisuutta lukemalla pääsee hyvin tutustumaan erilaisiin kulttuureihin.

Kirjat lainaan suurimmaksi osaksi kirjastosta. Yhtään arvostelukappaletta en tänä vuonna lukenut.

Yksi tavoitteeni tälle vuodelle oli lisätä espanjankielisten kirjojen lukemista. Luinkin niitä 8 kappaletta. Suurimman osan kirjoistani luen suomeksi, mutta luin myös kolme ruotsiksi ja englanniksi ja yhden saksaksi.

55 kirjaa oli miesten ja 42 naisten kirjoittamia. Kolmessa novellikokoelmassa oli kirjoittajina sekä miehiä että naisia.

Kirjojen julkaisuvuodet

Luin kahdeksan vuonna 2020 julkaistua kirjaa. Niistä suurin osa on tietokirjoja. Muuten kirjojen ilmestymisvuodet näkyvät keskittyvän edelliselle vuosikymmenelle.

Luin tänä vuonna monta todella hyvää kirjaa. Luin myös pitkään haaveilemani Joycen Odysseuksen. Se on ihan omassa kategoriassaan, joten en vertaa sitä muihin kirjoihin. Muista lukemistani nostan esille seuraavat viisi (aakkosjärjestyksessä kirjailijan mukaan):

• Juhani Aho: Juha
• A S Byatt: Riivaus
• Ananda Devi: Näistä raunioista
• Alice Walker: Häivähdys purppuraa
• H. G. Wells: Maailmojen sota

Devin kirja on yksi niitä, jonka luin Maailmanvalloitus-haasteen ansiosta.

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

 

Kigalin kakkukauppa valikoitui luettavakseni Maailmanvalloitus-haasteen myötä. Kirjailija Gaile Parkin on kotoisin Sambiasta. Hän on asunut myös Ruandassa ja on sijoittanut kirjansa maan pääkaupunkiin Kigaliin.

Angelin perheeseen kuuluvat mies Pius ja heidän viisi kouluikäistä lastenlastaan. Lasten vanhemmat ovat kuolleet, joten isovanhemmat huolehtivat heistä. Perhe on muuttanut Tansaniasta Kigaliin Piuksen työn vuoksi. Hän toimii konsulttina Teknillisessä korkeakoulussa. Angel hankkii lisätuloja paistamalla kakkuja. Hän kärsii melkoisista vaihdevuosivaivoista, mikä on harvinaista kirjojen päähenkilöillä.

Angelin kakut ovat upeita ja mielikuvituksellisia. Hän tekee kakut kotonaan ja ottaessaan tilausta vastaan hän yrittää saada selville, millainen on henkilö, jonka juhliin kakku tulee. Esimerkiksi lentokoneista innostuneelle pikkutytölle hän tekee lentokoneen muotoisen syntymäpäiväkakun.

Tilaajan ja Angelin keskustelu käydään aina teemukillisen ääressä, eikä tee ole koskaan mautonta englantilaista, vaan mausteista tansanialaista. Keskustelut johtavat usein siihen, että kakun tilaaja avautuu Angelille ongelmistaan ja huolistaan ja saa häneltä neuvoja.

”Olet asiakkaani ja minä olen ammattilainen. Tämä on luottamuksellista.”

Angel järjestää ystäviensä, tuttujensa ja naapureidensa asiat samalla, kun varustaa heidän juhlansa toinen toistaan hienommilla kakuilla. Hänen erityisen huolenpitonsa kohteena ovat tytöt ja nuoret naiset ja heidän koulutuksensa.

Ihmisten henkilökohtaisten ongelmien taustalla on usein aids tai Ruandan kansanmurha. Kipeistä asioista huolimatta Kigalin kakkukaupan tunnelma on sydämellinen, toiveikas ja usein iloinen. Se on omassa lajissaan hyvin sympaattinen kirja.

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Tammi 2009, 278 s.
Englanninkielinen alkuteos Baking Cakes in Kigali 2009

***********

Maailmanvalloitus: Sambia.