lauantai 23. maaliskuuta 2019

Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2

Kiinnostuin Marko Kilven Undertaker-sarjasta viime syksyn Helsingin kirjamessuilla ja nyt luin osat 1 ja 2 peräkkäin.

Undertaker 1. Kuolemantuomio. Hauturi Kivi on rikollinen. Kuolemantuomio alkaa Kiven tekemästä murhasta. Myöhemmin selviää, että Kivi on suurrikollinen. Hänen toimintatapansa on kylmä ja tunteeton. Hänen vaimonsa luulee elävänsä normaalia perhe-elämää. Hänen taustaansa väläytellään pikku hiljaa. Kuolemantuomiossa on paljon henkilöitä. Järjestäynyttä rikollisuutta tutkivia poliiseja, kovaksikeitettyjä rikollisia, jokunen tavallinen ihminen – ja opiskelija Tuomas tyttöystävineen. Kiven rikosten sekaan on ahdettu koulukiusaamista, parisuhdeväkivaltaa, masennusta, toimeentulo-ongelmia. Teksti on yhtä tykitystä. Lyhyet kappaleet syöksähtelevät tapahtumasta toiseen. Virkkeet ovat lyhyitä. Usein katkaistuja. Kirjaa lukiessa ei todellakaan ole tylsää. Päinvastoin, välillä lukija kaipaisi suvantohetkeä. Yksi tapahtumajuonne saadaan päätökseen, mutta moni jää kesken.

Undertaker 2. Kuolemanenkeli. Osa 2 jatkuu täsmälleen siitä, mihin osassa 1 jäätiin. Nämä kirjat on luettava järjestyksessä, jotta pysyisi kärryillä. Sama tykitys jatkuu. Muutamille Kuolemantuomion sivuhenkilöille löytyy perustelu. Tuomas nousee toiseksi päähenkilöksi. Kivellä on teoria kilteistä ihmisistä ja siitä, mitä heidät saadaan tekemään. Enkelimäinen Tuomas on kiltti ihminen. Kivessä itsessään alkaa näkyä pieniä murtumia. Kuolemanenkelissä on räjähtävä lopetus, mutta tarina jää vielä pahemmin kesken kuin Kuolemantuomiossa. Seuraavaa osaa siis odotellaan.

Kilpi on keksinyt Kivelle ylivoimaisen suojakilven: hautaustoimiston. Kivi pääsee lähelle poliisia. Ruumisauto on toisaalta näkyvä, toisaalta koskematon. Kuolema suojelee. ”Jälleen kerran kuoleman varjo pelastaa.”

Marko Kilpi: Undertaker 1. Kuolemantuomio
CrimeTime 2017, 335 s.

Marko Kilpi: Undertaker 2. Kuolemanenkeli
CrimeTime 2018, 393 s.

***********
Undertaker 1. Helmet-haasteen kohta 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.
Undertaker 2. Helmet-haasteen kohta 32. Kirjan nimessä on ammatti.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Anthony Doerr: Davidin uni

David Winkler on nähnyt lapsena pahan unen, joka toteutui täsmälleen sellaisena kuin hän näki sen. Siitä alkaen hän pelkäsi uniaan. Kun David aikuisena näkee tytärtään Gracea koskevan kauhistuttavan unen, hän pakenee, jotta uni ei toteutuisi. Kirjan alkuperäinen nimi onkin About Grace.

David pakenee, mutta hän näkee edelleen unia. Lopun elämäänsä hän taistelee perustavanlaatuisen kysymyksen kanssa: voiko ihminen omalla käytöksellään muuttaa tulevaisuutta?

Kirja ei oikein jaksanut ylläpitää mielenkiintoa yli neljänsadan sivun verran. Siinä on vastakohtaisia miljöitä eli Alaskan Anchorage ja Saint Vincent Karibialla. Ne ovat sinänsä kiinnostavia, kylmää ja pimeää ja toisaalta kuumaa ja aurinkoista. Sanallista maalailua on ylenpalttisesti. Tiivistäminen olisi joskus ollut paikallaan.

Varsinkin Saint Vincentillä ihmiset ovat rohkeasti omanlaisiaan. Chilestä Pinochetin vallankaappausta paenneista Somasta ja Felixistä tulee Davidin ystäviä. Heidän tyttärensä Naaliyah vaikuttaa Davidin loppuelämään enemmän kuin kukaan muu. David itse on päähenkilönä valju. Hän ajautuu toistuvasti äärimmäisiin tilanteisiin, kun ei tee päätöksiä tai kun valitsee väärin. Toisto on yksi kirjan teemoista ja se lähtee jo lumihiutaleista, joita alkuperäiseltä ammatiltaan hydrologi David oli tutkinut väitöskirjaansa varten ja joiden pariin hän palaa elämänsä lopulla.

David tavoittelee unelmaansa, tytärtään Gracea. Kirjan tyylistä kertoo Davidin pohdiskelu:
”Mitä olivat unelmat? Veteen upotettu kauha, kaivoon laskettu sanko. Syvä, viileä vesi kirkkaan pinnan alla; varjo jokaisen puun juurella. Unelmat olivat kunkin sellaisen paikan vastinpaikka, jossa oli käynyt ollessaan hereillä, jokaisen tunnin, jonka oli kokenut. Jokaista nykyisyyden hetkeä vastasi tulevaisuudessa peili ja toinen menneisyydessä. Muisti ja toiminta, kohde ja varjo, valvetila ja uni.”
Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja viehättyi kirjasta enemmän kuin minä, vaikka häntäkin alkoi puuduttaa loppupuolella. Hänen blogissaan on linkkejä muihin kirjoituksiin.

Anthony Doerr: Davidin uni
Suomentanut Hanna Tarkka
WSOY 2016, 427 s.
Englanninkielinen alkuteos About Grace 2004

***********
Helmet-haasteessa on kohta 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan, josta ajattelin, että saankohan tuota täytetyksi, koska tapanani ei ole kurkkia, mitä muut lukevat. Davidin uni on kirjan kannessa niin isolla, että työmatkalla junassa näin sen parin penkkirivin päästä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kuukauden nobelisti Rudyard Kipling: Sotilaskertomuksia

Novellikokoelma Sotilaskertomuksia on jokseenkin outo. Kipling oli patriootti ja Iso-Britannian suurvalta-aseman kannattaja. Novellit ovat asenteellisia ja kuvaukset stereotyyppisiä. Lievimmästä päästä on novellin Kadoksissa venäläinen upseeri, joka juo, juo ja juo, lopulta itsensä pöydän alle.

Kipling oli myös nuortenkirjailija, mutta enpä tiedä, oliko novellin Kaksi rumpalipoikaa tarkoitus olla mallina englantilaisille työväenluokan pojille. Alun perin huonokäytöksisistä rumpalipojista tulee sankareita, kun he ratkaisevat taistelun afgaaneja vastaan ja saavat surmansa. Tässä pieni pätkä sotimista:
”Lahtaaminen kävi edelleen oivallisesti. [- -] Ylänköläiset antoivat pakolaisten juosta kaksisataa kyynärää ja löivät heidät sitten kokonaan huutaen ja mylvien ennen kuin he olivat päässeet vuorien suojaan. Gurkhat seurasivat samaa esimerkkiä; mutta ”Fore and Aft” tappoi omalla tavallaan, sillä he olivat ahdistaneet suuren joukon pistimiensä ja kallioseinämän väliin, ja pyssyjen tuli poltti paksut nutut.”
”Fore and Aft” on yhden englantilaisrykmentin pilkkanimi.

Sympaattisin henkilö on novellin Wee Willie Winkie kepposteleva pikkupoika, mutta novellin huipennus sen sijaan – no, se on tällainen: Pojan upseeriystävän kihlattu menee uhmapäisyyttään rajajoen väärälle puolelle ja joutuu pulaan. Hän tarvitsee pelastajan, jollaiseksi ilmestyy isänsä määräämästä arestista karannut Wee Willie Winkie.

Novellista Hänen oma aviovaimonsa minulla on sentään positiivista sanottavaa. Siinä jääkärirykmenttiin tullut uusi nuori luutnantti joutuu työpaikkakiusatuksi, koska ei harrasta samoja asioita kuin muut upseerit. Hän kostaa niin hyvällä pilalla, että kiusaaminen loppuu siihen.

Sotilaskertomuksia on ilmestynyt suomeksi vuonna 1911, eikä uusintapainoksesta löytynyt tietoa suomentajasta. Joka tapauksessa suomennos on huono.

En ole lukenut Kiplingin kuuluisimpia teoksia eli Viidakkokirjaa ja Kimiä. Olen lukenut vain kehityskertomuksen Captains Courageous (Meren urhoja). Se oli selvästi parempi kuin Sotilaskertomuksia, joka osoittautui huonoksi valinnaksi nobelistisarjaani, mutta se nyt sattui olemaan kirjastossa.

ViidakkokirjastaKimistä ja Meren urhoista on postaukset Jokken kirjanurkassa.

Rudyard Kipling: Sotilaskertomuksia
Tiberius kirjat 2018, 122 s. (julkaistu ensimmäisen kerran 1911, Otava)

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kerstin Ekman: Mörker och blåbärsris

Mörker och blåbärsris on realistinen kertomus 1960-luvun lopulta pieneltä maaseutupaikkakunnalta. Kaikki lähistöllä olleet teolliset työpaikat ovat hävinneet. Töitä ei ole. Vanhan kyläkauppiaan kuoltua selviää, että hän oli pitänyt puotiaan tappiolla, ilmeisesti vain seuran vuoksi. Paikallinen mahtimies on sikatilallinen, jonka sikalan haju peittää ajoittain koko kylän.

Helga on leski, joka on aloittanut suhteen itseään paljon nuoremman Edvardin kanssa jo miehensä eläessä. Åsa on Helgan miehen tytär edellisestä avioliitosta. Åsa palaa Tukholmasta takaisin kylään mukanaan yksivuotias Rolf, jonka isästä ei ole tietoa. Elämä on ankeaa, joten kolmikko tukeutuu vanhaan keinoon. He alkavat keittää paloviinaa parin vanhan ystävän kanssa.

Idea ei ehkä ole kovin onnistunut. Siitä saadaan viitteitä heti, kun ensimmäisellä yrityksellä pieni Rolf on hetken vartioimatta ja polttaa itsensä niin pahasti, että poskeen jää pysyvä arpi. Puuhaa jatketaan ja viinahöyryjen keskellä ihmissuhteet rakoilevat, rakkaus ja mustasukkaisuus taistelevat hulluuteen saakka.

Tämä kirja voisi aivan yhtä hyvin kertoa Suomesta kuin Ruotsista.

Alla olevassa kuvassa on vanhoja paloviinan valmistuksessa käytettyjä astioita. Kuva on Tukholman Spritmuseumista. Viinanpoltto kiellettiin Ruotsissa 1860-luvulla, mutta varmaan sitä harrastettiin syrjäseuduilla senkin jälkeen.


Kerstin Ekman: Mörker och blåbärsris
Albert Bonniers Förlag 1999, 202 s. (julkaistu ensimmäisen kerran 1972)

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Nobel-museo ja Dramaten

Kävin hiihtolomamatkallani Tukholman Nobel-museossa. Museo on aivan vanhankaupungin keskustassa Suurtorin varrella. Perusnäyttelyn lisäksi siellä oli kaksi vaihtuvaa näyttelyä. Perusnäyttelyssä esitellään palkinnon historiaa ja eri alojen nobelisteja. Katselin muun muassa viime vuoden nobelistien museolle lahjoittamia esineitä. Toisessa vaihtuvassa näyttelyssä oli Bob Dylanin ja Kazuo Ishiguron teosten erikoissidoksia.

Museon varsinainen ponnistus oli näyttely Martin Luther Kingistä. Martin Luther King Jr. sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964, kaksi vuotta ennen kuin hänet murhattiin. Vietin näyttelyssä pitkän aikaa lukien Kingin elämästä ja toiminnasta ja katsellen videoita. Olin juuri edellisenä iltana nähnyt Spike Leen elokuvan BlacKkKlansman. Samassa aihepiirissä pysyttiin.

Olen kauan halunnut käydä Dramatenissa. Nyt olin Tukholmassa ensimmäistä kertaa näytäntökauden aikana, joten tilaisuus piti käyttää hyväksi. Suurella näyttämöllä meni Ronald Harwoodin näytelmä Pukija (Påklädaren). Olen nähnyt sen elokuvana, jossa pukijana on Ian McKellen ja vanhaa Shakespeare-näyttelijää esittää Anthony Hopkins.

Dramatenissa näytelmä oli ohjattu hyvin perinteisesti tavalla, joka perustuu täysin kahta suurta roolia esittävien näyttelijöiden taitavuuteen ja karismaan. Ja Dramatenissa oli sellaiset: Krister Henriksson ja Sven-Bertil Taube.


Fysiikan nobelistin Donna Stricklandin lahjoitus




keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Strindberg-museo Tukholmassa

Kävin hiihtolomalla Tukholmassa ja siellä Strindberg-museossa. En ole perehtynyt hänen tuotantoonsa kovin hyvin. Olen lukenut vain romaanit Punainen huone ja Hullun puolustuspuhe ja nähnyt Neiti Julien elokuvana. Siitä huolimatta museo oli kiinnostava kohde.

Strindbergsmuseet on muutakin kuin kotimuseo. Ensimmäisessä huoneessa ajoitetaan kirjailijan elämän tärkeät tapahtumat, sekä ammatilliset että henkilökohtaiset. Sen jälkeen näyttely keskittyy Strindbergin eri puoliin, joita lähestytään vastakohtien kautta: naisvihaaja – naisten rakastaja, sosialisti – vanhoillinen, ateisti – uskonnollinen, ja niin edelleen.

Strindbergin laaja-alaisuus korostuu. Hän oli kirjailija, mutta myös maalari ja valokuvaaja ja yritti jopa tieteentekijänä eri aloilla. Hänen kirjastossaan on yli 300 kielitieteellistä teosta  ja kymmenittäin eri kielten sanakirjoja. Kaiken kaikkiaan Strindbergin kirjastossa on lähes 7000 teosta, mutta valitettavasti kirjastoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla ryhmäkierroksilla.

Museon helmi on kuitenkin Strindbergin koti, hänen viimeinen asuntonsa. Huonekalut ovat aitoja, Strindbergin itsensä hankkimia. Museon esitteessä sanotaan, että työhuoneen kirjoituspöydän esineet ovat juuri siinä tarkassa järjestyksessä kuin ne Strindbergillä olivat.

Ruotsalaiset ovat myöntäneet Nobelin palkinnon monelle omalle kirjailijalleen, esimerkiksi hyvin kuuluisille (?) Verner von Heidenstamille ja Erik Axel Karlfeldtille. August Strindberg on edelleen yksi tunnetuimpia ruotsalaisia kirjailijoita ja on hänestä mitä mieltä tahansa, niin on kummallista, ettei hän saanut Nobelia.

Strindbergsmuseet, Drottningsgatan 85, Tukholma

Kiitän museota luvasta ottaa ja julkaista kuvia sekä ilmaisesta sisäänpääsystä.




Olohuone

Työhuoneen kirjoituspöytä



lauantai 16. helmikuuta 2019

A-ryhmä aloittaa – Osasto Q jatkaa

Arne Dahl: Misterioso
Tulin lukeneeksi Arne Dahlin A-ryhmästä kertovan dekkarisarjan ensimmäisen osan Misterioso. Olen lukenut pari sarjan kirjaa aiemmin. Misteriosossa selviää, millaista rikosta tutkimaan A-ryhmä alun perin koottiin. Saamme myös tietää, mikä on ryhmän suomalaisjäsenen tausta. (Kirjassa on muuten joitakin hassusti kirjoitettuja suomalaisia sukunimiä.) Rikos on ruotsalaista talouselämää horjuttava johtajien sarjamurha. Tutkimukset vievät välillä harhapoluille, mutta perusteellinen poliisityö tuottaa lopulta oikean tuloksen. Juoneen on sotkettu virtuoosimaista jazzia, venäläistä mafiaa, ylimielisiä isokenkäisiä ja bodaavia rappioalkoholisteja, muun muassa. Lukijalle on kirjan prologissa yllättävän selvä vihje. Syyllisen jäätyä kiinni A-ryhmästä päätetään tehdä Ruotsin poliisin pysyvä yksikkö, jonka virallinen nimi on ”Rikskriminalpolisens speciella enhet för våldsbrott av internationell art”. Ei ole mikään ihme, että Dahl jatkoi A-ryhmän parissa, sen verran mielenkiintoisen porukan hän kasasi Misteriosossa.


Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista
Poika varjoista on jo viides Osasto Q:sta kertova dekkari. Kirjan alkuperäisessä nimessä esiintyvä Marco on paperiton maahanmuuttaja. Hän kuuluu setänsä johtamaan klaaniin, jonka lapset – Marco muiden mukana – laitetaan kerjäämään Kööpenhaminan kaduille. Sedällä aikuisine apureineen on muuta hämäräperäistä toimintaa. Marcolla on älyä ja haaveita. Hän ei voi hyväksyä setänsä rikoksia, vaan pakenee. Osasto Q eli Carl Mørck, Assad ja Rose tutkivat kadonneen kehitysapuvirkailijan tapausta. Marcon ja Carl Mørckin tiet leikkaavat ennen pitkää. Marco osoittautuu todelliseksi selviytyjäksi. Hänen perässään on lopulta klaanin ja poliisien lisäksi ammattitappajia, mutta heiltäkin hän pääsee pakoon. Jatkuvaa takaa-ajoa ja pelastumista on liikaakin ollakseen uskottavaa, mutta toisaalta tosielämässä tapahtuu myös kaikenlaista uskomatonta, kuten Tanskassa Kim Wallin sukellusvenemurha. Tämän kirjan sankari on Marco, eikä Carl, Assad tai Rose.

Arne Dahl: Misterioso
Månpocket 2006, 334 s. (julkaistu ensimmäisen kerran 1999)

Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista
Suomentanut Katriina Huttunen
Gummerus 2016, 553 s.
Tanskankielinen alkuteos Marco Effekten 2012

***********
Helmet-haaste:
Misterioso, kohta 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Tukholma).
Poika varjoista, kohta 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.