Tuomas Palonen: Etymologian etymologia

 

Etymologian etymologia on vetävästi – jopa hauskasti – kirjoitettua kielitiedettä. Se ei ole aakkostettu etymologinen sanakirja, vaan sanoja käsitellään aihealueittain. Luvut (yhteensä 30) on nimetty luovasti, mutta kuvaavasti, esimerkiksi Muuttuvat merkitykset, Yhteiskunnalliset nousijat, Paleokielet ja Kansanetymologiat. Luvuissa on sanojen etymologioita, mutta niissä kerrotaan myös etymologian kehityksestä ja keinoista, joilla sanojen alkuperää jäljitetään. Luku Äännemuutokset on valaiseva. Seuraava havaittiin 1800-luvulla:

”Sanoissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eriävyyksiä. Esimerkiksi se, mikä oli italiassa p, olikin saksassa f; se mikä suomessa oli k, olikin unkarissa h. Kehittyi etymologisen tutkimuksen kannalta kumouksellinen ajatus siitä, että kielet voivat olla sukua toisilleen.”

Etymologian historia on tietysti sidoksissa muuhun historiaan, joten kirjassa on sitäkin. Kun Kolumbus luuli tulleensa Intiaan, hän kohtasi nykyisillä Karibian saarilla ensimmäiseksi kansan nimeltä tainot. Kolumbus käytti heistä nimitystä ”indios” eli intialaiset (suomalaisille intiaanit). Tuo lienee yksi maailman tunnetuimmista väärinkäsityksistä.

”Ymmärtämättömyys on keskeinen etymologinen resurssi. Ymmärrystä vailla oleva puhuu usein väärillä sanoilla tai imitoi toisia, jotka tietävät paremmin, onnistuen tai epäonnistuen imitoinnissaan. Kolumbus ja hänen jälkeensä tulleet eurooppalaiset valloittajat tekivät molempia. Siksi heiltä peritty Amerikkaa koskeva sanasto on sellainen kuin se on, kuin rikkoutunut kompassi tai köydestään irronnut ankkuri.”

Sanoja tutkitaan kirjassa monelta kannalta. Kieli on liikkuva ja muuttuva, sanoja lainataan ja sanoihin otetaan vaikutteita muista kielistä, lausuminen muuttuu, uusia sanoja muodostetaan... Mainiossa luvussa Negaatio käsitellään muun muassa suomen kielen tapoja johtaa sanoja negaatiolla. Käytetään etuliitettä epä- tai päätettä -ton. Jälkimmäisestä esimerkki:

”- - alaston on muodostettu sanasta alainen, joka tässä yhteydessä tarkoittaa alusvaatetta, eli alaston on yhtä kuin alusvaatteeton.”

Olen nostanut kirjasta esille vain muutaman kohdan. Siinä on paljon lisää kiehtovia aiheita. Tietokirjaksi Etymologian etymologia on harvinaisen viihdyttävä, opettavaisen lisäksi.

Tuomas Palonen: Etymologian etymologia ja muita etymologioita
SKS Kirjat 2025, 288 s.

***********

Etymologian etymologia sopii Helmet-haasteen kohtaan 38. Kirjassa keräillään jotain. Siinä on luku Schroderus ja Juslenius, jossa kerrotaan kahdesta miehestä, jotka keräsivät suomen kielen sanoja kirjoittaakseen sanakirjoja. Schroderus julkaisi 1637 kirjan, jossa on sanoja latinaksi, ruotsiksi, saksaksi ja suomeksi. Jusleniuksen suomalais-latinalais-ruotsalainen sanakirja ilmestyi 1745.

Lena Andersson: Studie i mänskligt beteende

 

Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä ilmestyi suomeksi viime vuonna. Huomasin kirjan monista blogikirjoituksista, ja se vaikutti sellaiselta, että saattaisin pitää siitä. Olin tietysti myöhässä, kun yritin varata kirjaa Helmet-kirjastosta. Jonossa oli noin 1500 varaajaa. Ruotsinkielisen alkuteoksen jono oli moninkertaisesti pienempi, joten liityin siihen ja sainkin kirjan varsin nopeasti.

Alussa Andersson sanoo, että kirja ei ole romaani, eikä novelli- tai kertomuskokoelma. Hän on kirjoittanut fiktiivisiä ”tapaustutkimuksia” ja saanut aikaan ”skärvor av liv, fenomen belysta”.

Kirjan luvut Andersson on otsikoinut tutkimuskohteena olevien naisten nimillä. Jotkut naisista esiintyvät muissakin kuin ”omassa” luvussaan. Vain yksi mies, tai oikeastaan nuori poika, on tarkastelun kohteena ja hänkin lähinnä katalyyttinä muutamalle naisten väliselle keskustelulle.

Useimmat tapaukset kulminoituvat keskusteluun, jossa ihmiset puhuvat toistensa ohi. Liselotte sairastuu syöpään ja haluaa pyytää Matildalta anteeksi, että on puhunut tästä pahaa selän takana, vaikka he ovat olevinaan ystäviä. Sekä Matilda että Liselotte on tavattu jo aikaisemmin eli lukijalla on heistä jonkinlainen käsitys. Heidän välistään keskustelua lukee suorastaan myötähäpeästä kiemurrellen, kun Liselotten anteeksipyyntö kääntyy Matildan loukkaamiseksi, mitä hän itse ei näytä lainkaan ymmärtävän. Samantapaista itsekeskeistä ja ylimielistä käytöstä tavataan muissakin luvuissa. Ystävysten Eva ja Malin lounastapaaminen johtaa välirikkoon.

”En kåre av fasa går genom Malin. Hon förstår inte varför Eva inte förstår att vissa saker måste lämnas outtalade.”

Anderssonin huomiot ihmisten käytöksestä ovat aika kitkeriä. Yksi ihmissuhde sentään päättyy hyvin, vaikka siinäkin on aluksi ymmärtämisongelmia. Märta on rakastunut Teodoriin, mutta ei edes tiedä, ovatko he pari, eikä uskalla ottaa heidän suhteensa laatua puheeksi. Hän haahuilee ympäriinsä, käy kääntymässä jopa New Yorkissa, ja lukijaa säälittää. Lopputulos on yllättäen pitkä onnellinen avioliitto. Seuraavassa luvussa käy huonommin, kun Märtan ja Teodorin tytär Amanda ei lainkaan ymmärrä vanhempiensa rakkaustarinan kauneutta, mikä pilaa hänen oman suhteensa poikaystävään.

Anderssonin tapaustutkimuksia lukiessa herää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Päällimmäiseksi jäi kysymys, ymmärrämmekö me ihmiset toisiamme todella noin huonosti.

Lena Andersson: Studie i mänskligt beteende
Polaris 2023, 260 s.

***********

En ole pitkiin aikoihin nähnyt niin onnistunutta kantta kuin tässä kirjassa. Sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis.

Jokha Alharthi: Celestial Bodies

 

Omanilainen Jokha Alharthi voitti kansainvälisen Booker-palkinnon vuonna 2019 romaanillaan Celestial Bodies. Se on vuosikymmenten yli ulottuva tarina, jonka kiinnekohtana on aviopari Mayya ja Abdallah.

Pidin kirjan rakenteesta, joka ei päästänyt lukijaa ihan helpolla. Luvuissa on aina yksi keskushenkilö. Abdallahin osuudet ovat minämuodossa, muissa on kertoja. Ei edetä kronologisesti, vaan hypähdellen eteen- ja taaksepäin. Loppupuolella paljastuu ihmisistä asioita, joita aiemmin saattoi vain aavistella. Koska henkilöitä on paljon, kirjan alussa oleva Mayyan ja Abdallahin sukukaavio tuli todella tarpeeseen.

Eri syistä solmittuja ja eri tavoin onnistuneita tai epäonnistuneita avioliittoja on useita. Heti alussa saamme tietää, että Mayya suostuu menemään naimisiin Abdallahin kanssa, vaikka on rakastunut toiseen. Mayyan siskoilla on omat kohtalonsa. Heistä Khawla ei hyväksy vanhempien tarjoamaa sulhasta, vaan pitää päänsä ja odottaa, kunnes saa haluamansa nuoruuden rakastetun.

Omanin yhteiskunnan muutokset ovat kirjan käsittämänä aikana suuria. Mayya ja Abdallah ovat hyvin toimeentulevia oman kylänsä arvostettujen sukujen jäseniä. Heidän tyttärensä, ympäristöä kummastuttavasti nimetty London, opiskelee lääkäriksi ja valitsee itse puolisonsa (epäonnistuneesti). Tärkeä perspektiiviä luova henkilö perheen palvelija Zarifa on ollut alun perin orja, jonka Abdullahin isä on ostanut ja ottanut rakastajattarekseen.

Celestial Bodies kertoi minulle paljon ennestään tuntemattoman maan historiasta, tavoista ja vuosien mukanaan tuomista muutoksista, mutta se kertoi myös ikuisesta aiheesta eli rakkaudesta. Ihmiset etsivät puuttuvaa puoliskoaan, mutta huomaavat kiertävänsä toisiaan omilla radoillaan kuin taivaankappaleet, kuten Mayyan sisko Asma miestään.

”She was a wife one could be proud of, and his acquisition of her put the final touch on his social acceptability. Yes, he had done it: a respectably able wife, circling within his gravitational pull, quietly, invisibly, inside its orbital path, never straying beyond.”

Celestial Bodies on luettu myös blogeissa Kirjaluotsi ja Jotakin syötäväksi kelvotonta.

Jokha Alharthi: Celestial Bodies
Englanniksi kääntänyt Marilyn Booth
Sandstone 2018, 243 s.
Arabiankielinen alkuteos سيدات القمر 2011

***********

Helmet-haaste: kohta 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle.

Maailmanvalloitus: Oman.

50 myyttiä tekoälystä ja datasta

 

Tekoäly on kuuma keskustelunaihe tällä hetkellä. Vastapainon julkaisemassa kirjassa 50 myyttiä tekoälystä ja datasta asiantuntijat purkavat myyttejä ja oikovat väärinkäsityksiä. Kirjoittajina on tietojenkäsittelytieteen tutkijoiden lisäksi tutkijoita muilta aloilta: sosiologeja, filosofeja sekä kasvatus- ja oikeustieteilijöitä.

Myytit on jaettu viiteen lukuun: Mitä data on?, Mikä tekoäly?, Mitä tekoälyllä ja datalla tehdään?, Mitä kaikkea datan ja tekoälyn perusteella voidaan tietää? ja Tekoäly ja data ihmisen arjessa.

Aika moni myytti liittyy henkilötietojen käyttöön, esimerkiksi 8. Minua koskeva data on minun, 9. Voin määrätä siitä, minkälaista dataa minusta kerätään ja 10. Jos en esiinny omalla nimelläni, minua ei voi tunnistaa. Henkilötiedot ymmärretään tässä laajasti tiedoiksi, joiden perusteella yksilö voidaan tunnistaa. Myytin 30. Tekoäly ei tarvitse henkilötietoja toimiakseen kohdalla todetaan muun muassa:

”Yksi suurimmista huolenaiheista on sellainen tietojen hyväksikäyttö, jossa arkaluonteisia tietoja käytetään ilman käyttäjän täyttä tietoa tai suostumusta. Markkinoinnin kaltaisilla aloilla tekoälypohjaiset algoritmit voivat luoda yksilöistä yksityiskohtaisia profiileja kiinnostuksen ja demografisten tietojen perusteella, minkä jälkeen niitä voidaan käyttää mainonnan kohdentamiseen.”

Puretaan tässä myös tekoälyyn ihailevasti suhtautuvia myyttejä kuten 31. Tekoäly löysi uuden planeetan ja muita tekoälyn urotöitä. Näissä tapauksissa on tietysti ollut asialla ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tekoälyä apunaan suuren tietomäärän käsittelyssä. Sekin osoitetaan mahdottomaksi, että tekoälyltä pääsisi piiloutumaan (42. Tekoäly ei vaikuta elämääni, jos en käytä sitä). Tekoälysovelluksia on kaikkialla, verotuksessa, pankkipalveluissa, älyrannekkeissa, kirjastossa... Luetteloa voisi jatkaa pitkään.

50 myyttiä tekoälystä ja datasta ei sisällä kovin paljon uutta ihmiselle, joka on seurannut tekoälyn kehitystä ja siitä käytyä keskustelua. Kirja on kuitenkin napakka tiivistelmä, jota voi suositella kaikille tekoälyä ja sen käytön seurauksia pohdiskeleville.

50 myyttiä tekoälystä ja datasta, toim. Marianne Mäkelin, Elisa Silvennoinen ja Kati Mäkitalo
Vastapaino 2025, 160 s.

Tea Mäkipere: Horoskoopiltaan etana

 

Kuuntelin Aristoteleen kantapää -podcastista Pasi Heikuran keskustelun opettaja, kirjailija Tea Mäkipereen kanssa teoksesta Etelään lentävä ruutana. Sitä en ole lukenut, mutta huomasin, että kirjalle on ilmestynyt jatko-osa Horoskoopiltaan etana – Yllättäviä koevastauksia ja muita koulutarinoita.

Horoskoopiltaan etana on hervottoman hauska. Lukiessa naurattaa koko ajan. Lasten koevastaukset ovat luovia ja oivaltavia. Tässä ei naureta väärille vastauksille, vaan yllättäville huomioille, jotka kaiken lisäksi ovat usein hyvin loogisia.

Miksi kutsutaan maa-aluetta, joka sijaitsee merenpinnan tason alapuolella?
V: Pohja.

Mikä on Suomen yleisin maalaji?
V: Yleisurheilu.

Kuuntelemassani keskustelussa Mäkipere sanoi, että vastaus voi olla oikea, mutta kysymys on ollut täysin väärä. Jotkut vastaukset ovat puolestaan täysin oikeita asetettuun kysymykseen.

Kumpi on lähempänä, Mars vai Tukholma?
V: Riippuu siitä, mistä mitataan.

Koevastausten lisäksi kirjassa on otteita oppilaiden kirjoitelmista sekä aikuisten koulumuistoja ja opettajien päiväkirjamerkintöjä. Viimeksi mainituista löytyy selitys kirjan nimelle.

Varoitus: ei kannata yrittää juoda kahvia kirjaa lukiessa. Ei onnistu, kokemuksesta tiedän.

Tea Mäkipere: Horoskoopiltaan etana
Vinhan kustantamo 2026, 159 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 49. Kirja on julkaistu vuonna 2026.

Edward St Aubyn: Sokkotesti

Francis, Olivia ja Lucy ovat biologeja. Francis työskentelee villiinnyttämisprojektissa, jossa suuren maatilan omistajat ovat päättäneet luopua maanviljelystä ja elvyttää alueen alkuperäiset eläin- ja kasvilajit. Olivia on töissä yliopistolla ja viimeistelee epigenetiikkaa käsittelevää kirjaansa. Olivia ja Francis ovat vastarakastuneita. Lucy on juuri aloittanut Lontoon-toimiston johtajana ”Digitasissa, digitaalitekniikkaan, uuteen teknologiaan ja luonnontieteeseen keskittyvässä riskisijoitusyhtiössä”. Lucy ja Olivia ovat ystävystyneet opiskeluaikana.

Sokkotestin alku saa luulemaan, että aiheena on ihmiskunnan maapallolle tähän mennessä aiheuttamat vahingot ja väistämätön kulku kohti tuhoa. Painopiste siirtyy kuitenkin ihmisen tietoisuuteen ja aivoihin. Miten tietoisuus on kehittynyt? Miksi ihmiset ovat erilaisia kuin eläimet? Lucylta löydetään hyvänlaatuinen, mutta vaikeasti leikattavissa oleva aivokasvain.

”Totta kai aivokuvat kertoivat aivoista yhtä ja toista, mutta oli huomattavan epäselvää, missä määrin ne valottivat ihmismielen ja -luonteen saloja. Aivot eivät olleet sama asia kuin mieli, eikä aivokuva ollut sama kuin aivot.”

Ihmisen mieltä tutkii myös Olivian adoptioisä, joka on psykiatri, toimii terapeuttina ja käyttää psykoanalyysiä.

Digitas on sijoittanut Brainwaves-yhtiöön, joka tutkii aivotoiminnan yhteyttä mielihyvään kehittäessään tuotetta nimeltä Onnenkypärä. Se olisi onnistuessaan laite, jollaisen myyntinäkymät ovat lähes rajattomat. Skannatessaan kolmekymmentä vuotta erakkona eläneen veli Domenicon aivoja, Digitasin varapääjohtaja Saul innostuu.

””Uskomatonta”, Saul sanoi, ”kerta kaikkiaan uskomatonta: dopamiinirata humisee siinä täydellä teholla. Antaa palaa! Ja accumbes-tumake antaa Domenicolle parin kolmen sekunnin välein olympialaisten kultamitalin. Jos on mahdollista toisintaa transkraniaalinen simulaatioluuppi näiden aivoalueiden välillä, meillä on pian massoittain ikionnellisia asiakkaita!””

Sokkotestissä on paljon ideoita nykytieteen ja -teknologian alueelta. Ehkä niitä on liikaakin. Toisaalta Francis, Olivia ja Lucy etsivät onnea – tai ainakin tyytyväisyyttä – omassa elämässään. Kokonaisuus jää jotenkin hahmottomaksi. Tyylilaji horjahtelee toiveikkaasta realismista yliampuvaan satiiriin. Jälkimmäistä edustaa Digitasin omistajan miljardööri Hunterin sekoilu huume- ja lääkekoukussa ja vielä enemmän isä Guido, jonka vallan- ja rahanhimoinen kardinaali lähettää sopimaan Digitasin kanssa prosentista, jonka Vatikaani saisi Onnenkypärän myynnin tulevista voitoista. Viaton isä Guido huumaantuu täysin upporikkaasta ympäristöstä, jollaista ei ollut ennen nähnyt.

Kirjassa on joitakin yllättäviä virheitä. Yhdessä kohdassa puhutaan neutroneista, vaikka aivan ilmeisesti tarkoitetaan neutriinoja. Erästä enoa nimitetään sedäksi, ja onpa mukana klassinen kirjoitusvirhekin eli kantarelliin on laitettu kaksi t-kirjainta.

Edward St Aubyn: Sokkotesti
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2021, 279 s.
Englanninkielinen alkuteos Double Blind 2021

***********

Helmet-haaste: kohta 4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla.

Kaksi poliisidekkaria: Puonti ja Giménez Bartlett

Kale Puonti: Manni

Poliisidekkareille on tyypillistä keskushenkilö, jonka nimellä kirjasarjat usein tunnetaan, esimerkkinä Henning Mankellin Kurt Wallander. Kale Puontin Pasilan Myrkky -sarjassa ei ole varsinaista päähenkilöä, vaan siinä seurataan yhtä Helsingin huumepoliisin tutkintaryhmää. Kirjan mittaan muutama poliisi nousee tietysti enemmän esille kuin muut, lähinnä ryhmän vetäjä Kaartamo sekä vanhan ajan änkyräpoliisi Pesonen kissoineen. Manni on sarjan aloitusosa. Nimi tulee kirjan rikollisesta, joka on harvinaisen älykäs, huumerikollisen tielle lähtevä fysiikan ja matematiikan opiskelija.

Olin lukenut Puontin kirjoista paljon kehuja, ja tällä kertaa kehut pitivät täysin paikkansa. Manni oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Koko ajan tapahtuu, tyhjäkäyntiä ei ole. Tutkijoiden yksityiselämään ei paneuduta, vaan keskitytään työhön. Kirjailijan pitkä tausta huumepoliisina lisää luottamusta siihen, että perusasiat ovat oikein. On tässä mukana myös viittauksia julkisuudessakin olleisiin Helsingin huumepoliisin ongelmiin ja piikkejä hallintoa ja kasvavaa byrokratiaa kohtaan.

Löysin Mannista kirjastosta version, jonka kansi perustuu tv-sarjaan. Sarjaa en ole katsonut, mutta Pasilan Myrkyn jatko-osia aion lukea.

Kale Puonti: Manni
Bazar 2020, 270 s.

 

Alicia Giménez Bartlett: Una buena pieza

Giménez Bartlett kirjoittaa tyypillisiä poliisidekkareita, joissa päähenkilö on komisario Petra Delicado. Una buena pieza (Hyvä kappale) on kokoelma rikosnovelleja. Petra ja hänen työparinsa Fermín Garzón ratkaisevat kuusi tapausta, joissa yhtä lukuun ottamatta on kyse perheen sisäisistä rikoksista. Kaksi esimerkkiä: Vanha äiti tappaa poikansa, joka ei ole täyttänyt hänen suuria odotuksiaan ja on löytänyt naisystävän, jonka avulla pyristelee pois äitinsä vallan alta. Äärikatolilaiset vanhemmat peittelevät huumekoukkuun joutuneen poikansa itsemurhaa lavastamalla sen murhaksi.

Novellikirja on välipala odotellessa seuraavaa Petra Delicado -romaania. Edellinen osa jäi kohtaan, joka vaatii jatkoa.

Alicia Giménez Bartlett: Una buena pieza
Destino 2025, 283 s.

***********

Manni sopii Helmet-haasteen kohtaan 35. Kirjassa on lyhyet luvut.