Bernhard Schlink: Jälkeläinen

 

Bernhard Schlink käsittelee Jälkeläisessä Saksan lähihistorian suuria kysymyksiä, Itä- ja Länsi-Saksan eroja ja yhdistymisen seurauksia tavallisten kansalaisten kannalta. Näkökulmahenkilö on berliiniläinen kirjakauppias Kaspar, joka kotiin tullessaan löytää vaimonsa Birgitin kuolleena kylpyammeesta. Itsemurha vai tapaturma? Se ei koskaan täysin selviä.

Kirjan nykyajassa Kaspar on eläkeiässä. Hän ja Birgit tutustuivat vuonna 1964 nuorina opiskelijoina. Länsiberliiniläisenä Kaspar pääsi käymään itäpuolella. Rakkaus oli niin suurta, että Kaspar otti velkaa ja järjesti Birgitin pakomatkan. Naimisiin he menivät jo seuraavana vuonna. Kaspar jätti yliopisto-opintonsa ja kouluttautui kirjakauppiaaksi. Birgitin pahenevasta alkoholismista huolimatta he olivat olleet onnellisia, tai niin ainakin Kaspar luuli.

Käydessään läpi Birgitiltä jääneitä papereita Kaspar löytää tämän keskeneräisen hahmotelman elämäkerraksi. Birgitin sopeutuminen länsipuolelle oli ollut vaikeaa.

”Sain huomata, että loukkaukset, joita olin kohdannut virastoissa ja kaupoissa, olivat osa laajempaa ilmiötä. Yliopistossa minua ei tosin kukaan kohdellut alentuvasti, eivät professorit eivätkä opiskelijat. Mutta jos toin esille itäperspektiivin tai käytin itäsaksalaista puheenpartta, siihen reagoitiin ärtyneesti; minulta odotettiin, että paettuani olisin riisunut kaiken itäisen, koska se oli neuvostoliittolaista ja kommunistista, ja olisin nyt heidän kaltaisensa.”

Sopeutumisvaikeudet Kaspar tiesi, mutta kirjoituksesta paljastuu salaisuus, joka oli varjostanut Birgitin elämää koko avioliiton ajan. Kirjan saksankielinen nimi Die Enkelin paljastaa enemmän kuin suomalainen Jälkeläinen. Die Enkelin tarkoittaa lapsenlasta (tyttöä). Kasparilla ja Birgitillä ei ollut lapsia. Birgitiltä oli jäänyt tytär itäpuolelle. Hänen papereistaan löytyy tarpeeksi tietoja, joiden perusteella Kaspar alkaa etsiä tyttöä, jonka nimeäkään hän ei tiedä. Birgitkään ei tiennyt tyttärensä nimeä, koska oli luovuttanut lapsen pois heti synnytyksen jälkeen.

Etsintänsä aikana Kaspar tutustuu itäisen Saksan todellisuuden ikävään osaan, äärioikeistolaiseen nationalismiin, mutta löytää myös ihastuttavan 14-vuotiaan Sigrunin, jonka isoisäksi hän ryhtyy. Syntyy moraalinen kysymys. Onko Kasparilla oikeus sekaantua Sigrunin elämään niin kuin tekee? Hänen käsityksensä maailmasta ovat täysin erilaiset kuin ne, joihin tyttö on kasvatettu. Onko hänen vaikutuksensa positiivinen? Mitkä ovat seuraukset? Erilaisia moraalisia pohdintoja kirjassa on paljon, ihmissuhteissa, mutta myös laajemmin.

Kaspar on niin kiltti ihminen, että tuntuu lähes liian kiltiltä. Ainoa särö on Sigrunin perheeseen tunkeutuminen. Jotkut hahmot ovat kovin yksipuolisia, varsinkin Sigrunin isä, joka lähestyy karikatyyriä. Kaiken kaikkiaan Jälkeläinen on hyvä, rauhallinen ja kiihkoton romaani vaikeista aiheista. Saksan yhdistyminen ei ole vielä valmis.

Käännöksessä on kummallinen toistuva virhe, jota ei odottaisi saksasta suomennetussa kirjassa. Saksassahan edelleen teititellään usein, ja virhe on suomalaisessa teitittelymuodossa. ”Te olette kasvaneet (po. kasvanut) Weisen pariskunnan tyttärenä.” Onneksi kirjan dialogeissa useimmiten sinutellaan.

Bernhard Schlink: Jälkeläinen
Suomentanut Pirkko Roinila
WSOY 2026, 372 s.
Saksankielinen alkuteos Die Enkelin 2021

Alejandro Zambra: La vida privada de los árboles

 

Chileläiseltä Alejandro Zambralta on suomennettu romaanit Kotiinpaluun tapoja ja Chileläinen runoilija. La vida privada de los árboles (Puiden yksityiselämä) on ilmestynyt kahta suomennettua aikaisemmin.

Julián opettaa kirjallisuutta yliopistossa (kuten Zambra) ja haaveilee kirjailijuudesta. Hän on kirjoittanut lyhyen yritelmän romaaniksi. Se kertoo nuoresta miehestä, joka hoitaa bonsaitaan omistautuneesti. (Zambran esikoisromaanin nimi on Bonsái.)

Julián on naimisissa Verónican kanssa. Verónicalla on tytär Daniela, jonka iltasaduiksi Julián on kehitellyt tarinoita kahdesta puusta. Poppeli ja apinanleipäpuu keskustelevat öisin milloin mistäkin, kuten siitä, miten paljon parempi on olla puu kuin ihminen. Tarinoita on kirjassa vain kaksi, ja niistä jälkimmäinen on kovin sekava johtuen Juliánin mielentilasta.

La vida privada de los árboles on yhden yön romaani. Julián odottaa Verónican tulevan kotiin maalaustunnilta, mutta hän ei vain tule. Odottaessa ja hermostuneisuuden lisääntyessä Julián miettii kirjoittamistaan, muistelee exäänsä, josta melkein tuli hänen vihollisensa, ja kertaa yhteistä historiaansa Verónican kanssa. Ajatukset käyvät myös Danielan tulevaisuudessa. Mitä tytölle tapahtuu, jos Verónica ei palaa?

Zambra kommentoi välillä tätä kirjaa ja laittaa aikuisen Danielan kommentoimaan Juliánin kirjaa sanoilla, jotka sopivat myös tähän: ”Se on rakkauskertomus, ei mitään liian erikoista.” Zambran kirjoitustyyli on sen verran positiivisesti erikoinen, että huomasin usein lukevani hymy huulilla. Kirja houkuttelee jatkamaan Zambran tuotannon parissa.

Alejandro Zambra: La vida privada de los árboles
Anagrama 2007, 119 s.

Layla AlAmmar: Silence Is a Sense

 

Kuwaitilaisen Layla AlAmmarin romaanin päähenkilö on syyrialainen nuori nainen, joka asui Aleppossa ja joutui pakenemaan sieltä sisällissodan aikana. Hän oli ystävineen vastustanut maan hallintoa, vaikkakin varsin vaatimattomin keinoin. Nyt hän on saanut pakolaisstatuksen Englannissa. Hänen isänsä on yrittänyt viedä muun perheen Egyptiin, mutta hän ei tiedä, ovatko he päässeet sinne.

Naisen kirjoituksia julkaistaan englantilaisessa nettilehdessä. Hän allekirjoittaa ne nimellä Voiceless. Hän on reagoinut sodan ja Euroopan läpi kulkeneen pakomatkan kauhujen aiheuttamaan traumaan hiljaisuudella. Hän ei pysty puhumaan, vaikka yrittäisi. Englannissa häntä on tutkittu, mutta mitään fyysistä syytä puhumattomuuteen ei löydy. Kirjan nimen hiljaisuus ei johdu pelkästään Voicelessin puhumattomuudesta. Hiljaisuus esiintyy monella eri tasolla. Kotona Syyriassa Voicelessin poikaystävä Khalid ei halunnut lukea kolonialistien tarinoita ja perusteli, miksi.

”No time for them, he spoke instead of the silence in the literature of home – our Kingdom of Silence. He spoke of the impossibility of producing anything at all in such a place. He spoke of how much more creative our poets and writers had to be, of the unending search for more obscure, more impenetrable metaphors with which to vaporize the unbearable truths around us, rendering them a hazy mist, released to float and drift between stark, black lines. The silence was there, he said, in every poem and story.”

Voiceless on vakavaraisesta keskiluokkaisesta perheestä, jossa häntä oli kannustettu opiskelemaan. Hän opiskeli Damaskoksen yliopistossa kielitiedettä. Hänen kirjoitus- ja analyysitaitonsa saivat jotkut hänen lehtikirjoitustensa kommentoijat epäilemään, ettei hän oikeasti ollut pakolainen.

Voiceless asuu englantilaisessa nimeämättömässä pikkukaupungissa. Hänen asuntonsa on kerrostalokompleksissa, jonka talot ovat niin lähekkäin, että jos verhot eivät ole edessä, naapurit näkevät suoraan sisälle. Voiceless käyttää suuren osan ajastaan tarkkailemalla muita asukkaita. Hän antaa heille nimiä kuten No-Lights-Man, The Juicer, The Dad. Seinänaapureiden nimet hän kuulee huonon äänieristyksen vuoksi. Voiceless yrittää olla lähestymättä muita ihmisiä, mutta lopulta hänen on ylitettävä itse vetämänsä rajat. Rasistiset hyökkäykset, joita hän todistaa, saavat hänet ensin pelkäämään. ”I was supposed to be safe here.” Mutta sitten hän huomaa, että hänen pitää toimia, eikä vain katsoa sivusta nähdessään vääryyttä – niin kuin muidenkin ihmisten pitäisi tehdä.

Silence Is a Sense on nuoren naisen selviytymistarina. Kokemukset sodasta ja pakomatkalta nousevat hänen muistoihinsa ja sekoittuvat uniin. Osa tapahtumista on järkyttäviä. Lukijan järkytystä lisää se, että samat asiat toistuvat edelleen uutisissa. Tämä kirja kannattaisi minusta julkaista suomeksi, eikä pelkästään aiheensa vuoksi, vaan myös kirjallisen tasonsa vuoksi.

Layla AlAmmar: Silence Is a Sense
The Borough Press 2021, 247 s.

***********

Maailmanvalloitus: Kuwait

Kaksi Michael Connellyn Renée Ballard -kirjaa (dekkariviikko)

 

Michael Connelly on tunnettu tuottelias dekkaristi. En ole lukenut häneltä aiemmin mitään, mutta päätin nyt tarttua hänen vuonna 2018 aloittamaansa Renée Ballard -sarjaan. Ballard on Los Angelesin poliisivoimissa työskentelevä rikostutkija, joka tekee pelkkää yövuoroa. Hän on ollut aikaisemmin murhatutkija, mutta hänet on siirretty yövuoroon ikään kuin rangaistuksena. Ballard teki esimiehensä Olivasin seksuaalisesta ahdistelusta valituksen, joka hylättiin. Hänen silloinen parinsa oli nähnyt, mitä tapahtui, mutta ei todistanut esimiestä vastaan. Naisten kohtelu LAPD:ssä on yksi sarjan aiheista.

Renée Ballard on taustaltaan havaijilainen. Hänen isänsä hukkui surfatessaan, kun Ballard oli esiteini-ikäinen. Äiti oli alkoholisti ja oli jättänyt perheen jo aiemmin, eikä pitänyt tyttäreensä yhteyttä. Ballardin kasvatti mummo. Poliisina hän on työteliäs, hoksaavainen ja taitava. Usein hän liikkuu sääntöjen rajamailla, mikä tuntuu olevan dekkareissa yleistä. Ilmeisesti määräyksiä kirjaimellisesti seuraavista poliiseista saisi aikaan tylsempiä kirjoja. Ballardin yksityiselämästä ei ole paljon sanottavaa, niin omistautunut hän on työlleen. Hänen ainoa läheinen ihmisensä on mummo. Melkein mummoakin tärkeämpi on rescue-koira Lola. Lola on bokserin ja pitbullin sekoitus. Pelkkä ajatuskin tuollaisesta koirasta pelottaa.

Yövuoro

Yövuoro on sarjan ensimmäinen kirja. Ballard hälytetään tutkimaan ilmeisesti itseään myyneen transnaisen vakavaa pahoinpitelyä. Hälytyksen tehneen poliisipartion miehet suhtautuvat uhriin halveksuvasti, mutta Ballard ottaa jutun vakavasti ja ennen pitkää selvittää sen. Kirjan päärikos on usean ihmisen kuolemaan johtanut ammuskelu yökerhossa. Ballard ei ole osallisena tutkinnassa, jota johtaa hänen entinen pomonsa Olivas. Hän alkaa tutkia juttua epävirallisesti – ja tietysti menestyksekkäästi – sääntöjä venyttäen. Yövuorossa on myöhemmissäkin sarjan kirjoissa esiintyvä piirre, josta pidin. Niissä on muitakin rikoksia kuin yksi tai kaksi tärkeintä. Yövuoron aikana Ballardin selvitettäväksi tulee milloin mitäkin.

Yön pimein hetki

Tässä kirjassa kohtaavat Renée Ballard ja kuuluisin Connellyn luoma henkilö Harry Bosch. En siis tiennyt ennestään, millainen hahmo Bosch on. Nyt hän on virallisesti eläkkeellä, mutta työskentelee jonkinlaisena vapaaehtoisena. Hän tutkii ratkaisemattomia vanhoja tapauksia. Nyt kohteena on 15-vuotiaan Daisyn murha. Ballard ja Bosch tapaavat sattumalta, ja heillä synkkaa heti. Ballard saa luvan auttaa Boschia, kunhan ei laiminlyö varsinaisia tehtäviään. Yövuoron hoidettavaksi tulevat rikokset Ballard hoitaa nopeasti ja tehokkaasti ja saa joistakin niistä virikkeitä Daisyn murhatutkimukseen. Boschilla on menossa samaan aikaan toinenkin tutkimus. Se liittyy jengirikollisuuteen, ja sen hoidossa Bosch tekee joitakin arviointivirheitä, jotka ovat hengenvaarallisia. Kun jutut on selvitetty ja kumpikin on selvinnyt hengissä, Ballard ja Bosch päättävät jatkaa yhteistyötään sopivan tilaisuuden tullen.

Kirjabloggaajien dekkariviikon kirjoitusten yhteenveto on Tuulevin lukublogissa.

Yövuoro
Suomentanut Tero Valkonen
Gummerus 2018, äänikirjan kesto 11 h 21, lukija Jaakko Ohtonen
Englanninkielinen alkuteos The Late Show 2017

Yön pimein hetki
Suomentanut Raimo Salminen
Gummerus 2020, äänikirjan kesto 12 h 39, lukija Jukka Pitkänen
Englanninkielinen alkuteos Dark Sacred Night 2018

***********

Helmet-haaste:

8. Kirjassa ei rakastuta – Yön pimein hetki

30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa – Yövuoro

Cilla & Rolf Börjlind: Varjo lankeaa

Kolmas kirjoitukseni dekkariviikolla on Cilla ja Rolf Börjlindin kirjasta Varjo lankeaa. Se on heidän Rönning & Stilton dekkarisarjansa yhdeksäs osa. Kahdesta edellisestä osasta kirjoittaessani olen valittanut, että sarja on alkanut toistaa itseään. Ilahduttavasti Varjo lankeaa onkin erilainen, tässä ei mennä samalla kaavalla.

Varjo lankeaa on puhtaasti Olivia Rönningin kirja. Eläkeläispoliisit Tom Stilton ja Mette Olsäter tulevat mukaan vasta loppupuolella. Tapahtumapaikkakin on uudenlainen, nyt ei seikkailla suurkaupungissa tai ulkomailla, vaan ollaan pienessä Slagtjärnin kylässä lähellä Östersundia. Olivia lähetetään sinne auttamaan paikallista poliisia murhatutkinnassa, jonka uhri on löytynyt piilotettuna muurahaiskekoon. Lähes kaikki kyläläiset tuntuvat harrastavan metsästämistä, ja jotkut ovat aika erikoisia, kuten hollantilainen sokea pianisti, joka kuvittelee olevansa selvänäkijä. Olivian töitä häiritsevät kaksi östersundilaista rikostutkijaa, joiden on vaikea hyväksyä joukkoon tukholmalaista ”tähtipoliisia”, joka on heidän silmissään ja puheissaan pelkkä likka. Olivia on 37-vuotias. Onneksi Olivian apuna on tehokas poliisiassistentti Emmy Sunna.

Varjo lankeaa on perinteisempi rikosromaani kuin sarjan aiemmat osat. Tässä etsitään murhaajaa ilman mitään trilleriaineksia. Muutos on ehkä yllättävä, mutta pidin sitä positiivisena. Börjlindien kirjoissa on yleensä joku vakava yhteiskunnallinen teema, kuten rasismi tai ihmiskauppa. Tässä dekkarissa ei aivan sellaista ollut, mutta oli yksi varsin kammottava eläinsuojeluun liittyvä asia, josta en ollut ennen kuullutkaan.

Cilla & Rolf Börjlind: Varjo lankeaa
Suomentanut Ulla Lempinen
S&S 2025, 372 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Skugga över Slagtjärn 2025

***********

Helmet-haaste: kohta 28. Kirjassa tanssitaan. Menossa olevasta murhatutkinnasta huolimatta Slagtjärnin perinteiset kyläjuhlat tanssiaisineen järjestetään.

Ian Rankinin Rebus-sarja (dekkariviikko)

 

Huomasin reilu vuosi sitten, että olen lukenut aika monta Ian Rankinin John Rebus -dekkaria ja aloin kuunnella puuttuvia osia ilmestymisjärjestyksessä. Vuodenvaihteessa jäljellä oli enää kolme kirjaa, jotka olen nyt lukenut. En kuuntele englanniksi, joten luin tuoreimman kirjan (sarjan 25.) Midnight and Blue, joka ei ole vielä ilmestynyt suomeksi, ja sarjan kolmannen osan Tooth and Nail, jota ei jostain syystä ole suomennettu. Lisäksi osaa 23 Synkkien aikojen laulu en löytänyt äänikirjana.

Tooth and Nail

Luettuani kirjan en tiedä, mikä voisi olla syynä suomentamattomuuteen. Sekö, että näyttämönä on Lontoo, eikä Edinburgh? Vaiko se, että kirjassa ollaan välillä murhaajan pään sisällä? Vai onko murhia pidetty aikanaan liian raakoina? Nämä ovat siis muista Rebus-kirjoista poikkeavia seikkoja.

Rebus on Lontoossa, koska häntä on pyydetty avustamaan sarjamurhaajan kiinni saamisessa. Häntä pidetään asiantuntijana aikaisemmin Edinburghissa selvittämänsä vastaavan tapauksen vuoksi. Lontoon sarjamurhaajan kohteena on eri-ikäisiä naisia, joilla ei näytä olevan muutenkaan mitään yhteistä. Rebus käyttäytyy aivan samoin kuin yleensäkin. Hän ei tottele lontoolaisia ylempiään, tekee, mitä itse pitää tärkeänä, ja menee paikkoihin, joihin ei pitäisi. Murhaajan löytämisessä hänen osuutensa on ratkaisevan tärkeä.

Tässä kirjassa on sarjan jatkon kannalta yksi huomion arvoinen seikka: Morris Gerald Gafferty esiintyy ensimmäistä kertaa. Hänen osuutensa on hyvin pieni. Rebus joutuu käväisemään Skotlannissa todistamassa Gaffertyn oikeudenkäynnissä. Sarjaa lukeneet tietävät, että Gafferty on myöhemmin Edinburghin suurin rikollispomo ja Rebusin ikuinen päähänpinttymä.

Synkkien aikojen laulu

Kirjan nimi tulee Bertolt Brechtin runosta. Synkät ajat viittaavat Rebusin henkilökohtaiseen elämään, mutta myös maailman tilaan. Kirja on ilmestynyt 2020.

”Tämä maailma on matkalla kohti kaaosta. Etkö ole huomannut? Olen kuullut verrattavan sitä 1930-lukuun. Kaikki ovat katkeria ja osoittavat sormella niitä, jotka heidän mielestään ovat syynä heidän epäonneensa. Se oli synkeää aikaa silloin ja on synkkää aikaa nytkin.”

Rebus on eläkkeellä ja on lopulta joutunut antamaan periksi keuhkoahtaumataudilleen. Hän ei jaksa enää nousta rappuja asuntoonsa. Onnekkaasti saman talon pohjakerroksesta on vapautunut huoneisto, jonka hän saa hankituksi. Vielä synkemmäksi Rebusin elämä muuttuu, kun hänen tyttärensä Sammyn (Samanthan) mies katoaa. Rebus syöksyy auttamaan tytärtään Skotlannin pohjoisrannikon pikkukylään, jossa hän joutuu hankauksiin paikallisten poliisien kanssa. Samaan aikaan komisario Siobhan Clarke tutkii Edinburghissa upporikkaan saudiarabialaisen opiskelijan murhaa. Vanha tuttu Malcolm Fox työntää itsensä mukaan tutkimuksiin ja on samalla vaarassa sotkeentua Gaffertyn verkkoihin.

Rankin pyörittää taitavasti kahta rikosjuttua, skotlantilaisen kylän erikoisia asukkaita ja Edinburghin rikasta pintaliitoporukkaa.

Midnight and Blue

Rebus on vankilassa. Sarjan edellisen osan Hautakivet sydämessä lukeneet tietävät, miksi. Kuinka ollakaan, Rebusin selliä lähellä olevassa sellissä tapetaan yöllä vanki. Kriittisessä paikassa olevassa valvontakamerassa on vikaa, eikä murhaajaa saada heti selville. Rebus ei osaa olla puuttumatta tutkimuksiin. Ensin hän mietiskelee ja sitten antaa vinkkejä. Hänen on oltava varovainen, koska vankilassa on luonnollisesti hänen vihollisiaan. Toisaalta häntä suojelee Darryl Christie, joka pyörittää Edinburghin huumekauppaa ja muita bisneksiään vankilasta käsin. Gafferty ei enää ole mukana kuvioissa. Sen sijaan Malcolm Fox pyörii mukana haittaamassa tutkimusten etenemistä.

Siobhan Clarke tutkii nuoren tytön katoamista ja pääsee sitä kautta nettipornon myyjän jäljille. Jutun ratkaisemisessa korostuu ylikonstaapeli Christine Essonin osuus. Jos Rankin vielä jatkaa Rebus-sarjaa, kuvittelisin, että Clarken ohella myös Esson nousee vielä enemmän esille.

Lopuksi vielä muutama sana edellä mainituista sarjan vakiohenkilöistä. Ylikonstaapeli Siobhan Clarke esiintyi ensimmäisen kerran sarjan viidennessä osassa Musta kirja. Sen jälkeen hän on noussut arvossa komisarioksi saakka. Hän on oikeastaan ainoa Rebusin ystävä, ei siis romanttisessa mielessä, vaan muuten. Rebus on ihminen, josta muiden on vaikea pitää. Siobhan on onnistunut pääsemään hänen lähelleen.

Rankin on kirjoittanut kaksi kirjaa komisario Malcolm Foxista (niitä en ole lukenut), mutta sen jälkeen hän yhdisti Foxin Rebus-kirjoihin. Aluksi Fox oli töissä sisäisessä tutkinnassa ja yritti saada Rebusin kiinni rikkeistä viranhoidossa. Myöhemmin Rebusin ja Foxin suhde on vaihdellut huonosta parempaan ja takaisin. Saatuaan ylennyksen organisoidun rikollisuuden tutkijaksi Fox osallistuu joskus Clarken tutkimuksiin omasta näkökulmastaan. Kirjassa Midnight and Blue hän pimittää muilta tutkijoilta oleellisen tärkeitä tietoja. Minusta Fox on kiipijä ja ylempiensä mielistelijä, eikä tiimityöntekijä, vaikka niin väittääkin.

Morris Gerald Gafferty on lähes koko sarjan ajan Edinburghia vallassaan pitävä rikollinen. Rebus toimittaa hänet kerran vankilaan, mutta hän keplottelee sieltä ulos. Joissakin kirjoissa Gaffertyn osuus on minusta jo häiritsevän suuri. Rebusin ja Gaffertyn suhde on vaikeasti määriteltävä. Rebus sanoo vihaavansa Gaffertyä, muut poliisit luulevat Rebusin ottavan Gaffertyltä lahjuksia. Kun ikä alkaa painaa molempia, he tapaavat silloin tällöin lasillisen äärellä. Kirjassa Midnight and Blue jopa Siobhan sanoo Rebusille: ”I actually thought you quite liked him, you know.” Olen ajatellut, että Gafferty on Rebusin toinen puoli, se millainen hänestä olisi tullut, jos hän olisi päätynyt rikolliseksi.

Tämä kirjoitus on osa kirjabloggaajien perinteistä dekkariviikkoa.

Tooth and Nail
Orion Books 1998, 276 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1992 nimellä Wolfman

Synkkien aikojen laulu
Suomentanut Ulla Ekman-Salokangas
Blue Moon 2021, 381 s.
Englanninkielinen alkuteos A Song for the Dark Times 2020

Midnight and Blue
Orion Fiction 2024, 329 s.

***********

Useimmissa Rebus-dekkareissa kuunnellaan musiikkia. Kirjassa Tooth and Nail mainitaan Steppenwolfin Born to Be Wild, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi.

Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin

 

Aloitan dekkariviikon Carla Valentinen kirjalla Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin. Valentine on avustanut vuosikausia patologeja ruumiinavauksissa (ammattinaan anatomical pathology technologist). Nykyisin hän restauroi anatomisia näytteitä patologisessa museossa Lontoossa. Hän sanoo päätyneensä ruumiiden pariin Agatha Christien kirjojen innoittamana.

Valentine käy luvuittain läpi murhatutkinnan rikostekniset vaiheet. Hän aloittaa sormenjäljistä ja lopettaa oikeuslääketieteelliseen toksikologiaan. Välissä käsitellään muun muassa forensinen ballistiikka, veriroiskeanalyysi ja ruumiinavaus. Jokaisessa luvussa on vähintään yksi tosielämän tapaus, jonka ratkaisemisessa on käytetty kyseisen luvun menetelmää, sekä lyhyt katsaus menetelmän kehitykseen. Valentine kertoo olevansa kiinnostunut rikosteknisen tutkimuksen historiasta. Hän ihastelee sitä, miten perusteelliset tiedot Christiellä on ollut kirjoittaessaan. Christie julkaisi rikosromaanejaan vuodesta 1920 (Stylesin tapaus) vuoteen 1976 (Neiti Marplen viimeinen juttu). Tuona aikana rikosteknisen tutkimuksen menetelmät kehittyivät nopeasti, ja Christie tuntui aina olleen ajan tasalla.

”Christie tuntee sormenjäljet. Hän osoittaa ymmärtävänsä niiden arvon rikospaikalla, pysyttelee ajan tasalla tieteellisessä kehityksessä ja jakaa tuota tietoa kirjojensa ovelien henkilöhahmojen kautta. Hän jopa luo olemattomat sormenjäljet saadakseen epäillyn tunnustamaan. – – Hän tietää sormenjälkitodisteista niin paljon, että osaa käyttää niitä oikeissa olosuhteissa myös aseina.”

Valentine esittelee useita Christien kirjoja esimerkkinä tämän tavasta käyttää rikosteknisiä tietojaan. Tietysti paljastamatta kirjojen juonia! Sormenjälkien kohdalla puhutaan muun muassa Lentävästä kuolemasta, Golfkentän murhasta ja Aikataulukon arvoituksesta. Viimeksi mainittu on yksi omia suosikkejani Christien tuotannosta.

Valentine on kirjoittanut Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin vilpittömän innostuneen tuntuisesti. On helppo uskoa, että hän rakastaa sekä oikeuslääketiedettä että Agatha Christien kirjoja. Olen lukenut Christien kirjoja kauan sitten, mutta muutamia palautui hyvin mieleen. Jos on lukenut niitä äskettäin, voi vielä paremmin vertailla lukemaansa tässä kirjassa esitettyihin tietoihin. Christien arvostus saattaa nousta entisestään.

Kirjabloggaajien perinteistä dekkariviikkoa vetää tänä vuonna Tuulevin lukublogi. Logon on tehnyt Niina/Yöpöydän kirjat.

Carla Valentine: Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin
Suomentanut Juuso Arvassalo
Minerva 2022, 340 s.
Englanninkielinen alkuteos Murder Isn’t Easy, The Forensics of Agatha Christie 2021

***********

Helmet-haaste: kohta 3. Kirja liittyy Agatha Christieen.