sunnuntai 20. lokakuuta 2019

David Ebershoff: Tanskalainen tyttö

Kööpenhamina, Pariisi, Dresden
Greta ja Einar Wegener ovat aviopari. Jo mainetta saanut Einar maalaa synkkiä suomaisemia. Kaliforniasta kotoisin oleva Greta on erikoistunut iloisen värisiin muotokuviin. Kerran Gretan malli, oopperalaulaja Anna ei päässyt paikalle ja Greta pyysi miestään laittamaan jalkaansa silkkisukat ja korkokengät, jotta voisi jatkaa maalauksensa työstämistä.
”Einaria alkoi kuumottaa ja huimata, kun hän seisoi arkun päällä. Hän katseli sääriään ja sileitä silkkisukkia, paitsi että kankaan läpi pisti harvakseltaan karvoja kuin pavun pinnalta törröttävää karkeaa nukkaa. Kellertävät kengät näyttivät liian hennoilta pitämään hänet pystyssä, mutta jalkapohjat asettuivat niihin luontevalle kaarelle, ja tuntui kuin jokin pitkään käyttämättömänä ollut jalkalihas olisi venynyt. Einarin päässä alkoi liikehtiä jokin, joka toi mieleen peltohiirtä jahtaavan ketun. Kettu tonki suipolla kuonollaan hiirtä hernepellon pintakerroksen alta.”
Alkoi pitkä prosessi, jossa Einarin sisällä aina asustanut nuori tyttö Lili pyrki ulos.

Greta tuki puolisoaan koko ajan. He muuttivat Pariisiin, jossa oli vapaampaa kuin ahdasmielisessä Kööpenhaminassa. Siitä huolimatta että tiesi joutuvansa lopulta luopumaan miehestään, Greta rohkaisi Liliä tulemaan esille useammin. Hän etsi myös lääkäriä, joka voisi auttaa.

Gretan veli auttoi lääkärin etsinnässä. Ajan – 1930-luku – asenteet näkyvät ehdotetuissa ratkaisuissa. Tanskalainen lääkäri uskoi Einarin olevan vaarallinen yhteiskunnalle. Ranskassa diagnoosi oli homoseksuaalisuus tai skitsofrenia. Hoidoksi tarjottiin lobotomiaa. Dresdenistä löytyi lääkäri, joka ymmärsi, mistä oli kysymys. Hän ehdotti Einarille sukupuolenkorjausleikkausta.

Tanskalainen tyttö perustuu löyhästi maalari Einar Wegenerin elämään. Leikkauksen jälkeen hänestä tuli Lili Elbe. Kirjailija on ottanut eniten vapauksia Gretan suhteen. Wegenerin puoliso ei ollut rikas perijätär Kaliforniasta, vaan tanskalainen Gerda. Sekä Einarin että Gerdan maalauksia voi katsoa netistä.

Tanskalainen tyttö on hieman liiaksi romanttisesti virittynyt ollakseen täysin minun makuuni. Luin kirjan sen aiheen vuoksi. Ihailtavaa oli Einarin rohkeus ryhtyä suureen operaatioon, joka ei aikanaan todellakaan ollut vaaraton. Ihailtavaa oli myös vaimon epäitsekäs tuki.

Luin kirjasta elokuvakannella varustetun pokkaripainoksen. Kannen kuvan sijasta laitoin kuvituskuvaksi valokuvia tapahtumapaikoista eli Kööpenaminasta, Pariisista ja Dresdenistä.

David Ebershoff: Tanskalainen tyttö
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2015, 413 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 2000)
Englanninkielinen alkuteos The Danish Girl 2000

***********
Helmet-haasteen kohta 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.

perjantai 18. lokakuuta 2019

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Clare Mackintosh kirjoittaa suosittuja psykologisia trillereitä. Anna minun olla lähtee käyntiin, kun nuori äiti Anna saa äitinsä itsemurhan vuosipäivänä kortin, jossa lukee

Itsemurhako? Mieti vähän.

Annan molemmat vanhemmat ovat tehneet itsemurhan hyppäämällä jyrkänteeltä mereen, isä ensin, äiti puoli vuotta myöhemmin. Annan on ollut vaikea hyväksyä itsemurhia ja kortin saatuaan hän on entistä vakuuttuneempi siitä että vanhemmat murhattiin. Hän vaatii uutta tutkintaa. Eläkkeellä oleva entinen rikosetsivä Murray Mackenzie ottaa Annan epäilyn vakavasti ja aloittaa tutkimukset omin päin. Murray on jäänyt siviilivirkamieheksi poliisiaseman vastaanottoon, eikä hän saisi enää puuttua rikostutkintaan.

Tuon enempää juonesta ei voikaan sanoa pilaamatta kirjaa lukijalta. Jo kirjan kanteen kirjailijan ja kirjan nimen lisäksi painetut kolme virkettä paljastavat liikaa. Ne eivät kertoneet koko juonta, eivät sentään, mutta latistivat lukukokemusta selvästi. Varsinkaan alkupuolelle ei jäänyt paljon pohdittavaa. Siitä huolimatta Anna minun olla on sen verran pätevä trilleri, että se piti otteessaan ja tuli luetuksi pikaisesti. Mitenkään pelottava se ei ollut.

Sympaattisin hahmo oli Murrey. Hän paneutui juttuun tosissaan ja piti samalla hellästi huolta vaimostaan Sarahista, joka kärsi rajatilapersoonallisuushäiriöstä. Piristääkseen vaimoaan Murrey jutteli hänen kanssaan tutkimuksestaan, mikä ei oikeastaan olisi ollut sallittua. Sarahista oli apua, koska hän osasi katsoa tosiasioita luovasti ja eri näkökulmasta kuin poliisit.

Clare Mackintosh: Anna minun olla
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2018, 438 s.
Englanninkielinen alkuteos Let Me Lie

***********
Helmet-haasteen kohta 19. Et pidä kirjan nimestä on osoittautunut minulle vaikeaksi. Sijoitan nyt tämän kirjan siihen kohtaan, lähinnä siksi että nimi Anna minun olla ei ole iskevä kuten trillerillä pitäisi olla. Edellisen lukemani Mackintoshin kirjan nimi oli Annoin sinun mennä. Nimet eivät ole tehokkaita ja ne on vaikea muistaa tai ainakin menevät sekaisin.

tiistai 15. lokakuuta 2019

Aito huijaus – 10 novellia nyky-Intiasta

Kirjaston novellihyllystä löysin kirjan, jossa on 10 novellia kymmeneltä intialaiselta kirjailijalta, jotka kaikki kirjoittavat englanniksi. Novellit on valinnut ja suomentanut Titia Schuurman. Kiinnostuin kirjasta heti. Intialaisen kirjallisuuden tuntemukseni on lähes olematon. Olen lukenut jotakin vain kirjailijoilta Rabindranath Tagore, Arundhati Roy, Vikram Seth, Kiran Desai ja Salman Rushdie. Rushdie on nykyisin britti, mutta lasken hänet tässä intialaiseksi. Arundhati Roy muuten mainitaan kahdessa novelleista.

Kokoelman Aito huijaus kirjailijat ovat: Tabish Khair, Parvati Sharma, Shahnaz Habib, Radhika Jha, Jaspreet Singh, Anjum Hasan, Mridula Koshy, Janice Pariat, Philip John ja Manjula Padmanabhan. Seitsemän heistä on naisia.

Novelleissa on suomalaiselle tietysti eksotiikkaa, joka näkyy jo niiden nimistä, kuten Parvati Sharman Kuollut kameli tai Radhika Jhan Norsu ja Maruti. Mutta jos jätetään eksotiikka pois, niin novellit ovat ihan novelleina hyviä, jotkut jopa erinomaisia.

Rakkaus on yleismaailmallinen aihe. Rakkaustarinoita ovat Kuollut kameli, Shahnaz Habibin Aito ja vieraanvarainen ja Mridula Koshyn Koodawallan rakkaus, jonka teksti on hyvin kaunista. Rakkaus on tavallaan aiheena myös Anjum Hasanin novellissa Immanuel Kant Shillongissa, mutta siinä painottuu enemmänkin ihmisen vastuu teoistaan.

Jaspreet Singhin Kapteeni Faiz saattaa yhteen kaksi Kashmirissa eri puolella taistelevaa upseeria, jotka kumpikin rakastavat runoutta. Hiukan mystiikkaa on Janice Pariatin novellissa Taivashaudat, jossa ihmisen sielu on siirtynyt tiikeriin. Ja ihan omanlaisensa on Manjula Padmanabhan Syömingit. Siinä nähdään, mitä tapahtuu eurooppalaiselle vampyyrille Intiassa.

Minun suosikeikseni nousivat kuitenkin novellit, joiden taustalla on vahvimmin intialaisen yhteiskunnan eriarvoisuus. Köyhät ihmiset jäävät osattomiksi ja ilman puolustajia, kuten Thabish Khairin Huijauksessa, jossa äiti ja poika ovat menettäneet maatilkkunsa ja joutuneet Delhin kaduille. Pitkässä novellissa Norsu ja Maruti pysäköintialueen vahti, nuori vasta naimisiin mennyt Kishore joutuu sanaharkkaan maksunsa laiminlyövän varakkaan naisen kanssa. Paikalle saapuvat poliisit hakkaavat Kishoren ja vievät hänen rahansa ja lopullinen rangaistus tulee pysäköintialueen omistajalta. Intiasta tulee Suomeenkin välillä uutisia joukkoraiskauksista. Philip Johnin novellissa Muutos on liian vaisu sana naisten käsiin alkaa kasvaa saksia ja veitsiä, joilla he voivat puolustautua. Tšekkiläinen lääketieteen opiskelija Franz, joka on vaihto-opiskelijana Intiassa, toteaakin, että muutos on liian vaisu sana kuvaamaan Intiaan tarvittavaa muutosta. Muodonmuutos, metamorfoosi tarvitaan, ja nythän se on alkanut.

Vilkaiskaapa näitä novelleja, jos saatte ne käsiinne. Suosittelen!

Aito huijaus – 10 novellia nyky-Intiasta
Koonnut ja suomentanut Titia Schuurman
Aporia 2016, 219 s.
Novellien alkukieli englanti

***********
Helmet-haasteessa kohta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kuukauden nobelisti Imre Kertész: Tappio

Tappiossa on kaksi selkeästi erottuvaa osaa. Ensimmäisessä kirjailija, jota kutsutaan vain ukoksi, yrittää keksiä aiheen seuraavaan kirjaansa. Kun hän lopulta saa idean, hän alkaa kirjoittaa kirjaa Tappio. Hänen kirjoituksensa on toinen osa.

Kirjailija on epätoivoinen. Hänen pitäisi kirjoittaa vielä yksi romaani, jotta takaisi itselleen kohtuullisen eläkkeen. Hän on niin epätoivoinen, että etsii aihetta vuosien mittaan laatikkoon keräämistään lappusista. Inspiraatio löytyykin. Aiheeksi valikoituu hänen ensimmäisen kirjansa kustantamosta saama hylkäystuomio. Kyseinen kirja vaikuttaa kovasti Kertészin esikoiskirjalta, omiin keskitysleirikokemuksiin perustuvalta Kohtalottomuudelta.

Kirjailijan aiheen etsintää ja jahkailua kuvataan toistolla ja esimerkiksi hänen asuntonsa yksityiskohdilla. Se oli aika työlästä luettavaa, varsinkin kun teksti oli täynnä sulkuja. Tähän tyyliin:
”Hän oli myös polttanut ensimmäisen savukkeensa (astellen edestakaisin länteen avautuvan ikkunan ja itään sulkeutuvan ulko-oven väliä) (viipyen hetken eteisen pohjoisseinän peittävän, viehättävästä tekokuitukankaasta valmistetun verhon sekä avoimen kylpyhuoneen oven rajaamassa tilassa) (joka ovi oli itse asiassa ikuisesti auki, tuuletuksellisista syistä, sillä kylpyhuone oli vielä tunkkaista eteistäkin tunkkaisempi).”
Kun kirjailija aloittaa Tappion, tyyli muuttuu. Siitä eteenpäin on kuin Kafkaa lukisi. Päähenkilö, nimeltään Köves, saapuu jostakin kaupunkiin, joka on kuin Budapest, vaikka ei olekaan Budapest. Hän saa potkut työstä, jossa ei ole ollut, joutuu koneistajaksi konepajalle, vaikka ei osaa sorvata. Sieltä hänet määrätään Tuotantoministeriön lehdistöosastolle, jossa hän ei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä. Köves ei ymmärrä mistään mitään. Hän ei käsitä ministeriön valtasuhteita. Hän ei hahmota elämää ympärillään. Hän ei tiedä, miksi ihmisiä katoaa, ja miksi jotkut kadonneet palaavat. Tässä pitää huomauttaa, että kirja on ilmestynyt 1988 eli ennen Itä-Euroopan vapautumista.

Loppupuolella yhdeksi aiheeksi nousee moraali ja kosto. Voiko ihminen valita, tekeekö hän ensimmäisen ratkaisevan teon, joka johtaa hänet lopulta massamurhaajaksi? Tai voiko hän valita tuon teon jälkeen toisaalle vievän suunnan?

Luin Tappiota kauan. Vika ei ollut kirjassa, vaan sen lukeminen osui liian kiireiseen aikaan. Tappiota ei pitäisi lukea pienissä pätkissä, vaan siihen pitäisi päästä keskittymään pitempään kerrallaan. Olen aiemmin lukenut Kertésziltä Kohtalottomuuden ja Lopetuksen. Varsinkin Kohtalottomuus on hieno kirja.

Kertészin suomennetuista kirjoista löysin seuraavia blogikirjoituksia:
Kohtalottomuus, Kannesta kanteen
Kaddish syntymättämälle lapselle, Kirjan pauloissa
Kaleeripäiväkirja, Päivi Kosonen
Kieli maanpaossa: kaksi juhlapuhetta, Nannan kirjakimara
Lopetus, Eniten minua kiinnostaa tie

Imre Kertész: Tappio
Suomentanut Outi Hassi
Otava 2005, 432 s.
Unkarinkielinen alkuteos A kudarc 1988

torstai 10. lokakuuta 2019

Uudet nobelistit (ja kyselyni arvonnan tulokset)

Vuoden 2018 kirjallisuuden Nobelin sai puolalainen Olga Tokarczuk ja vuoden 2019 itävaltalainen Peter Handke.

Handkelta en ole lukenut mitään, mutta Tokarczukin romaanin Alku ja muut ajat olen lukenut ja olen siitä blogannutkin. Olen lopettanut postaukseni lauseeseen: "Olga Tokarczuk on ollut korkealla Nobel-veikkauksissa, enkä yhtään ihmettelisi, jos tämäntyyppinen kirjallisuus palkittaisiin."

Nobel-kyselyyni vastanneiden ehdoton suosikki oli Margaret Atwood, jonka mainitsi yli puolet vastanneista. Koska kukaan ei osunut oikeaan, arvoin kolme osallistujaa, jotka kukin saavat valita yhden kirjan seuraavista:
  • Margaret Atwood: Orjattaresi
  • A S Byatt: Riivaus
  • Eeva Kilpi: Sininen muistikirja
  • Leena Krohn: Erehdys
  • Marilynne Robinson: Housekeeping
Miespuolinen onnettareni veti seuraavien kolmen arpalipun: MarikaOksa/Oksan hyllyltä, Henna/Hemulin kirjahylly ja Leena/Donna mobilen kirjat. Lähettäkääpä minulle sähköpostia (osoite sivulla Margit) ja kertokaa, minkä kirjan haluaisitte. Ehkä kannattaa mainita pari kirjaa. Nopein saa valita ensin.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Vastaa Nobel-kyselyyni viimeistään huomenna (9.10.)!

Ylihuomenna torstaina kerrotaan uudet kirjallisuuden nobelistit. Palkinnon saajia on kaksi, koska viime vuosi jäi tunnetusti väliin.

Kyselyni palkintokirjat ovat kuvassa taustallaan Nobel-kirjahyllyni.

Voit jättää arvauksesi uusista nobelisteista tämän postauksen kommentteihin tai kyselyn aloituspostaukseen.

Itse olen kovin pettynyt, jos edes toinen palkittu ei ole nainen.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Toni Morrison: Rakkaus

Toni Morrison kuoli elokuussa. Halusin lukea jotakin hänen muistokseen, mutta niin ilmeisesti muutkin, koska hänen kirjansa olivat aina lainassa. Rakkaus sattui olemaan Oodissa hyllyssä, kun kerran ohikulkumatkalla tarkistin.

Heed ja Christine ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka. Nyt he ovat jo vanhoja naisia. Mutkikkaiden elämänvaiheiden jälkeen he asuvat samassa talossa, tavallaan toisistaan riippuvaisina, tavallaan erillään. Heidän elämäänsä ilmaantuu ravistamaan nuori Junior, tyttö, jonka taustasta kenelläkään ei ole tietoa, mutta joka jää Heedin ”sihteeriksi”.

Morrisonille tyypilliseen tapaan ihmisten väliset suhteet ja heidän elämänsä tapahtumat selviävät vähitellen. Uudet ihmiset astuvat kuvaan sen kummemmin selittelemättä, mutta kaikki löytävät aikanaan paikkansa. Kirjasta ei sen vuoksi voi kertoa oikeastaan mitään, sillä yhteyksien löytämisessä ja tekojen syiden ymmärtämisessä on sen viehätys.

Tunteista tässä on kuitenkin kysymys. Rakkaudesta ja vihasta. Siitä miten ihmiset voivat vihatessaan pilata oman elämänsä lisäksi viattomien elämän. Itsekkyydestä myös, ja rahasta. Jos ihmisellä on valta ottaa mitä haluaa, hän ottaa, eikä ajattele seurauksia.

Heedin ja Christinen elämän ratkaiseva hetki oli, kun toinen söi jäätelöä ja kysyi (tuntemattomalta) toiselta: ”Hei, haluatko maistaa?”
Jos sellaiset lapset löytävät toisensa ennen kuin tietävät sukupuolensa tai kumpi heistä on nälissään, kumpi hyvin syötetty, ennen kuin he erottavat värin värittömyydestä, sukulaisen ventovieraasta, silloin he ovat löytäneet sekoituksen antautumista ja kapinaa, jota ilman he eivät enää voi elää. Heed ja Christine löysivät sen.
Kursiivi kirjasta.

Toni Morrison: Rakkaus
Suomentanut Seppo Loponen
Tammen Keltainen kirjasto 2004, 276 s.
Englanninkielinen alkuteos Love 2003

*********** 
Kun Toni Morrison sai Nobel-palkinnon, hänestä sanottiin, että hän oli ensimmäinen palkinnon saanut musta nainen. Ja kun hän kuoli, sama toistetiin. Haluaisinpa nähdä, että uudesta nobelistista korostettaisiin joskus, että hän on valkoinen mies.  Helmet-haasteessa sijoitan Rakkauden siis kohtaan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja.