sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kuukauden nobelisti Imre Kertész: Tappio

Tappiossa on kaksi selkeästi erottuvaa osaa. Ensimmäisessä kirjailija, jota kutsutaan vain ukoksi, yrittää keksiä aiheen seuraavaan kirjaansa. Kun hän lopulta saa idean, hän alkaa kirjoittaa kirjaa Tappio. Hänen kirjoituksensa on toinen osa.

Kirjailija on epätoivoinen. Hänen pitäisi kirjoittaa vielä yksi romaani, jotta takaisi itselleen kohtuullisen eläkkeen. Hän on niin epätoivoinen, että etsii aihetta vuosien mittaan laatikkoon keräämistään lappusista. Inspiraatio löytyykin. Aiheeksi valikoituu hänen ensimmäisen kirjansa kustantamosta saama hylkäystuomio. Kyseinen kirja vaikuttaa kovasti Kertészin esikoiskirjalta, omiin keskitysleirikokemuksiin perustuvalta Kohtalottomuudelta.

Kirjailijan aiheen etsintää ja jahkailua kuvataan toistolla ja esimerkiksi hänen asuntonsa yksityiskohdilla. Se oli aika työlästä luettavaa, varsinkin kun teksti oli täynnä sulkuja. Tähän tyyliin:
”Hän oli myös polttanut ensimmäisen savukkeensa (astellen edestakaisin länteen avautuvan ikkunan ja itään sulkeutuvan ulko-oven väliä) (viipyen hetken eteisen pohjoisseinän peittävän, viehättävästä tekokuitukankaasta valmistetun verhon sekä avoimen kylpyhuoneen oven rajaamassa tilassa) (joka ovi oli itse asiassa ikuisesti auki, tuuletuksellisista syistä, sillä kylpyhuone oli vielä tunkkaista eteistäkin tunkkaisempi).”
Kun kirjailija aloittaa Tappion, tyyli muuttuu. Siitä eteenpäin on kuin Kafkaa lukisi. Päähenkilö, nimeltään Köves, saapuu jostakin kaupunkiin, joka on kuin Budapest, vaikka ei olekaan Budapest. Hän saa potkut työstä, jossa ei ole ollut, joutuu koneistajaksi konepajalle, vaikka ei osaa sorvata. Sieltä hänet määrätään Tuotantoministeriön lehdistöosastolle, jossa hän ei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä. Köves ei ymmärrä mistään mitään. Hän ei käsitä ministeriön valtasuhteita. Hän ei hahmota elämää ympärillään. Hän ei tiedä, miksi ihmisiä katoaa, ja miksi jotkut kadonneet palaavat. Tässä pitää huomauttaa, että kirja on ilmestynyt 1988 eli ennen Itä-Euroopan vapautumista.

Loppupuolella yhdeksi aiheeksi nousee moraali ja kosto. Voiko ihminen valita, tekeekö hän ensimmäisen ratkaisevan teon, joka johtaa hänet lopulta massamurhaajaksi? Tai voiko hän valita tuon teon jälkeen toisaalle vievän suunnan?

Luin Tappiota kauan. Vika ei ollut kirjassa, vaan sen lukeminen osui liian kiireiseen aikaan. Tappiota ei pitäisi lukea pienissä pätkissä, vaan siihen pitäisi päästä keskittymään pitempään kerrallaan. Olen aiemmin lukenut Kertésziltä Kohtalottomuuden ja Lopetuksen. Varsinkin Kohtalottomuus on hieno kirja.

Kertészin suomennetuista kirjoista löysin seuraavia blogikirjoituksia:
Kohtalottomuus, Kannesta kanteen
Kaddish syntymättämälle lapselle, Kirjan pauloissa
Kaleeripäiväkirja, Päivi Kosonen
Kieli maanpaossa: kaksi juhlapuhetta, Nannan kirjakimara
Lopetus, Eniten minua kiinnostaa tie

Imre Kertész: Tappio
Suomentanut Outi Hassi
Otava 2005, 432 s.
Unkarinkielinen alkuteos A kudarc 1988

torstai 10. lokakuuta 2019

Uudet nobelistit (ja kyselyni arvonnan tulokset)

Vuoden 2018 kirjallisuuden Nobelin sai puolalainen Olga Tokarczuk ja vuoden 2019 itävaltalainen Peter Handke.

Handkelta en ole lukenut mitään, mutta Tokarczukin romaanin Alku ja muut ajat olen lukenut ja olen siitä blogannutkin. Olen lopettanut postaukseni lauseeseen: "Olga Tokarczuk on ollut korkealla Nobel-veikkauksissa, enkä yhtään ihmettelisi, jos tämäntyyppinen kirjallisuus palkittaisiin."

Nobel-kyselyyni vastanneiden ehdoton suosikki oli Margaret Atwood, jonka mainitsi yli puolet vastanneista. Koska kukaan ei osunut oikeaan, arvoin kolme osallistujaa, jotka kukin saavat valita yhden kirjan seuraavista:
  • Margaret Atwood: Orjattaresi
  • A S Byatt: Riivaus
  • Eeva Kilpi: Sininen muistikirja
  • Leena Krohn: Erehdys
  • Marilynne Robinson: Housekeeping
Miespuolinen onnettareni veti seuraavien kolmen arpalipun: MarikaOksa/Oksan hyllyltä, Henna/Hemulin kirjahylly ja Leena/Donna mobilen kirjat. Lähettäkääpä minulle sähköpostia (osoite sivulla Margit) ja kertokaa, minkä kirjan haluaisitte. Ehkä kannattaa mainita pari kirjaa. Nopein saa valita ensin.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Vastaa Nobel-kyselyyni viimeistään huomenna (9.10.)!

Ylihuomenna torstaina kerrotaan uudet kirjallisuuden nobelistit. Palkinnon saajia on kaksi, koska viime vuosi jäi tunnetusti väliin.

Kyselyni palkintokirjat ovat kuvassa taustallaan Nobel-kirjahyllyni.

Voit jättää arvauksesi uusista nobelisteista tämän postauksen kommentteihin tai kyselyn aloituspostaukseen.

Itse olen kovin pettynyt, jos edes toinen palkittu ei ole nainen.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Toni Morrison: Rakkaus

Toni Morrison kuoli elokuussa. Halusin lukea jotakin hänen muistokseen, mutta niin ilmeisesti muutkin, koska hänen kirjansa olivat aina lainassa. Rakkaus sattui olemaan Oodissa hyllyssä, kun kerran ohikulkumatkalla tarkistin.

Heed ja Christine ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka. Nyt he ovat jo vanhoja naisia. Mutkikkaiden elämänvaiheiden jälkeen he asuvat samassa talossa, tavallaan toisistaan riippuvaisina, tavallaan erillään. Heidän elämäänsä ilmaantuu ravistamaan nuori Junior, tyttö, jonka taustasta kenelläkään ei ole tietoa, mutta joka jää Heedin ”sihteeriksi”.

Morrisonille tyypilliseen tapaan ihmisten väliset suhteet ja heidän elämänsä tapahtumat selviävät vähitellen. Uudet ihmiset astuvat kuvaan sen kummemmin selittelemättä, mutta kaikki löytävät aikanaan paikkansa. Kirjasta ei sen vuoksi voi kertoa oikeastaan mitään, sillä yhteyksien löytämisessä ja tekojen syiden ymmärtämisessä on sen viehätys.

Tunteista tässä on kuitenkin kysymys. Rakkaudesta ja vihasta. Siitä miten ihmiset voivat vihatessaan pilata oman elämänsä lisäksi viattomien elämän. Itsekkyydestä myös, ja rahasta. Jos ihmisellä on valta ottaa mitä haluaa, hän ottaa, eikä ajattele seurauksia.

Heedin ja Christinen elämän ratkaiseva hetki oli, kun toinen söi jäätelöä ja kysyi (tuntemattomalta) toiselta: ”Hei, haluatko maistaa?”
Jos sellaiset lapset löytävät toisensa ennen kuin tietävät sukupuolensa tai kumpi heistä on nälissään, kumpi hyvin syötetty, ennen kuin he erottavat värin värittömyydestä, sukulaisen ventovieraasta, silloin he ovat löytäneet sekoituksen antautumista ja kapinaa, jota ilman he eivät enää voi elää. Heed ja Christine löysivät sen.
Kursiivi kirjasta.

Toni Morrison: Rakkaus
Suomentanut Seppo Loponen
Tammen Keltainen kirjasto 2004, 276 s.
Englanninkielinen alkuteos Love 2003

*********** 
Kun Toni Morrison sai Nobel-palkinnon, hänestä sanottiin, että hän oli ensimmäinen palkinnon saanut musta nainen. Ja kun hän kuoli, sama toistetiin. Haluaisinpa nähdä, että uudesta nobelistista korostettaisiin joskus, että hän on valkoinen mies.  Helmet-haasteessa sijoitan Rakkauden siis kohtaan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Elämäni kirjojen kertomana


Kirjasähkökäyrä-blogin Mai julkaisi uuden version Elämäni kirjojen kertomana -haasteesta ja haastoi minutkin mukaan. Minusta on ollut mukava lukea toisten bloggaajien kirjalistauksia, joten osallistun haasteeseen oikein mielelläni. En ole tehnyt tätä haastetta aikaisemmin, joten etsin vastaukset kirjoista, joista olen blogannut.

Lapsena olin - Esikoinen

Nyt olen - Epätavallinen lukija

Haluaisin olla - Mestari

Ominaisuuteni, josta en luovu - Tunteet

Taito, jota haluan kehittää - Lähestyminen

Kotini - The House of Special Purpose

Elämäni - Ihmeiden tie

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni - Nuku!

Asia, jota ilman en voisi elää - Ein perfekter Freund (täydellinen ystävä)

Asia, jota en haluaisi kokea - Narri kartanon valtiaana

Työni - Kymmenottelu

Työpöydälläni - Ajan haasteet

Yöpöydälläni - Kauniit kuvat

Antavat voimaa - Perhe ja ystävät

Vievät voimia - Kaikki valehtelevat

Haaveilen - The House in Paris

Viestini ystävälle - Ettei etäisyys ikävöisi

Minua mietityttää usein - Kuoleman ja elämän kysymys

Minua pelottaa joskus - Vangittu mieli

Tulevaisuudensuunnitelmani - Arkielämää

torstai 26. syyskuuta 2019

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Ennen tämän kirjan lukemista en ollut kuullutkaan kurganeista. Kurgan on ”Euraasian arovyöhykkeen esihistoriallinen hautakumpu”. Jotkut kurganit ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit.

Kurganin varjojen sankari on meribiologi Irina. Hänen miehensä Alex on arkeologi, joka tutkii kurganeja Odessan lähellä. Alexin kautta kurganit on saatu juoneen mukaan. Ne eivät kuitenkaan ole pääosassa, vaikka esiintyvät kirjan nimessä. Toinen Kurganin varjoissa käsitelty sivujuonne on kielen syntyalueen maaston vaikutus kielen rakenteeseen. Se oli mielenkiintoista. Miksi laajoilla aroilla kehittyneissä kielissä on prepositioita ja metsäisillä kukkulaisilla alueilla syntyneissä sijapäätteitä?

Varsinainen aihe on yksi ilmastonmuutoksen mahdollinen seuraus, sekin minulle ennestään täysin tuntematon. Tietyissä olosuhteissa meristä voisi päästä ilmaan suunnattomasti rikkivetyä, joka – tuulen suunnasta riippuen – tappaisi jopa miljoonia ihmisiä.

Kurganin varjoissa eletään lähitulevaisuudessa, noin kahdenkymmenen vuoden päässä nykyajasta. Rikkivetykatastrofi uhkaa Mustanmeren ympäristöä. Sen syntymiseen vaikuttaa esimerkiksi Tarifan pato, joka on rakennettu Espanjan ja Marokon väliin suojaamaan Välimerta Atlantin vedenpinnan nousulta. Meribiologi Irina ymmärtää, mitä on tapahtumassa, mutta aivan viime tipassa. Hän joutuu hengenvaaraan ollessaan merellä ja kirjan lopussa seurataan hänen pelastautumisyritystään, kun hän pyrkii Alexin ja kurganeiden luo. Pakenemisvaiheessa on jännitystä ja draamaa, jossa jotkut ihmissuhdesotkut tuntuvat aika päälleliimatuilta. Vakava asia itsessään ei olisi kaivannut turhia lisäyksiä.

Kurganin varjot on joka tapauksessa ilmastonmuutoksen seurauksia uudesta näkökulmasta katsova kirja ja sellaisena ajatuksia herättävä.

Risto Isomäki: Kurganin varjot
Tammi 2014, 347 s.

*********** 
Helmet-haasteessa Kurganin varjot sijoittuu kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Helen Keller: Elämäni tarina

Elämäni tarina on hiukan hämäävä nimi tälle kirjalle, koska kirja on ilmestynyt vuonna 1903, jolloin Helen Keller oli vasta 23-vuotias. Lukemani painoksen kannessa oleva kuva iäkkäästä Helen Kelleristä ohjaa myös ajatukset pitempään elämäkertaan. Elämäni tarinassa Helen Keller kertoo, miten voitti kuurosokeuden asettamat esteet. Kirjaa kirjoittaessaan hän oli opiskelemassa Radcliffe Collegessa, josta hän valmistui myöhemmin kandidaatiksi samassa ajassa opiskelutovereidensa kanssa.

Tärkein hetki Helen Kellerin elämässä oli se, jolloin hän ymmärsi mitä hänen opettajansa Anne Sullivanin hänen käteensä kirjoittamat merkit tarkoittivat.
”Astelimme käytävää pitkin kaivolle sen puitteita kattavan kuusaman tuoksun houkuttelemina. Joku pumppusi parhaillaan vettä, ja opettaja asetti käteni pumpun alle. Kun kylmää vettä ryöpsähti kädelleni, opettaja tavasi toiseen käteeni sanan vesi, ensi hitaasti ja sitten nopeasti. Olin aivan hiljaa ja keskitin koko huomiokykyni neiti Sullivanin sormien liikkeisiin. Äkkiä tulin hämärästi tietoiseksi jostakin unohtuneesta – vavahdin saadessani takaisin kyvyn ajatella, ja kielen salaisuus selvisi minulle jollakin hämärällä tavalla. Tiesin että v-e-s-i merkitsi sitä ihanan kylmää jotakin, mitä virtasi kädelleni. Elävä sana herätti sielunikin eloon, antoi sille valoa, toivoa ja iloa, vapautti sen.”
Tuon 7-vuotiaana saadun oivalluksen jälkeen Helen Keller opetteli, opetteli ja opetteli. Esineiden nimistä hän jatkoi käsitteisiin, kuten rakkaus, jonka ymmärtämisen vaikeutta hän kuvaa parilla sivulla. Lukutaito oli tietysti yksi tärkeimpiä opeteltavia asioita. Pian Helen jo opiskelikin neiti Sullivanin johdolla samoja aiheita kuin kuulevat ja näkevät lapset koulussa.

Elämäni tarinasta saa Helen Kelleristä kuvan sisukkaana ja periksiantamattomana. Hänhän opetteli myös puhumaan. Hänen oppimisen ja ymmärtämisen halunsa oli valtava. Radcliffe Collegeen hän oli aluksi pettynyt. ”Näyttää siltä että yliopistoon mennään opiskelemaan eikä ajattelemaan.”

Opettaja Anne Sullivanin taitavuutta ja myötäelämisen kykyä Helen Keller korostaa kirjassa monta kertaa. He eivät olleet vain opettaja ja oppilas, vaan heistä tuli läheiset ystävät.

Olen joskus kauan sitten nähnyt vaikuttavan elokuvan Ihmeidentekijä, jossa Anne Bancroft näyttelee Anne Sullivania. Hän sai suorituksestaan Oscarin.

Helen Keller: Elämäni tarina
Suomentanut Martti Montonen
WSOY 1964, 4. painos, 171 s.
Englanninkielinen alkuteos The Story of My Life 1903

 ***********
Elämäni tarina kuuluu Helmet-haasteessa kohtaan 48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä.