Cozy crimea Suomesta ja Britanniasta

Syksyisten iltojen rentoutumiskirjoina luin kaksi kevyehköä dekkaria. Kumpaakin voin suositella cozy crimesta pitäville.

Pauliina Susi: Yksityisalue

Yksityisalue on Tuulia Raja -sarjan aloitusosa. Tuulia on lentoemäntä, joka heti alussa lentää viimeisen lentonsa työnantajan konkurssin vuoksi. Paluulennolla Lontoosta on hyvin vähän matkustajia. Heistä yksi, vanhempi rouva, väittää Tuulialle, että joku lennolla oleva mies seuraa häntä ja voi vaikka tappaa. Kun rouva, joka on tunnettu teollisuusneuvos, löytyy seuraavana päivänä kuolleena kotoaan, tapaaminen jää vaivaamaan Tuuliaa. Hän sotkeentuu kuolemantapauksen selvittämiseen, kun ottaa yhteyttä sekä poliisiin että yksityisetsivään, joka oli myös lennolla.

Yksityisalue on puhdasta hieman humoristista cozy crimea. Tuulia on neuvokas ja oma-aloitteinen, välillä vähän liikaakin. Hän on yli 40-vuotias sinkku ja niin hyvännäköinen, että saa miehiltä treffiehdotuksia, jotka ovat joskus toivottuja, joskus taas ei. Sarjan vakiohahmoja tulevat varmaan olemaan yksityisetsivä Ykän lisäksi Tuulian äiti, joka on kiusallisen tomera ja avulias, ja pari vanhaa työtoveria lentoyhtiöstä. Heistä toinen ryhtyy taksikuskiksi ja on jo Yksityisalueen tapauksen selvittelyssä hyödyllinen.

Pauliina Susi on kokenut rikoskirjailija, jonka Takaikkuna on yksi parhaita lukemiani kotimaisia dekkareita. Se on tyyliltään aivan erilainen kuin Yksityisalue. Myös cozy crime sujuu Sudelta pätevästi. Rikosjuoni ei ole kovin monimutkainen ja osan siitä arvasi helposti. Epäiltyjäkin on aika vähän. Väkivaltaa ei tietenkään kuvata. Henkilöhahmot ovat mainioita. Joissakin kohdin kuvailu on turhan yksityiskohtaista, esimerkiksi rikoksen uhrin pojan ökyasunnon hienouksissa viivytään pitkään. Ehkä sekin kuuluu genreen.

Richard Osman: Torstain murhakerho

Torstain murhakerho on ollut kansainvälinen menestys. Se on saanut jo useita jatko-osia. Murhakerhon muodostaa neljä eläkeläistä. Joyce on entinen sairaanhoitaja, Ibrahim psykiatri ja Ron ammattiyhdistysmies. Joukon johtaja on Elizabeth, jonka yhteydet sinne sun tänne viittaavat ulkomaantiedusteluun (sitä ei sanota). Heidän asuinpaikkansa on varsinainen luksuskylä vanhuksille. Joyce pystyy asumaan siellä, koska hänen menestynyt tyttärensä maksaa kulut.

Ensin murhataan kylän omistajan tärkein apulainen, sen jälkeen omistaja itse. Syynä saattaa olla se, että omistaja haluaa laajentaa kylää sen alueella olevalle vanhalle nunnien hautausmaalle. Murhakerho tutkii tapauksia poliisin apuna – tai kiusana, näkökulmasta riippuen. Poliisit ovat yllättävän suopeita ja pitkämielisiä.

Torstain murhakerho on lempeä kirja, ja usein hauskakin, varsinkin Joycen päiväkirjamerkinnöissä, jotka polveilevat ennalta-arvaamattomasti. Turhaa jaarittelua kirjasta olisi voitu vähentää. Torstain murhakerholla on myös vakavampi puolensa. Yksin olemisen ja yksinäisyyden eroa pohditaan. Pitkän, lähes elinikäisen ihmissuhteen päättyminen tekee kipeää. Kirjan suosion kyllä ymmärtää sen luettuaan.

Pauliina Susi: Yksityisalue
Tammi 2023, 283 s.

Richard Osman: Torstain murhakerho
Suomentanut Arto Schroderus
Otava 2021, 400 s.
Englanninkielinen alkuteos The Thursday Murder Club 2020