Nousuvesi on pariskunnan Cilla ja Rolf Börjlind
ensimmäinen dekkari. Aiemmin he ovat olleet lähinnä käsikirjoittajia. Tästäkin
on tulossa sarja, taas kerran. Ruotsissa on ilmestynyt jo kaksi seuraavaa osaa.
Olivia Rönning on poliisikoululainen, joka
alkaa harjoitustyönään tutkia yli 20 vuotta vanhaa selvittämätöntä murhaa. Uhri
oli nuori raskaana ollut nainen, joka hukutettiin julmasti nousuveden aikana.
Samaan aikaan kuin Olivia alkaa penkoa menneisyyttä eräs satunnainen tapaaminen
toisella puolella maapalloa saa asiat liikkeelle Ruotsissa.
Nousuvedessä on ihmisiä yhteiskunnan ääripäistä, toisaalla
menestyneitä yritysjohtajia ja poliitikkoja, toisaalla kodittomia narkkareita
ja mielenterveysongelmaisia. Jälkimmäisten keskuudesta nousee toinen
päähenkilö, entinen poliisi Tom Stilton, jonka menneisyydestä jätetään suurin
salaisuus tässä kirjassa paljastamatta, ilmeisesti sarjan tuleviin osiin.
Kirja on hiukan sekava, lähinnä siksi, että
yhden luvun sisällä kerrotaan eri ihmisistä ja tapahtumista hyvinkin lyhyissä
kappaleissa. Hyppelehtimistä korostaa uusien ihmisten tuominen tarinaan
yllättäen ja varsin myöhään. Murhaajastakin paljastetaan oleellinen tieto
vasta aivan loppupuolella. Ilman sitä lukijalla ei ole mahdollisuutta arvata
hänen osuuttaan. Tekstissä käytetään tehostuskeinona lauseiden pilkkomista
osiin, tyyliin
”Hän laskeutuisi katukannen alta ahtaaseen kuiluun seinässä olevia metallitikkaita pitkin. Viidentoista metrin syvyydessä kalliossa olisi rautaluukku. Hyvällä tuurilla se olisi auki. Vielä paremmalla tuurilla Stilton pystyisi ehkä ahtautumaan luukusta ja hivuttautumaan eteenpäin. Vatsallaan. Sysipimeässä käytävässä. Jossa ei voinut kääntyä.”
Ehkä kirjailijoiden käsikirjoittajatausta on
tähän syynä, mutta liiallisesti käytettynä tyylikeino menettää tehonsa.
Nousuvesi
edustaa ruotsalaisten
dekkareiden keskitasoa. Siinä
on yhteiskunnallinen ulottuvuus, eikä se ole liian raaka. Tätä dekkaria ei voi kuitenkaan
suositella ihmisille, jotka
eivät kestä lapsiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Cilla
& Rolf Börjlind: Nousuvesi
Suomentanut
Sirkka-Liisa Sjöblom
Schildts
& Söderströms 2014, 445 s.
Ruotsinkielinen
alkuteos Springfloden 2012
Tuo kickfighting ja trashkicking -teema pukkasi ihon kananlihalle, toisaalta myös sairaat epäkohdat yhteiskunnassa on tärkeää nostaa esille, nehän eivät silmät sulkemalla ja vaikenemalla katoa... Jos kirjailijapari tämän testidekkarinsa jälkeen saa veivattua häröilynsä kompaktimmaksi tekstiksi, niin avainhenkilöiden Rönning & Stilton tarinan jatko hyvinkin kiinnostaa:)
VastaaPoistaNimenomaan, sanot hyvin tuon "kompaktimpaa tekstiä". Aineksia on.
PoistaOlen lukenut jo seuraavan kirjan Kolmas ääni. Itse tykkäsin molemmista päähenkilöistä. Kumpaakin on elämä koetellut, joten heidän omista tarinoistaan dekkarit saavat paljon aineksia. Olet kohdannut oman isäsi vain hetken ajan ja se on loppuikäsi muisto. Siinä on jotain mikä sykähdytti.
VastaaPoistaMiespäähenkilö oli kuin Harry Hole surkeimmillaan huonossa jamassa, mutta kehityskelpoinen ja aina on mahdollisuuksia jättää entinen elämä taakse.
Itse tykkäsin ja aion lukea seuraavan, nälkä kasvoi ;)
Päähahmot ovat OK ja omaperäisiä. Dekkareita ilmestyy niin paljon, että "normaalit" poliisit häviäisivät massaan.
Poista