perjantai 31. heinäkuuta 2026

Theodor Fontane: Nuoren naisen kohtalo (klassikkohaaste)

Niina / Yöpöydän kirjat

Saksalaisen Theodor Fontanen klassikkoromaani Nuoren naisen kohtalo on ilmestynyt jo 1895. Sain kirjastosta luettavakseni kirjan, joka alkaa jo fyysisenä kappaleenakin olla klassikko eli yli satavuotias, vuodelta 1924. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, aika on koetellut, mutta kirja on kuitenkin pysynyt koossa. Aloitus vie heti vanhaan tunnelmaan:

Jo vaaliruhtinas Yrjö Wilhelmin ajoilta von Briest-suvun hallussa olleen Hohen-Cremmenin herrastalon etupuolella lankesi kirkas päivänpaiste keskipäivän hiljaisuudessa lepäävälle kylätielle; puiston ja puutarhan puolella loi suorakulmaisesti suunniteltu kylkirakennus leveän varjon ensin valko- ja viheriäruutuiselle liuskakäytävälle ja sitten suureen istutuspyörylään, jonka keskellä oli aurinkokello ja jonka kehän muodosti canna indica ja rabarberipensaat.

Varoitus: koska kyseessä on klassikko, paljastan juonesta enemmän kuin yleensä. Saksankielinen alkuteos on nimeltään Effi Briest päähenkilön mukaan. Vanhemmat kihlaavat 17-vuotiaan Effin häneltä mitään kysymättä paroni Geert von Innstettenille, joka on kaksikymmentä vuotta vanhempi ja lisäksi Effin äidin entinen kosiskelija. Vanhemmat ovat sinänsä hyvin ymmärtäväisiä ja rakastavat ainoaa lastaan, mutta aviomiehen valinta kuului heidän säädyssään tuohon aikaan vanhemmille.

Suomennoksen nimi Nuoren naisen kohtalo kertoo, ettei tässä hyvin käy. Ennen häitä Effi tunnustaa äidilleen hieman pelkäävänsä Innstetteniä, vaikka mies on hänelle hyvä ja hellä. Innstetten on korkea-arvoinen valtion virkamies, jolla on luja luonne ja vahvat periaatteet. Effin isä epäilee, onko Innstettenin mahdollista voittaa Effin rakkaus. Hänen asemapaikkansa on pohjoisessa Itämeren rannikon pienessä kylpyläkaupungissa, jossa ”henkevä pikku olento” ikävystyy helposti. Kun kaupunkiin saapuu uusi komea sotilaspiiripäällikkö Crampas, Effi haksahtaa hänen pauloihinsa. Pieni Anni-tytär tai Crampasin vaimo eivät ole esteenä. Kun Innstetten saa siirron Berliiniin, Effi pääsee irti rakastajastaan, mutta ikävän sattuman kautta Innstetten pääsee jälkikäteen suhteesta selville, ja avioliitto päättyy siihen. Effistä tulee hylkiö, hän menettää tyttärensä, vanhemmatkin kieltävät hänet, mutta onneksi he sentään antavat myöhemmin anteeksi. Effi ei kestä kauan. Hän sairastuu ja kuolee.

Nuoren naisen kohtalo on aikaansa sidottu psykologinen avioliittoromaani. Kirjoittajan myötätunto on selvästi Effin puolella. Hän on liian nuori, liian yksinäinen, eikä hänen puolisonsa selvästi ymmärrä hänen tarpeitaan. Vähän enemmän huomaavaisuutta, vähän enemmän hellyyttä olisi saattanut riittää. Effi kärsii käytöksestään.

»Ja sieluani rasittaa syyllisyys», toisti hän. »Niin, se o n sielussani. Mutta r a s i t t a a ko se? Ei. Ja juuri siitä syystä minä säikyn itseäni. Se, mikä rasittaa, on jotakin aivan toista – pelontuskaa, kuolemanpelkoa ja ainaista pelkoa, että se voi kuitenkin tulla ilmi. Ja sitten vielä, pelon lisäksi . . . häpeä. Minä häpeän.»

Innstettenin ajatuksiin katsotaan vain harvoin. Kun hän on vaunuissa menossa kohti kaksintaistelua Crampasin kanssa, hän miettii, onko liian ankara Effiä kohtaan ja tekeekö kaiken vain periaatteen vuoksi.

Kosto ei ole mikään kaunis asia, mutta inhimillinen, ja sillä on inhimillinen oikeutuksensa. Mutta näin ollen se kaikki tapahtui erään mielikuvan, erään käsitteen vuoksi, oli tehty juttu, puoli komediaa.

Minusta Nuoren naisen kohtalo on hyvä klassikko. Se ansaitsisi olla tunnetumpi kuin on. Saksassa sitä kyllä käsitellään kouluissa. Siellä sen pohjalta on myös tehty viisi elokuvaa. Niistä Rainer Werner Fassbinderin ohjaama olisi ollut viime vuonna katsottavissa Yle Areenassa, mutta meni minulta ohi.

Tämänkertaista kirjabloggaajien klassikkohaastetta vetää blogi Jotakin syötäväksi kelvotonta. Siellä on yhteenveto kaikista haastekirjoituksista.

Olen osallistunut klassikkohaasteeseen joka kerta. Tässä linkit aikaisempiin kirjoituksiini:

Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta, Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1, Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa, Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja, Frankenstein, Optimisti (Candide), Aarresaari


Theodor Fontane: Nuoren naisen kohtalo
Suomentanut J. Hollo
Gummerus 1924, 418 s.
Saksankielinen alkuteos Effi Briest 1895

22 kommenttia:

  1. Pikkuisen on resuisen näköiseksi päässyt lukemasi painos, eikä tuota näköjään ole Piki-kirjastossa saatavissa ollenkaan (paitsi saksaksi). En ollut kirjasta kuullutkaan, mutta lisäsin lukulistalle, jos tulisi vaikka divarissa vastaan. Kuulostaa vähän Rouva Bovaryn kaltaiselta tarinalta, ehkä myös Juhani Ahon Papin tyttäreltä. Voi nuorten naisten kohtaloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on verrattu Rouva Bovaryyn ja jopa Anna Kareninaan, mutta Effi on nuorempi, kokemattomampi ja viattomampi.

      Poista
  2. Aihepiiri on tuttu, mutta kirjailija ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla useimmille. Jostain syystä tämä klassikko ei ole Suomessa kovin tunnettu.

      Poista
  3. On todella vanhan näköinen teos, melkein haistaa tuon kellastuneen paperin aromin. Melodraamaa siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä henkilöt eivät olleet niin yksiulotteisia kuin melodraamassa usein.

      Poista
  4. Minulle ennestään aivan vieras nimi (sekä kirjailija että kirja) eli tässä olisi taas yhden klassikon mentävä aukko. Vaikuttaa ihan kiinnostavaltakin kirjalta, erityisesti tietysti aikansa kuin myös aiheensa takia. Kieli vaikuttaa myös ”vanhahkolta” eli aikalaiseltaan, mistä saa minulta lisäplussan. Suomeksi siis tämän mieluiten lukisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin, että ensimmäinen englanninkielinen käännös on vuodelta 1914, aika vanha siis sekin. Saattaa olla vaikea löydettävä suomeksi.

      Poista
  5. Enpä törmännyt tähän, kun etsin saksalaisia klassikoita. Tosin etsin erityisesti Berliiniin sijoittuvia, kun sinne olin reissuun lähdössä. Ikäviä kohtaloita oli myös Hans Falladan romaanissa Yksin Berliinissä.

    Pääsit varmasti klassikkotunnelmaan tuota lukiessa. Ihana tuo suomennoksen kieli, istutuspyörylät ja rabarberipensaat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei tosiaan ole Berliini-kirja, vaikka siellä piipahdetaankin. Enemmän ollaan vanhempien herrastalossa ja fiktiivisessä pohjoisen kylpyläkaupungissa.
      Ihastuin kieleen heti. Siksi laitoin alun lainauksenkin.

      Poista
  6. Herätit kyllä pienen kiinnostuksen, vaikka aihe ei ihan ensisijainen omien kiinnostusten osalta olisikaan. Vanhoissa unohtuneissa teoksissa olisi mielestäni kuitenkin paljonkin annettavaa.

    VastaaPoista
  7. Effi Briestiä todellakin luetaan vielä Saksassa, harmi että siitä ei löydy uudempaa suomennosta. Luin sen itse B2-tason saksallani pari vuotta sitten yliopiston kirjallisuudenkurssille ja kieli oli yllättävän sujuvaa. Mahtavaa, että löysit tämän saksalaisklassikon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava, että löytyy toinenkin, joka on tämän lukenut, ja vieläpä saksaksi. Pari kommentoijaa tuossa edellä mainitsee pitävänsä suomennoksen kielestä (minäkin pidin). Ehkä tarvittaisiin vain uusi painos.

      Poista
  8. Hieno valinta tämä: kirjan nimi (siis tuossa Effi Briest -muodossa) on tullut kyllä vastaan mutta ei ole ollut mitään käsitystä mistä kirjassa on kyse. Rouva Bovary ja Anna Karenina tulevat tosiaan mieleen, mutta variaationa kuulostaa tämäkin potentiaalisesti kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja keskittyy Effiin ja on siten surullisesta lopputuloksestaan huolimatta kevyempi luettava kuin vaikka Anna Karenina.

      Poista
  9. Oulun kirjastossakin tätä on saatavilla vain saksaksi (piti tarkistaa, utelias kun olen :)). Avioliittokuvaukset kiinnostavat aina, joten saattaisin tämän lukeakin, jos jokin kustantaja sattuisi julkaisemaan uuden painoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ilmeisen vaikea löydettävä. Helmet-kirjastossakin on vain tuo yksi kappale. Katsoin Antikvaaristakin, eikä siellä ole ainuttakaan.

      Poista
  10. Kuulostaapa kiinnostavalta ja surulliselta. Kävin katsomassa kirjaston sivuilta, mutta ei näytä löytyvän Keski-Suomesta. Harmillista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jo tarkistettu aika monesta kirjastosta, ettei tätä kirjaa löydy niistä.

      Poista
  11. Olipa harvinaista ja hienoa lukea sinun Fontane-postauksesi! Fontane on yksi ehdoton suosikkini saksalaiskirjailijoista, ja on sääli, ettei hänen kirjojaan ole käännetty enempää suomeksi. Pidän erityisesti seuraavista romaaneista: Irrungen, Wirrungen, L´Adultera, Der Stechlin ja tietenkin Effi Briest. Fontanen kieli on hienostunutta, henkilöt moderneja ja uskottavia ja naisen sielunelämää hän kuvaa suurella lämmöllä ja tuntemuksella. Fontane alkoi kirjoittaa vasta korkealla iällä, ja se heijastuu myös teosten kypsyydessä.

    Saksassa Effi Briest kuuluu lukiolaisten opsiin, ja kirjasta voi aina aloittaa keskustelun sivistyneen saksalaisen kanssa.

    Jos oikein haluaa tunnelmoida Fontanen hengessä, kannattaa katsoa tuubista Wanderungen durch die Mark Brandenburg -sarjaa:

    https://www.youtube.com/watch?v=1i7gzeSyGo8

    Olen itse kirjoittanut Fontanesta seuraavaa:

    https://peegeehydatoon.blogspot.com/2017/03/theodor-fontane-irrungen-wirrungen.html
    https://peegeehydatoon.blogspot.com/2015/06/theodor-fontane-ladultera.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiantuntevasta kommentistasi! Tutustun mielelläni kirjoituksiisi. Luen silloin tällöin jonkun kirjan saksaksi ja voisin yrittää jotakin Fontanen romaania. Epäilen vain, että vanhempi kieli voisi olla vaikeata luettavaa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.