En
tiennyt Arvid
Järnefeltin romaanista Isänmaa etukäteen muuta kuin nimen. Kirja osoittautui nuoren maalaispojan Heikin kasvukertomukseksi. Isänmaa on Järnefeltin esikoisteos, ja siinä vaikuttaa olevan joitakin yhteyksiä
hänen omaan elämäänsä.
Heikki
on suuren ja hyvinvoivan Vuorelan talon ainoa poika. Paikkakunnan rovasti saa
Heikin isän lähettämään
pojan Helsinkiin kouluun, vaikka isä
pelkää, ettei poika tule takaisin koulusivistystä saatuaan. Heikin opiskelu
osuu kansallisen heräämisen aikaan, jolloin ”isänmaallinen innostus yliopiston
nuorisossa oli palavimmillaan”. Heikistä tulee fennomaani ja hän innostuu
radikaalista opiskelijayhdistyksestä K. P. T. (lyhytaikainen yhdistys, jonka
kantava voima oli Lauri Kivekäs). Heikki ottaa ohjenuorakseen
sanat ”rakasta kansaasi!”. Hän ihailee
Snellmania yli kaiken. Kirjassa on kuvaus ylioppilaskunnan järjestämästä
Snellmanin 75-vuotisjuhlasta.
Heikki on ujo ja arka, hän on muiden
johdateltavissa. Hän ei tee tärkeitä elämäänsä koskevia päätöksiä itsenäisesti.
Kun Heikki on maisteriksi valmistuttuaan jonkin aikaa maalla, hänen
opiskelutovereitaan tulee kylään. Vierailun seurauksena Heikki päättää palata
Helsinkiin, vaikka ennen ystävien tapaamista hänen ajatuksensa kulkevat
seuraavasti:
”He eivät tunne kansaa eivätkä ymmärrä talonpoikia. He luulevat että talonpojat ovat kaikki ihan yhdenlaisia olentoja, ettei niitä voi ajatella muuta kuin joukkona; eivät ymmärrä että talonpojatkin voivat olla nuoria ja vanhoja, toiset ovat innokkaita toiset innottomia, toiset ovat taipuvia henkisiin harrastuksiin toiset taas tavoittavat rikkautta. He eivät tiedä että „kansa” on vaan käsite; että kun sen keskuuteen tulee, niin ei sitä olekkaan, − on vaan eri ihmisiä niin kuin joka paikassa muuallakin.”
Kun Heikki lopulta miehistyy, hän
huomaa tehneensä vääriä valintoja. Aate on hiipunut. Hän on tavoitellut väärää
naista ja työntänyt syrjään todellisen rakkautensa. Hän on filosofian tohtori,
mutta uskoo, että olisi ollut onnellisempi omalla maatilallaan. Tässä Järnefelt
ennakoi omaa elämäänsä. Hän ryhtyi myöhemmin maanviljelijäksi tolstoilaisuuden vaikutuksesta.
Järnefeltiä ei lueta enää yhtä
paljon kuin esimerkiksi samaan aikaan kirjoittanutta Juhani Ahoa. Ahon kieli
tuntuu edelleen tuoreelta ja värikkäältä. Häneen verrattuna Järnefeltin teksti
vaikuttaa vanhentuneelta. Isänmaan ansiona on historiallisesti merkittävän ajankohdan
kuvaaminen.
Klassikkohaastetta 11 vetää blogi Kirjan jos toisenkin. Sieltä löytyy haasteen yhteenveto.
Olen osallistunut kaikkiin
aikaisempiin klassikkohaasteisiin. Klassikkopostaukseni:
- Volter Kilpi: Alastalon salissa
- J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
- Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
- Aino Kallas: Sudenmorsian
- Maria Jotuni: Arkielämää
- Minna Canth: Hanna
- Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
- Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
- Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
- Jane Austen: Kasvattitytön tarina
Arvid Järnefelt: Isänmaa
Otava 1913, kolmas painos, 200 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1893
Minä en tiennyt ennestään edes tuota kirjan nimeä, joten oli varsin opettavainen kirjoitus minulle. En ole Järnefeltiltä mitään lukenut, mutta Isänmaa voisi olla kiintoisa lukukokemus. Olenkohan yksin “ihastukseni” kanssa, kunminua tuo “vanhentunut” suomen kieli kiehtoo. Siinä on jotain suloisen viatonta ja jotenkin säröistä (ja tästä ajasta katsottuna naiivia), joka luo kirjalle omanlaisensa tunnelman.
VastaaPoistaMinäkin pidän usein vanhahtavasta kielestä, mutta tässä se oli jotenkin - vaikea selittää - tosikkomaista, ehkä jonkinlaiseen ylevyyteen pyrkiessään.
PoistaTämä on ihan ok romaani ja tosiaankin tuo isänmaallisuus-teema siinä on kiinnostavinta. Järnefeltillä on hieno rakkausnovelli nimeltä Hän ja minä. Suosittelen! Pelasin muuten lapsena jalkapalloa KPT:ssä (Kuopion Pallo-Toverit), he-heh! Niin ja sekin vielä, että Juhani Aho oli hyvissä välilöissä Järnefeltien kanssa, varsinkin äiti-Elisabethin ja kaiketi myös Arvidin ja hänen veljensä Kasperin kanssa. Arvid Järnefeltiä kuulemma pidettiin Suomen Tolstoina hänen yksinkertaiseen maalaiselämään suuntautuneen elämäntapansa ja Tolstoin ihailun vuoksi.
VastaaPoistaHyvä vinkki tuo novelli, kiitos! Wikipedian mukaan Aho ja Järnefelt kumpikin toimivat K.P.T.-järjestössä.
PoistaJärnefeltien lahjakas sisarussarja tuli mieleen viimeksi kun luin Riitta Konttisen elämäkertaa Aino Sibeliuksesta. Siinä oli paljon Arvidista myös, aatteen mies. En ole häneltä mitään lukenut ja tuskin luenkaan, toki vannomatta paras!
VastaaPoistaArvid Järnefeltiä ei tosiaan taideta lukea nykyisin.
PoistaJärnefeltien vesoista Arvidin kirjailijanura on jäänyt minulta ihan pimentoon. Elegian tavoin minuakin toisinaan, ehkä hieman kuriositeettina, kiinnostaa lukea vanhahtavaa kieltä. Tuokaan ei mikään pitkä opus ole, joten pitää laittaa harkintaan.
VastaaPoistaSinä olet ollut todella ahkera, kun kaikkiin klassikkohaasteisiin olet osallistunut!
Isänmaa on hyvin nopealukuinen pieni kirja, joten on hyvin helppo kokeilla, miltä se tuntuu.
PoistaPidän vanhoista kirjoista, ja klassikkohaaste saa lukemaan sellaisia, joihin ei ole muuten tullut tartutuksi.
Hieno kotimainen valinta klassikkohaasteeseen (sinulla näkyy olevan aiemillakin kierroksilla paljon kotimaista... itse olen lähinnä keskittynyt maailmankirjallisuuden klassikoihin, kotimaisella puolella riittää petrattavaa). Minulle Järnefelt on jäänyt aika tuntemattomaksi nimeksi, hänen muutkaan teoksensa eivät ole tulleet vastaan missään.
VastaaPoistaMinulla on ollut paljon puutteita nimenomaan kotimaisissa klassikoissa ja olen nyt yrittänyt korjata tilannetta.
PoistaKiitos klassikkovinkistä. Ja tietysti kirjailijavinkistä.
VastaaPoistaOle hyvä!
PoistaTämä oli tuttu vain nimenä, sen kummemmin en sisällöstä tiennyt.
VastaaPoistaJa tuo aatteiden ja ihanteiden tarkastelu vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, täytyy ottaa luettavaksi.
Kirjan tärkein anti oli juuri aatteissa ja ihanteissa, joten kun ne kiinnostavat, niin kannattaa lukea.
PoistaTämä oli varsin valaiseva aikansa kuvana. Järkytyin mm. sitä, kuinka koulujen leviämistä maaseudulle pidettiin turhana asiana, lasten kun pitää pysyä pellolla apuna eikä tuhlata aikaa koulunpenkillä.
VastaaPoistaJärnefeltin Vanhempieni romaani sitten seuraavaan klassikkohaasteeseen? Se olisi minulla hyllyssä odottamassa ja on varmasti melkoinen kulttuuripiirien kuvaus 1800-luvulta.
Löytyipä sentään joku, joka oli tämän lukenut! Tiedän maaseutukuntia, joissa vastustettiin lukion perustamista kuntaan vielä 1900-luvun puolivälissä. Mitäpä lapset koulusivistyksellä.
PoistaJoskus olen tämän kirjastossa nähnyt, mutta vielä ei ole mukaan lähtenyt. Tuo ajankuva ja isänmaallisuusaate kyllä kiinnostaa, joten kun on noin ohut kirja, niin ehkä tässä jonain päivänä...
VastaaPoistaKuten tuossa edellä jo mainitsin, Isänmaa on varsin helppolukuinen kirja.
Poista