torstai 31. tammikuuta 2019

García Lorca: Mustalaisromansseja (klassikkohaaste)


Musta kuutamo, mustat ratsut, mustat viitat, kuolema.

Federico García Lorcan runoissa on paljon kuolemaa. Runossa Unissakävijäromanssi kauan turhaan odottaneelle tytölle käy näin:

Veden kasvoilla sammiossa
mustalaistyttö keinui,
vihreä iho, vihreät silmät.
Kuun jäinen puikko kantoi
häntä vesien kuutamossa.

Runo Romanssi Espanjan santarmeista alkaa

Mustat hevoset ovat.
Hevosen kengät mustat.
Kiiltävät tummat viitat
mustetahroja, vahaa.

ja jatkuu kuvauksella santarmien hyökkäyksestä Jerez de la Fronteraan, jota Lorca kutsuu mustalaisten kaupungiksi.

Runoissa on vahvoja tunteita, Lorcan rakkautta Andalusiaan, sen kaupunkeihin, luontoon ja ihmisiin. Niissä on myös katkeruutta kansan kokemista vääryyksistä.

Käännöskokoelma Mustalaisromansseja pitää sisällään runoja kokoelmasta Poema del Cante Jondo otsikolla Lauluja, Mustalaisromansseja kokoelmasta Romanceros Gitanos sekä elegian Valituslaulu härkätaistelijan kuoleman johdosta (Llanto por Ignacio Sánchez Mejías). Runoihin pääsisi parhaiten sisälle, jos tuntisi hyvin andalusialaista kulttuuria ja historiaa. Suomentaja Kirsi Kunnas tarjoaa taustatietoja ja analyysejä kokoelmaan liitetyssä Parnasson artikkelissaan ja jälkisanoissaan.

Palaan vielä kuolema-aiheeseen. Valituslaulu härkätaistelijan kuoleman johdosta on yksi arvostetuimpia espanjalaisia elegioita. Sen merkitys ei synny pelkästään runosta, vaan myös Ignacio Sánchez Mejíasista, jonka kuolemaa siinä kuvataan. Sánchez Mejías oli härkätaistelija, näytelmäkirjailija ja tunnettu kulttuuritoimija. Runon alkuosa on hypnoottinen.

Kello viisi iltapäivällä,
kello oli tasan viisi iltapäivällä.
Muuan lapsi kantoi valkoista lakanaa
kello viisi iltapäivällä.
Kalkkikori oli jo valmistettu
kello viisi iltapäivällä.
Muu oli kuolemaa ja pelkkää kuolemaa
kello viisi iltapäivällä.


Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:
  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää
  6. Minna Canth: Hanna
  7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1

Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
Suomentanut Kirsi Kunnas
WSOY 1999, toinen, uudistettu painos, 88 s. (ensimmäinen painos 1976)
Espanjankieliset alkuteokset 1921-1935

 ***********
Helmet-haaste: 28. Kirjan kannessa on kuu.

8 kommenttia:

  1. Hmm, nimi on etäisesti tuttu, mutta mitään en ole Lorcalta lukenut. Nämä runot siteerauksiesi perusteella voisivat olla kiintoisia ja minuahan aina kuolema kiinnostaa. Sen sijaan sotaisuus ei niinkään, mutta kaipa sen kestää runomuodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoissa ei ole paljonkaan sotaisuutta, kuolema tulee muualta, joten voit hyvin tutustua niihin.

      Poista
  2. Lorca on jäänyt minultakin lukematta. Ehkä joskus, kun olen saanut luettu kirjahyllyjeni lukemattomat kirjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vuosikaudet minun hyllyssäni lukemattomana.

      Poista
  3. Runon Kello viisi iltapäivällä alku on todella hypnoottinen. Olen nähnyt elokuvan Veren häät nuorena ja vieläkin muistan sen dramaattisuuden. Madridissa vietetään tänä vuonna Lorca 200-vuotisjuhlavuotta. Lorca muutti Madridiin 1919... Yritän lukea häneltä jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän luet espanjaksi. Näitäkin runoja löytyi netistä ja vaikka suomennos on erinomainen, espanjaksi ne ovat vielä hienompia.

      Poista
  4. Kiitos haaste-emännöinnistä! Lorca on tosiklassikko. Jollain Espanjan matkallani luin hänen runojaan. Silloin koin ne vaikeasti lähestyttäviksi, pitänee yrittää uudelleen. Yksi draamalaulusuosikeistani kyllä on Kuun poika, sekä espanjaksi että suomennoksena, siis Lorcan runoon sävelletty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi klassikkohaasteen keksimisestä!

      Minusta nämä eivät olleet kovin hankalia. Suomentajan selitykset lisäksi auttavat, jos ei usko omaan tulkintaansa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.