Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset (klassikkohaaste)

Panin Makiokan sisarukset merkille jo silloin, kun suomennos ilmestyi, mutta en tullut sitä lukeneeksi. Klassikkohaasteesta oli taas hyötyä. Lopultakin tartuin tähän 700-sivuiseen japanilaiseen merkkiteokseen.

Makiokan sisarukset ovat ikäjärjestyksessä Tsuruko, Sachiko, Yukiko ja Taeko, kaikki neljä tyttöjä. Makiokan suku on Osakan vanhoja arvostettuja sukuja, mutta tytärten isä hävitti suvun omaisuuden lähes kokonaan holtittomilla elintavoillaan. Koska suvun päämiehenä ei voinut olla nainen, vanhimman tyttären Tsurukon mies on perinyt appensa aseman tämän kuoltua.

Kirjan tapahtumia katsotaan Sachikon kautta. Hän on onnellisesti naimisissa ymmärtäväisen Teinosuken kanssa. Heillä on pieni tytär Etsuko, joka on myös tärkeä henkilö kirjassa. Vaikka suvun omaisuus on huvennut, Sachikon perhe on hyvissä varoissa, ja kaikkien Makiokien yhteiskunnallinen asema on korkea. Sukujen arvo toisiinsa nähden on jonkinlaista yleistä tietoutta.

Nuoremmat sisaret Yukiko ja Taeko eivät ole naimisissa. Jos pitäisi sanoa lyhyesti, mitä Makiokan sisarukset käsittelee, niin vastaus on: Yukikon naittamista. Ensimmäisellä sivulla puhutaan uudesta sulhasehdokkaasta ja viimeisellä sivulla Yukiko matkustaa häihinsä. Välissä on tavattu monta ehdokasta. Lukija oppii neuvotteluprosessin välittäjineen ja virallisine tutustumisineen. Yukiko ja Taeko edustavat vanhaa ja uutta Japania. Yukiko on kuuliainen suvulle ja äärimmäisen passiivinen. Hän ei tee mitään edesauttaakseen naimisiinmenoaan, ei edes esiinny edukseen tapaamisissa. Taeko etsii itse itselleen poikaystävän, tai ajan kuluessa poikaystäviä. Hän herättää tietysti pahennusta, myös siksi, että hän hankkii itse rahaa nukketaiteilijana ja ompelijana. Naisen ei kuulunut tehdä työtä. Ensin oma suku ja sen jälkeen aviomies elättivät hänet.

Suomentaja Kai Nieminen sanoo alkusanoissaan, että Tanizaki kirjoitti Makiokan sisarukset ”rakastamansa Osakan tienoon perinteisen elämänmuodon ylistykseksi”. Jokakeväinen kirsikankukkaretki tehdään, vaikka sotatila on alkanut. Vanhempien kuoleman muistopäiviä vietetään asiaankuuluvasti. Sachiko harjoittelee koton soittoa ja kaunokirjoitusta. Tilaisuuksiin valitaan oikeanlainen kimono. Jopa moderni Taeko kunnioittaa perinteitä opettelemalla Yamamura-tanssia. Oleellista on, että perinteisistä muodoista pidetään kiinni.

Tanizaki kirjoitti Makiokan sisaruksia toisen maailmansodan aikaan ja sen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1936-41. Sota näkyy kirjassa vain pieninä huomautuksina ja nekin liittyvät yleensä Eurooppaan, jossa sisaruksilla on ystäviä. Minkäänlaista kantaa esimerkiksi Japanin aloittamaan Kiinan sotaan ei oteta. Sisarusten elämä jatkuu entisenlaisena, joskus saatetaan todeta, että tällaisena poikkeusaikana juhlat on pidettävä vaatimattomasti. Minusta tuntui kylmäävältä ajatella, mitä olikaan tulossa.

Sisarusten elämää seurataan välillä hyvin yksityiskohtaisesti. Varsinkin Yukikon toistuvat avioliittoneuvottelut alkoivat joskus puuduttaa. Vanhasta japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneelle Makiokan sisarukset on varmasti antoisaa luettavaa. Sivistävää se on kenelle tahansa, ja helpottaa nykyisen Japanin ymmärtämistä.

Klassikkohaastetta 9 vetää blogi Tuntematon lukija. Sinne tulee yhteenveto haasteessa luetuista kirjoista.

Olen osallistunut kaikkiin kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin. Aikaisemmat klassikkoni ovat:

1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
4. Aino Kallas: Sudenmorsian
5. Maria Jotuni: Arkielämää
6. Minna Canth: Hanna
7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
8. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja

Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset

Suomentanut Kai Nieminen

Tammen Keltainen kirjasto 1991, 716 s.

Japaninkielinen alkuteos Sasameyuki 1943-1948

***********

Helmet-haasteen kohta 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria.