keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Minna Canth: Hanna (klassikkohaaste)

Nyt paikkasin klassikkohaasteen avulla nolon aukon sivistyksessäni. Olen nähnyt Työmiehen vaimon näyttämöllä, mutta Canthin proosaa en ollut lukenut.

Hanna on varakkaan kuopiolaisperheen tytär. Kirjan alussa hän on 16-vuotias toiveikas koululainen. Kirjan lopussa hän on 21-vuotias nuori nainen, mutta elämänilonsa menettänyt.

Canth pureutuu Hannassa naisten rajallisiin mahdollisuuksiin. Porvarisperheen tyttären tulevaisuus oli avioliitossa. Opiskelu ei ollut vaihtoehto. Hanna olisi halunnut opettajaksi, mutta sen toiveen isä tyrmäsi ivallisesti. Koulun loputtua Hanna jäi kotiin. Ensimmäinen kouluaikainen ihastuminen kaatui väärinymmärrykseen. Isä olisi halunnut Hannan myöntyvän rikkaalle, mutta Hannaa paljon vanhemmalle miehelle. Ei Hannaa nyt sentään pakotettu naimisiin, mutta kun hän torjui kosinnan, hän joutui isänsä silmissä epäsuosioon.

Varsinainen epäonni sattui, kun Hanna rakastui – luuli rakastuneensa – papiksi aikoneeseen nuoreen mieheen. He olivat salakihloissa, mutta mies menikin julkikihloihin serkkunsa kanssa. Sitä Hannan mielenterveys ei kestänyt. Nykytiedolla sanoisin, että hän masentui vakavasti. Eikä Hannan masennus johtunut pelkästään hylätyksi tulemisesta. Hänen elämässään ei ollut mitään mielekästä. Hänestä oli tullut perheensä ompelija. Isällä ja veljellä riitti paitoja. Masennusta kukaan ei huomannut, tai ymmärtänyt.

Hanna ei suinkaan ole tylsä yhden asian tendenssikirjoitus, vaan täysi pienoisromaani. Canth on luonut vivahteikasta ajankuvaa Hannan taustalle. Nuoret kävivät koulua ja huvittelivat, Hannalla oli ystäviä. Tosin tyttöjen välisessä ystävyydessä oli piikkinsä. Sukupuoliasioista Hanna sai tietonsa istuessaan piikojen kanssa keittiössä.

Surullinen tämä kirja kyllä on. Hanna oli idealistinen nuori tyttö, joka tiesi maailmasta niin vähän, että hänen toteutumatta jääneet haaveensakin olivat vaatimattomia. Onneksi itseään etsivien tyttöjen ei enää tarvitse kokea Hannan kohtaloa. Vaikka täydellistä tasa-arvoa ei ole saavutettu, niin ainakin opiskelumahdollisuudet ovat samat sukupuolesta riippumatta.

Olen osallistunut kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin alusta alkaen. Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:
  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää

  
Klassikkohaastetta 6 emännöi blogi Kirjapöllön huhuiluja. Sieltä löytyvät kaikki haasteeseen osallistuvat blogit ja linkit postauksiin.

Minna Canth: Hanna
Kirjassa Canth: Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimo
Gummerus 2014, 5. painos
Hanna on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1886

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olen keskittynyt tässä haasteessa vanhoihin suomalaisiin klassikoihin.

      Poista
  2. Olen lukenut Canthilta vain Kauppa-Lopon, joka oli ihan ok mutta en varsinaisesti siitä innostunut. Luulen, että tämä Hanna olisi minulle sopivampaa luettavaa: aiheet tässä kiinnostavat muutenkin enemmän kuin Kauppa-lopossa. Täytyypä ottaa lukuun jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kirja, jossa on useita Canthin pienoisromaaneja. Valitsin niistä luettavaksi Hannan, koska sen aihe vaikutti kiinnostavimmalta.

      Poista
  3. Vähän ohi aiheen, mutta olen joskus ottanut kuvan tuosta samaisesta patsaasta ajatuksella, että käyttäisin sitä jossain postauksessa. Sitten kun postasin Canthin Salakarista en tietenkään enää löytänyt kuvaa mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin päivän retkellä Tampereella viime syksynä ja otin kuvan silloin jo tätä postausta ajatellen.

      Poista
  4. Mainio valinta! Luin Hannan syksyllä, sillä Jatkuu!-novelliantologian Hanna-novelli pakotti palaamaan alkuteokseen. Suosittelen ehdottomasti sinulle nyt tuota Saara Turusen novellia, jossa Canthin Hanna pääsee kertojaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Tuo novelliantologia on muutenkin kiinnostanut minua.

      Poista
  5. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Olen lukenut aiemmin Canthilta Työmiehen vaimon ja Anna Liisan, mutta luulen, että ne vaikuttaisivat minuun vielä enemmän näyttämöllä esitettynä. Laulu tulipunaisesta kukasta antoi minulle paljon erilaisia ajatuksia rakkaudesta ja epävarmuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella! Klassikkohaaste on auttanut minua tutustumaan moniin suomalaisiin klassikoihin, esimerkiksi juuri Lauluun tulipunaisesta kukasta. Yksikään ei ole ollut pettymys, ei todellakaan.

      Poista
  6. Minäkin rakastuin Saara Turusen Hannaan tuossa Jatkuu!-novelliantologiassa. Tämä alkuperäinen on lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinenkin suositus! Kuulostaa paremmalta ja paremmalta.

      Poista
  7. Hannan olen lukenut joskus, mutten enää kunnolla muista, mitä pidin 🙂Canth on aina varma klassikkovalinta. Kiitos, kun lähdit haasteeseen mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi haasteen emännöinnistä!

      Poista
  8. Luin viime keväänä Canthin Köyhää kansaa, ja se onkin ainoa tutustumiseni Canthin tuotantoon toistaiseksi. Masennusta siinäkin käsitellaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Hanna kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhää kansaa on minulla samassa niteessä, jossa Hannakin. Aion ennen pitkää lukea kaikki ko. kirjassa olevat Canthin tekstit.

      Poista
  9. Mulla on omassa kirjahyllyssä pirteän värinen oranssikantinen Gummeruksen julkaisema Minna Canthin teos, jossa on viisi teosta, myös Hanna. Kerran olen tuon kirjan lukenut läpi muutama vuosi sitten. Pitäsiköhän ottaa tavaksi lukea Minna Canthin päivänä aina yksi tarina uudestaan :) Tosin mulla on kaikki Minna Canthista kirjoitetut elämäkerrat yms. lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on juuri tuo sama kirja. Olen lukenut siitä toistaiseksi vasta Hannan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.