Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset (klassikkohaaste)

Kirjabloggaajien 1. klassikkohaasteeseen luin Volter Kilven Alastalon salissa. Nyt on vuorossa maailmankirjallisuuden klassikoista Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. Koska kysymyksessä on laajalti tunnettu klassikko, en välttele juonipaljastuksia.

Juonihan on yksinkertaisuudessaan seuraava: Werther rakastuu tyttöön, jota ei voi saada omakseen, ja surmaa itsensä ampumalla.

”Erotessamme pyysin, että saisin vielä samana päivänä käydä tervehtimässä häntä. Hän antoi siihen luvan, ja minä tein niin, ja siitä päivästä lähtien ovat aurinko, kuu ja tähdet saaneet toimittaa rauhassa omia tehtäviään, minä en tiedä, onko päivä vai yö, koko maailma häipyy ympäriltäni jonnekin.”

Nuoren Wertherin kärsimykset on kirjeromaani. Siinä on Wertherin ystävälleen Wilhelmille kirjoittamia kirjeitä ja Wertherin itsemurhan jälkeen ”Julkaisijan sana lukijalle”, jossa nimetön julkaisija kertoo, mitä lopuksi tapahtui ja lisäksi julkaisee joitakin Wertheriltä jääneitä selventäviä kirjoituksia.

Näkökulma on siis Wertherin.  Kirjeissä näyttäytyy hänen kiihkeä luonteensa. Jopa rakastettu Lotte (Charlotte) moittii häntä ”liian tunneperäiseksi”. Wertherin käsitys itsemurhasta tulee selväksi epäsopuun päättyneessä keskustelussa Lotten sulhasen Albertin kanssa. Werther pitää itsemurhaa luonnollisena päätöksenä, kun ihmisen tuska ylittää hänen luontonsa rajat, kun taas Albertista itsemurha on heikkoutta.

Kirjassa edetään suoraviivaisesti kohti loppua. Werther tietää jo ennen Lotten tapaamista, että tämä on lupautunut Albertille. Siitä huolimatta hän rakastuu. Werther yrittää paeta menemällä hoviin töihin, mutta hän ei onnistu siellä ja palaa takaisin Lotten luo, vaikka Lotte ja Albert ovat menneet naimisiin. Wertherin tuska kasvaa ja lopulta hän ampuu itsensä Albertilta lainatulla pistoolilla.

Loppupuolella on tärkeä kohtaus, jossa Werther lukee Lottelle muutaman sivun verran käännöstään Ossianista. Minun piti katsoa Wikipediasta, mistä on kysymys. Skotlantilainen runoilija James Macpherson oli julkaissut vuosikymmen ennen kuin Goethe kirjoitti Wertherin Ossianin lauluja, sankarirunoja, joita hän väitti ikivanhoiksi, mutta jotka hän nykytiedon mukaan oli kirjoittanut itse. Lotteen Ossian vaikuttaa, mutta pitkä katkelma melko tuntemattomasta teoksesta ei tiivistä lukijan tunnelmia, vaan käy päinvastoin.

Nuoren Wertherin kärsimyksistä tuli nopeasti kuuluisa teos ja aikansa suuri myyntimenestys. Sen ilmestymisajankohta saattoi olla tämäntyyppiselle kirjalle sopiva. Jopa itse Goethe sanoi (saksankielisen Wikipedian mukaan): ”Die Wirkung dieses Büchleins war groß, ja ungeheuer, und vorzüglich deshalb, weil es genau in die rechte Zeit traf.” Vapaasti suomennettuna: Tämän pikku kirjan vaikutus oli suuri, jopa suunnaton, ja ensisijaisesti siksi, että se ilmestyi juuri oikeaan aikaan. Minusta Nuoren Wertherin kärsimykset kannattaa lukea nykyisinkin, Goethen sanoista huolimatta.

Nuoren Wertherin kärsimykset on klassikoksi yllättävän helppolukuinen. Luulin sitä paljon raskaammaksi. Se ei myöskään tuntunut vanhentuneelta. Sitä en tiedä, kuinka paljon käännös vaikutti. Minulla oli Markku Mannilan vuonna 1992 ensimmäisen kerran ilmestynyt suomennos. Olisi ollut hienoa lukea Volter Kilven suomennos vuodelta 1904 ikään kuin jatkona edelliseen klassikkohaasteeseen.

Kaikki klassikkohaasteeseen osallistuvat blogit löytyvät blogista Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

Suomentanut Markku Mannila

Otava 1999, nidotun laitoksen 1. painos, 208 s.

Saksankielinen alkuteos Die Leiden des jungen Werther 1774