Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja (klassikkohaaste)

 

Portugalilainen Fernando Pessoa (1888–1935) tunnetaan parhaiten runoilijana, mutta hän kirjoitti myös proosaa. Suurin osa Pessoan tuotannosta on julkaistu postuumisti, niin myös romaani Levottomuuden kirja. Suomentajan alkusanojen mukaan Pessoa kirjoitti sitä vuodesta 1912 tai 1913 kuolemaansa saakka. Kirjasta on erilaisia versioita kokoajansa mukaan. Ensimmäinen julkaistiin 1982. Suomennos on tehty vuoden 1986 julkaisusta.

Levottomuuden kirjassa kangaskaupan apulaiskirjanpitäjä Bernardo Soares kirjoittaa ajatuksistaan. Muistiinpanot ovat fragmentaarisia ja hajanaisia. Soares ei kirjota tapahtumista, eikä muista ihmisistä muutamaa mainintaa lukuun ottamatta. Hän kirjoittaa päänsisäisestä elämästään.

”Olen uneksinut paljon. Olen väsynyt paljosta uneksimisesta mutten ole väsynyt uneksimiseen. Uneksimiseen ei väsy kukaan, koska se on unohtamista ja unohtaminen ei ahdista; se on unta ilman unia joissa olemme valveilla.”

Soares kutsuu itseään unelmoijaksi. Hänen tavallisia mielentilojaan ovat tuska, masennus ja ikävystyneisyys. Varsinkin ikävystyneisyydestä hän kirjoittaa paljon. Soaresin suosikkiaiheita on elämä, se mitä elämä on.

”Elämä on minusta materian metafyysinen virhe, toimettomuuden hairahdus.”

”Koska elämä on pääasiallisesti mielentila, kaikki mitä teemme tai ajattelemme on juuri niin arvokasta kuin ajattelemme sen olevan.”

Jonkin verran tekstissä on taiteen ja erityisesti kirjallisuuden pohdintaa. Miten taiteessa voi välittää tunnetta?  Mitä kirjallisuus on? Muista kirjailijoista viitataan useimmin Chateaubriandiin, joskus myös Alberto Caeiroon, joka on Pessoan oma heteronyymi.

Kirjoittajan ainoat ilonaiheet tulevat luonnosta. Hän saattaa ihailla kotinsa ikkunasta näkyvää kaunista auringonlaskua. Vaikutelman pilaa kuitenkin huomautus, että hän lisää tekstiin maisemakuvauksen silloin, kun ei saa luoduksi mitään. Tavallisempi tyylilaji on seuraavanlainen:

”Yhtäkkiä, aivan kuin kohtalo olisi kirurgin veitsellään parantanut minut pitkällisestä sokeudesta, kohotan katseeni anonyymistä elämästäni ja näen selkeästi koko olemassaoloni. Näen että kaikki mitä olen tehnyt, kaikki mitä olen ajatellut, kaikki mitä olen ollut on ollut eräänlaista harhaa ja hulluutta. Hämmästelen mitä kaikkea minulta onkaan jäänyt näkemättä. Ihmettelen mitä kaikkea olen ollut ja – kuten huomaan – en ole.”

Levottomuuden kirja oli raskasta ja hidasta luettavaa. Koko teos on metafyysistä psykologisointia. Päällimmäiseksi jäi tunne, että kirjoittaja – oli hän sitten Bernardo Soares tai Fernando Pessoa – oli nääntymässä olemassaolon tuskan alle.

Tämänkertaista Klassikkohaastetta vetää blogi Yöpöydän kirjat. Sen kirjoittaja Niina T. on tehnyt myös haastelogon.

Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja
Suomentanut Sanna Pernu
Kuvitus ja kansikuva Priit Pärn
Andalusialainen koira 1999, 418 s.
Portugalinkielinen alkuteos Livro do Desassossego por Bernardo Soares

***********

Helmet-haaste: kohta 26. Kirjan nimessä on sana kirja.