Portugalilainen Fernando Pessoa (1888–1935) tunnetaan parhaiten runoilijana, mutta hän kirjoitti myös proosaa. Suurin osa Pessoan tuotannosta on julkaistu postuumisti, niin myös romaani Levottomuuden kirja. Suomentajan alkusanojen mukaan Pessoa kirjoitti sitä vuodesta 1912 tai 1913 kuolemaansa saakka. Kirjasta on erilaisia versioita kokoajansa mukaan. Ensimmäinen julkaistiin 1982. Suomennos on tehty vuoden 1986 julkaisusta.
Levottomuuden kirjassa kangaskaupan apulaiskirjanpitäjä Bernardo Soares kirjoittaa ajatuksistaan. Muistiinpanot ovat fragmentaarisia ja hajanaisia. Soares ei kirjota tapahtumista, eikä muista ihmisistä muutamaa mainintaa lukuun ottamatta. Hän kirjoittaa päänsisäisestä elämästään.
”Olen
uneksinut paljon. Olen väsynyt paljosta uneksimisesta mutten ole väsynyt
uneksimiseen. Uneksimiseen ei väsy kukaan, koska se on unohtamista ja unohtaminen
ei ahdista; se on unta ilman unia joissa olemme valveilla.”
Soares
kutsuu itseään unelmoijaksi. Hänen tavallisia mielentilojaan ovat tuska,
masennus ja ikävystyneisyys. Varsinkin
ikävystyneisyydestä
hän kirjoittaa paljon. Soaresin suosikkiaiheita on elämä, se mitä
elämä on.
”Elämä
on minusta materian metafyysinen virhe, toimettomuuden hairahdus.”
”Koska
elämä on pääasiallisesti mielentila, kaikki mitä teemme tai ajattelemme on
juuri niin arvokasta kuin ajattelemme sen olevan.”
Jonkin
verran tekstissä on taiteen ja erityisesti kirjallisuuden pohdintaa. Miten
taiteessa voi välittää tunnetta? Mitä
kirjallisuus on? Muista kirjailijoista viitataan useimmin Chateaubriandiin,
joskus myös Alberto Caeiroon, joka on Pessoan oma heteronyymi.
Kirjoittajan
ainoat ilonaiheet tulevat luonnosta. Hän saattaa ihailla kotinsa ikkunasta
näkyvää kaunista auringonlaskua. Vaikutelman pilaa kuitenkin huomautus, että
hän lisää tekstiin maisemakuvauksen silloin, kun ei saa luoduksi mitään. Tavallisempi tyylilaji on
seuraavanlainen:
”Yhtäkkiä, aivan kuin kohtalo
olisi kirurgin veitsellään parantanut minut pitkällisestä sokeudesta, kohotan
katseeni anonyymistä elämästäni ja näen selkeästi koko olemassaoloni. Näen että
kaikki mitä olen tehnyt, kaikki mitä olen ajatellut, kaikki mitä olen ollut on
ollut eräänlaista harhaa ja hulluutta. Hämmästelen mitä kaikkea minulta onkaan
jäänyt näkemättä. Ihmettelen mitä kaikkea olen ollut ja – kuten huomaan – en ole.”
Levottomuuden
kirja oli raskasta ja hidasta luettavaa. Koko teos on
metafyysistä psykologisointia. Päällimmäiseksi jäi tunne, että kirjoittaja –
oli hän sitten Bernardo Soares tai Fernando Pessoa – oli nääntymässä
olemassaolon tuskan alle.
Tämänkertaista Klassikkohaastetta
vetää blogi Yöpöydän kirjat. Sen kirjoittaja Niina T. on tehnyt myös
haastelogon.
Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja
Suomentanut Sanna Pernu
Kuvitus ja kansikuva Priit Pärn
Andalusialainen koira 1999, 418 s.
Portugalinkielinen alkuteos Livro do Desassossego por Bernardo Soares
***********
Helmet-haaste: kohta 26. Kirjan nimessä on sana kirja.
Eipä se yllätä, että sinä jaksoit lukea loppuun! Tämä oli nimittäin minunkin eka valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen, mutta en tietenkään jaksanut parinkymmenen sivun pakertamisen jälkeen jatkaa, päätin unohtaa Fernando Pessoan.
VastaaPoistaNo sittenhän sinulla on hyvä käsitys tästä kirjasta. Samanlaisena se jatkuu seuraavat nelisensataa sivua.
PoistaKirjalla on kuitenkin hauska kansikuva keventämässä raskasta tekstiä.
VastaaPoistaNiin on, ja sisällä on muutama muu samantyyppinen kuva.
PoistaPessoa on unenomaisen tunnelman luoja, vieraiden värien maalari, ajelehtija, pohdiskelija sisintään ulkoapäinkin tarkastelija. Hän sai ikiomat ajatukset sanojen virrassaan karkailemaan pohdiskelemaan omille harhapoluilleen ja pienen urvahduksen valtaan sekä totetamaan, että lukijana olen kaikkeni vastaanottanut, joskin Pessoa puolestaan kirjailijana on kaikkensa antanut. Näin massiivinen annos Pessoaa on ehdottomasti kestävyyslaji toisin kuin esim. kompaktimmat: Hetkien vaellus, Anarkistipankkiiri tai Minä aina vieras, mutta ehdottomasti palkitseva sellainen.
PoistaTämän jälkeen tuskin kosken noihin mainitsemiisi kompaktimpiin teosiin.
PoistaPessoan tiedän nimeltä, mutta siihen se jääkin. Tuntuupa tosiaan raskassoutuiselta tekstiltä 🤭
VastaaPoistaJos päätät kokeilla, niin kannattaa varmaan valita joku noista Takkutukan edellä mainitsemista teoksista.
Poistahyvä kirja, luen sitä silloin tällöin:
VastaaPoistahttps://hannelesbibliotek.blogspot.com/2023/12/orons-bok-av-fernando-pessoa-med.html
Tästä voi tosiaan lukea fragmentin sieltä, toisen täältä.
PoistaTästä en olekaan aiemmin kuullut. Metafyysinen psykologisointi kuulostaa kuitenkin siinä määrin luotaantyöntävältä, että enpä taida tätä muistiin kirjata nytkään.
VastaaPoistaMinä taidan nyt karkottaa lukijoita tältä kirjalta. On tuossa edellä pari kommenttia, joiden kirjoittajat ovat pitäneet Pessoasta.
PoistaAloitin kesällä opiskelemaan portugalia Duolingolla. Pessoaa en kuitenkaan taida alkukielellä yrittää 😅
VastaaPoistaTästä ei todellakaan kannattaisi aloittaa portugaliksi lukemista.
PoistaKiva, kun osallistut haasteeseen! ♥ Tästä klassikosta en ollut aiemmin kuullutkaan, mahtavaa, kun nostit sen esille.
VastaaPoistaOlen aina mukana klassikkohaasteessa. Kiitos sinulle tämän kierroksen vetämisestä.
PoistaOlipas hengästyttävän kuuloista paatosta. Kenties pahimman luokan eksistentiaalinen kriisi Pessoalla.
VastaaPoistaTaisi olla elämänasenne, tai jatkuva kriisi.
Poista