Multatuli: Max Havelaar (klassikkohaaste)

 

Multatuli on hollantilaisen Eduard Douwes Dekkerin kirjailijanimi. Dekker oli 1800-luvun puolivälin tienoilla virkamiehenä Hollannin Itä-Intiassa. Hän kirjoitti kokemustensa perusteella kirjan Max Havelaar. Max Havelaaria pidetään Dekkerin omakuvana.

Max Havelaar nimitetään yhden Jaavalla sijaitsevan hallintoalueen varakuvernööriksi. Havelaar on jalomielinen, oikeudenmukainen ja tunnollinen. Hän ei hyväksy hallintotapaa, jossa hollantilaiset virkamiehet yhdessä paikallisten päälliköiden kanssa alistavat ja riistävät maanviljelijöitä.

”Mutta lännestä saapui muukalaisia, jotka ottivat maan haltuunsa. He tahtoivat hyötyä maan hedelmällisyydestä ja pakottivat asukkaat käyttämään osan aikaansa ja työtään sellaisten tuotteiden viljelemiseen, jotka tuottivat enemmän voittoa Euroopan markkinoilla.”

Kun Havelaar ei saa hyvällä – eli puhumalla ja suostuttelemalla – muutoksia aikaan, hän lähettää kuvernöörille kirjeitä, joissa kertoo väärinkäytöksistä ja ehdottaa muutoksia toimintaan. Kuvernööri yrittää saada hänet perumaan valituksensa. Niin Havelaar ei tee, ja sen seurauksena suurin vallankäyttäjä eli kenraalikuvernööri erottaa hänet. Kenraalikuvernööri ei suostu tapaamaan Havelaaria, joka haluaisi kertoa hänelle näkemyksensä henkilökohtaisesti.

Kirjassa on kaksi keskushenkilöä, Max Havelaar ja amsterdamilainen kahvimeklari Droogstoppel. Droogstoppel kuuluu niihin hollantilaisiin, jotka suoraan hyötyvät alusmaiden riistosta. Vastakohtana Havelaarille hän on omahyväinen, tekopyhä ja rasistinen. Häntä kuvataan voimakkaan satiirisesti. Droogstoppel esiintyy kehyskertomuksessa, jossa hän on saanut käsiinsä Havelaarin muistiinpanot ja esittelee mielipiteitään niistä.

Max Havelaarin esipuheen ja Wikipediasta lukemani mukaan kirjan ilmestyminen aiheutti Hollannissa valtavan kohun eduskuntaa myöten. ”Koko Hollanti joutui kuohuksiin tämän armottoman ja intohimoisen paljastusromaanin takia.” Kirjallisena tuotteena Max Havelaar on epätasainen. Sen merkitys on katseen kohdistamisessa siirtomaiden riistoon.

Max Havelaarin pohjalta on tehty samanniminen elokuva 1980-luvulla. Sen olen aikanaan nähnyt.

Kirjabloggaajien neljättätoista klassikkohaastetta vetää blogi Kartanon kruunaamaton lukija. Sieltä löytyy haasteyhteenveto.

Aikaisempiin klassikkohaasteisiin lukemani kirjat: 

1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
4. Aino Kallas: Sudenmorsian
5. Maria Jotuni: Arkielämää
6. Minna Canth: Hanna
7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
8. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
9. Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
10. Jane Austen: Kasvattitytön tarina
11. Arvid Järnefelt: Isänmaa
12. L. Onerva: Mirdja
13. Simone de Beauvoir: Mandariinit

Multatuli: Max Havelaar
Suomentanut Helmi Krohn
Oy Suomen Kirja 1946, 264 s.
Hollanninkielinen alkuteos Max Havelaar 1860

***********

Helmet-haasteessa Max Havelaar sopii kohtaan 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua.