Sudenmorsiamessa
metsävahti Priidikin nuori vaimo kuulee suden kutsun ja muuttuu ihmissudeksi.
Aalon ja suden ensikohtaaminen sudenajossa on kuin rakastumista.
””Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?”
Niin hän hätkähti, niin kuin olisi luotipanoksen kylkeensä saanut, sillä hän ei tainnut nähdä näitten sanojen sanojata. Vaan hänen sieluansa ja myös ruumistansa sysättiin sangen kiivaasti suuresta tuulispäästä, niin kuin voimallinen väki olisi hänet jalkainsa sijalta ilmaan irroittanut ja siinä yhdellä hirmuisella vauhdilla ympärinsä pyhässä pyörremyrskyssä pyörittänyt, niin kuin utuista linnun untuvata, kunnes hänen henkensä salpaantui, ja hän oli pyörtyä paikallensa.”
Sudenmorsiamesta
tekee upean kirjan kaksi asiaa: myytit ja kieli. Aino Kallas kutoo
rakkaustarinaansa – sillä sellainenhan
tämä on – vanhoja kansanuskomuksia ihmissusista, punaisista hiuksista ja
noidanluomaksi kutsutusta syntymämerkistä tappavaan hopealuotiin saakka.
Vielä merkittävämpi tekijä on kieli.
Tekstiä on aluksi hidas lukea, mutta kun siihen pääsee sisälle, rytmi ja vanhahtavat
sanat luovat lumouksen, joka ei päästä otteestaan. Syntyy tunnelma siitä, että
tämä on mahdollista, joskus on ollut tällainen aika, jossa Sudenmorsian on totta.
Osallistun Sudenmorsiamella kirjabloggaajien 4. klassikkohaasteeseen. Ilman haastetta en varmaan olisi
tullut koskaan lukeneeksi Sudenmorsianta,
enkä tietäisi, miten lumoava klassikko se on. Aiempiin klassikkohaasteisiin
luin teokset Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset ja Laulu tulipunaisesta kukasta. Ne ovat kaikki hienoja, kruununa tietysti Alastalo.
Neljättä klassikkohaastetta
emännöi blogi Yöpöydän kirjat, josta löytyy listaus kaikista haasteeseen osallistuvista
blogeista.
Aino
Kallas: Sudenmorsian
Otava,
Seven-pokkari 2014, 96 s.
Ilmestynyt
ensimmäisen kerran 1928
Tämähän kuulostaa hyvältä! Hieman jo harkitsin Sudenmorsianta tähän klassikkohaastekierrokseen, mutta se kuitenkin jäi tulevaisuutta odottelemaan.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi! Sudenmorsian on hieno, kooltaan pieni, mutta muuten suuri.
PoistaKieli on tässä klassikossa tosiaan hienoa. Siihen piti tosiaan hieman totutella, ennen kuin tarina alkoi tuntumaan todelta. Olet varmaan oikeassa siinä, että se tapahtui kielen lumoissa.
VastaaPoistaKyllä, kieli on tämän kirjan vahvuus.
PoistaMinäkin luin tämän pari vuotta sitten, ja tykkäsin tarinasta ja kielestä myös. Tämä on onneksi sen verran lyhyt kirja, että tuo vanhahtava kieli ei tuntunut niin raskaalta lukea.
VastaaPoistaKirja on niin lyhyt, että postauksenikin jäi lyhyeksi. Mutta kirja ei tarvitse mitään lisää. Se kertoo oman tarinansa juuri tällaisena.
PoistaMukavaa että tykkäsit! Tää on kyllä ihan mahtava. Jotenkin niin omassa kategoriassaan.
VastaaPoistaKyllä, hienosti ihan omanlaisensa.
PoistaMinun kolmannen klassikkohaasteen kirja. Yllätyin ja pidin. Genrekirjana harvinainen naisen kirjoittama aikuiselle suunnattu suomiklassikko.
VastaaPoistaMinäkin yllätyin, positiivisesti.
PoistaAivan loistava kirja! Luin eka kerran lukiossa ja se oli menoa. Tein tästä sitten gradunkin. Kallaksen päiväkirjat ovat myös kulttuurinen aarre.
VastaaPoistaSinähän olet sitten varsinainen Sudenmorsian-asiantuntija. Aino Kallaksen päiväkirjoista olen lukenut ensimmäisen osan.
PoistaLuin Sudenmorsiamen muutama vuosi sitten ja pääsin lukiessani yllättymään positiivisesti monta kertaa. Harmillisesti luin kirjaa silloin vaivanneen lukujumin aikaan ja lukeminen venyi pidemmäksi prosessiksi. Muistan silti jälkeenpäin lämmöllä teoksen hienoa kieltä ja kuvausta.
VastaaPoistaKaikki kommentoijat tuntuvat arvostavan Sudenmorsianta. Se saisi olla tunnetumpi.
PoistaLuin Sudenmorsiamen nyt blogiaikana ja ihastuin täysillä. Lumoava on hyvä sana siitä.
VastaaPoistaSudenmorsian on todella kiehtova kirja.
PoistaPidin myös tästä, ja olen myös novelleistaan pitänyt, niissäkin on monissa vähän legendamaista henkeä...
VastaaPoistaSudenmorsian sai kiinnostumaan Kallaksen muustakin tuotannosta. Novelleja voisi kokeilla.
PoistaOi Sudenmorsian! Tämä on yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä kirjoistani. Hienoa että luit tämän.
VastaaPoistaKlassikkohaaste on juuri siitä niin erinomainen, että tulee lukeneeksi näitä vanhoja helmiä.
PoistaOih, varovasti lueskelin postaustasi kun tämä on minulla edessä 101 kirjaa -projektissa. Bloggausvuoro on vasta marraskuussa, joten odottelen tämän kanssa vielä (vaikka en malttaisi).
VastaaPoistaMinullekin osui 101 kirjaa -projektiin sellainen klassikko, jota tähän haasteeseen luettiin. Minua helpottaa se, että olen itse lukenut ko. kirjan, jopa useampaan kertaan.
PoistaMulla jäi tämä opiskeluihin liittyvässä lukuprojektissa hiukan kesken, pitäisi lainata uudestaan ja lukea loppuun asti.
VastaaPoistaSujuu varmaan paremmin, jos ei tarvitse lukea opiskelutehtävänä. Suosittelen!
Poista