Mary Shelleyn Frankenstein: Moderni Prometheus on kauhukirjallisuuden klassikko. Kauhukirjallisuus ei ole minun lajini, mutta klassikkohaaste sai minut tarttumaan Frankensteiniin. Haaste tuotti taas kerran yllätyksen. Kauhukirjallisuuden klassikko ei ollut lainkaan pelottava.
Kaikki
varmaan tietävät, että Victor
Frankenstein rakentaa ihmisen kaltaisen olion, josta tekee elävän. Kirjassa
kestää kauan ennen kuin tuohon vaiheeseen päästään. Ensin
kerrotaan Frankensteinin lapsuudesta ja perheestä ja hänen myötäsyntyisestä
halustaan selvittää luonnon mysteerejä.
”Luonnonfilosofia
on se genius, joka on säädellyt kohtaloani: siksi toivon saada tässä
kertomuksessani esittää ne tapahtumat, jotka muovasivat taipumukseni tuohon
tieteenhaaraan.”
Yliopistossa
hän keskittyi luonnontieteisiin, erityisesti kemiaan, ja löysi keinon, jolla
pystyi tekemään materiasta
elävää. Frankenstein halusi tulla kuuluisaksi. Hän halusi nimensä jäävän
historiaan. Mutta kun hän sai olentonsa valmiiksi ja näki sen elossa, hän
kauhistui, pelästyi ja pakeni.
”Ne
kasvot! Kukaan kuolevainen ei voi kestää niiden näkemistä. Henkiin herätetty
muumiokaan ei olisi yhtä kauhea katsoa kuin tuo riivattu.”
Frankenstein kutsuu luomustaan
hirviöksi, mutta kyllä tässä heräsi kysymys, kuka oikeastaan on hirviö. Frankenstein
jättää tekemänsä olion oman onnensa nojaan, ja kun he myöhemmin kohtaavat, ’hirviö’
kertoo kokemuksistaan. Niiden mukaan se oli ollut valmis rakastamaan ihmisiä,
jos joku vain olisi ollut sille ystävällinen. Pelkkä kaamea ulkonäkö aiheutti
sen, että sitä pelättiin, lyötiin ja ammuttiin missä se näyttäytyikin. Kukaan
ei ollut valmis kuulemaan, mitä sanottavaa sillä olisi ollut. Frankenstein
antaa lupauksen, jota ei täytä, ja lopputuloksena ’hirviö’ tuhoaa sekä hänet että
hänen ystävänsä ja perheensä.
Frankensteinin voi lukea myös kertomuksena
ihmisestä, joka tavoittelee mahdottomia ja saa aikaan jotakin, jota ei pysty
hallitsemaan. Kaksisataa vuotta vanha kirja toi mieleen tämänhetkisen tekoälyyn
liittyvän keskustelun.
Frankenstein oli aivan erilainen kirja kuin
etukäteen kuvittelin. Pelottava se ei ollut, mutta ajatuksia se herätti.
Kirjabloggaajien 20.
klassikkohaastetta vetää Tuulevin lukublogi, josta löytyy listaus haasteeseen osallistuvista blogeista.
Olen ollut mukana kaikissa tähänastisissa klassikkohaasteissa. Tässä klassikot, joilla olen osallistunut: Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta, Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1, Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa, Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja
Mary Shelley: Frankenstein
Suomentanut Hannu Poutiainen
Basam Books 2021, 335 s.
Suomennos perustuu Frankensteinin vuoden 1831 editioon, johon Shelley oli tehnyt joitakin muutoksia verrattuna alkuperäiseen vuoden 1818 editioon
***********
Helmet-haaste: kohta 42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja
Minulla taisi olla ihan sama ennakkokäsitys kuin sinullakin, olipa mielenkiintoista lukea kirjoituksesi!
VastaaPoistaEmme taida olla ennakkokäsityksemme kanssa yksin. Taas huomasin, että kirjan tuntee vasta kun on lukenut sen.
PoistaHauska juttu, että luettiin sama kirja tähän klassikkohaasteeseen. Ja laitoin vieläpä samaan kohtaan Helmet-haasteessa :)
VastaaPoistaKävin juuri lukemassa kirjoituksesi. Mainio sattuma!
PoistaFrankensteinin voi sanoa kyllä tosiaan kestäneen hyvin aikaa. Siitä voi löytää piirteitä ja ilmiöitä, jotka sopisivat meidänkin aikaamme.
VastaaPoistaPelottava kirja ei tosiaan ollut, ellei alkanut ajatella ihmisen tekojen seurauksia. Minulla kirjan lukemisesta on aikaa, voisi sen ottaa joskus uusintalukuun.
Yksi kirjan ilmiöistä on tietysti kaikkeen vieraaseen kohdistuva pelko ja sen seuraukset. Ihan nykyaikaa.
Poista