sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Asko Sahlberg: Herodes

Pidän historiallisista romaaneista, vaikka en ole sellaisia vähään aikaan lukenut. Mika Waltarin ylittänyttä sillä alalla ei mielestäni ole. Muutaman kirjabloggaajaystävän suosituksesta otin luettavakseni Asko Sahlbergin Herodeksen.

Herodes on Galilean ja Perean ruhtinaan Herodes Antipaan elämäkerta pääosin hänen itsensä kertomana. Tiedämme Herodeksen Raamatusta. Juuri hän oli ruhtinaana Johannes Kastajan ja Jeesuksen (kirjassa Jeshua) aikaan. Kuuluisa Salome oli Herodeksen vaimon Herodiaan tytär.

Kirjan Herodes on ihminen inhimillisine tunteineen. Hän tuntee intohimoa, vihaa, raivoa, ja vanhuuden lähestyessä entistä enemmän omantunnontuskia. Häntä vaivaa erityisesti Profeetan (Johannes) surmaaminen. 

Valta seurauksineen on Herodeksen teemoja. Rooman imperaattoreiden ympärillä tapahtuvaa valtataistelua seurataan sivusta. Olen lukenut samoja aikoja sivuavat romaanit Tiberius oli rakkauteni (kevyehkö) ja Minä, Claudius (vakavampi). Voi vain ihmetellä, miten ihmiset ovat pyrkineet, ja pyrkivät, valtaan keinolla millä hyvänsä. Kilpailijoita tapatetaan ja myrkytetään. Herodeskaan ei ole vapaa vallanhimosta. Hän syntyi ruhtinaaksi, mutta miettii välillä, olisiko ollut onnellisempi, jos olisi syntynyt kalastajaksi tai köydenpunojaksi.
”Haluan sulkeutua omaan huoneeseeni ja kuunnella hiljaisuutta. On sattunut, että kun kuuntelen kyllin tarkkaavaisesti, kuulen hiljaisuudessa elämäni vapauttavan mitättömyyden.”
Herodes on hyvä lisä Rooman historiasta ammentaviin romaaneihin. Eikä sen sivumäärää kannata pelästyä. Juonta, juonitteluja, henkilöhahmoja  elämää  riittää joka sivulle.

Herodeksesta on kirjoitettu monessa blogissa. Esimerkiksi Suketuksen se sai kiinnostumaan antiikista ja Arjasta kirja oli kuin modernisoitu laitos Sinuhesta.

Asko Sahlberg: Herodes
WSOY 2013, 680 s.

*********** 
Herodes kuuluu minulla Helmet-haasteen kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, tiedän että hän asuu siellä.

      Poista
    2. hyvää kritiikkiä saa ja paljon palkintoja

      Poista
  2. Aloituksesi historiallisesta romaanista ja siitä ettet ole vähään aikaan lukenut sai yhden nimen pullahtamaan mieleeni: Barbara Winckelmann. En ole muistanut enkä muistellut nimeä vuosikymmeniin, mutta luin häneltä joskus 70-luvulla Helsinki-aiheisia historiallisia romaaneja, joista pidin. Suomenruotsalainen siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva vinkki, kiitos! Winckelmannista en ollut kuullutkaan.

      Poista
  3. Sahlbergin Herodes on järisyttävän hyvä ja sopii pääsiäiseen hyvin. Tekisi mieleni jopa lukea uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin vasta lukiessani, kuinka hyvin Herodes sopii pääsiäisenä postattavaksi, vaikka pääsiäisen tapahtumat eivät olekaan siinä pääosassa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.