Édouard
Louisin Naisen taistelut ja muodonmuutokset oli kirjaston
Bestseller-hyllyllä. Lainasin sen, vaikka en ole lukenut Louisin aiempia
kirjoja. Lukemisen
jälkeen tuntuu, että tästä kirjasta ei ehkä olisi
kannattanut aloittaa Louisiin
tutustumista.
Édouard
Louis ammentaa omasta
elämästään. Nyt hän kirjoittaa äidistään. Äidin
tarina on ankea: kaksi epäonnistunutta avioliittoa, väkivaltaa, köyhyyttä, pieniä
iloja, jotka vain korostavat ankeutta. Yksitoikkoisena toistuva näköalaton arki ei
valitettavasti ole ainutlaatuista.
”(Aloittaessani sinun tarinaasi
halusin kertoa erään naisen tarinan, mutta nyt tajuan, että sinun tarinasi on
tarina ihmisestä, joka taisteli saadakseen olla nainen, vastustaakseen sitä
olemattomuutta, johon elämäsi ja elämä isän kanssa oli sinut pakottanut.)”
Lainauksen sulut ovat kirjasta.
Louis
kertoo äitinsä elämästä, mutta enemmän hän sanoo omasta suhteestaan äitiin.
Ikään kuin hän haluaisi pyytää anteeksi omaa käytöstään äitiä kohtaan,
käytöstä, jota hän kutsuu henkiseksi väkivallaksi. Hän kirjoittaa itseään vapaaksi
nuoremmasta itsestään.
Enemmän kirjasta mm. blogeissa Kirjaluotsi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset
Suomentanut Lotta Toivanen
Tammen Keltainen kirjasto 2022, 103 s.
Ranskankielinen alkuteos Combats et métamorphoses d’une femme 2021
***********
Helmet-haaste: kohta 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla.
