keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Minna Canth: Hanna (klassikkohaaste)

Nyt paikkasin klassikkohaasteen avulla nolon aukon sivistyksessäni. Olen nähnyt Työmiehen vaimon näyttämöllä, mutta Canthin proosaa en ollut lukenut.

Hanna on varakkaan kuopiolaisperheen tytär. Kirjan alussa hän on 16-vuotias toiveikas koululainen. Kirjan lopussa hän on 21-vuotias nuori nainen, mutta elämänilonsa menettänyt.

Canth pureutuu Hannassa naisten rajallisiin mahdollisuuksiin. Porvarisperheen tyttären tulevaisuus oli avioliitossa. Opiskelu ei ollut vaihtoehto. Hanna olisi halunnut opettajaksi, mutta sen toiveen isä tyrmäsi ivallisesti. Koulun loputtua Hanna jäi kotiin. Ensimmäinen kouluaikainen ihastuminen kaatui väärinymmärrykseen. Isä olisi halunnut Hannan myöntyvän rikkaalle, mutta Hannaa paljon vanhemmalle miehelle. Ei Hannaa nyt sentään pakotettu naimisiin, mutta kun hän torjui kosinnan, hän joutui isänsä silmissä epäsuosioon.

Varsinainen epäonni sattui, kun Hanna rakastui – luuli rakastuneensa – papiksi aikoneeseen nuoreen mieheen. He olivat salakihloissa, mutta mies menikin julkikihloihin serkkunsa kanssa. Sitä Hannan mielenterveys ei kestänyt. Nykytiedolla sanoisin, että hän masentui vakavasti. Eikä Hannan masennus johtunut pelkästään hylätyksi tulemisesta. Hänen elämässään ei ollut mitään mielekästä. Hänestä oli tullut perheensä ompelija. Isällä ja veljellä riitti paitoja. Masennusta kukaan ei huomannut, tai ymmärtänyt.

Hanna ei suinkaan ole tylsä yhden asian tendenssikirjoitus, vaan täysi pienoisromaani. Canth on luonut vivahteikasta ajankuvaa Hannan taustalle. Nuoret kävivät koulua ja huvittelivat, Hannalla oli ystäviä. Tosin tyttöjen välisessä ystävyydessä oli piikkinsä. Sukupuoliasioista Hanna sai tietonsa istuessaan piikojen kanssa keittiössä.

Surullinen tämä kirja kyllä on. Hanna oli idealistinen nuori tyttö, joka tiesi maailmasta niin vähän, että hänen toteutumatta jääneet haaveensakin olivat vaatimattomia. Onneksi itseään etsivien tyttöjen ei enää tarvitse kokea Hannan kohtaloa. Vaikka täydellistä tasa-arvoa ei ole saavutettu, niin ainakin opiskelumahdollisuudet ovat samat sukupuolesta riippumatta.

Olen osallistunut kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin alusta alkaen. Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:
  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää

  
Klassikkohaastetta 6 emännöi blogi Kirjapöllön huhuiluja. Sieltä löytyvät kaikki haasteeseen osallistuvat blogit ja linkit postauksiin.

Minna Canth: Hanna
Kirjassa Canth: Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimo
Gummerus 2014, 5. painos
Hanna on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1886

lauantai 27. tammikuuta 2018

J. R. R. Tolkien: Hobitti

Luin Tolkienin trilogian Taru sormusten herrasta ensimmäisen kerran jo silloin, kun sen suomennos 1970-luvulla ilmestyi. Sittemmin olen lukenut kirjan uudelleen pariin kertaan. Esiosa Hobitti eli Sinne ja takaisin oli jäänyt minulta lukematta syystä, jota en itsekään osaa sanoa. WSOY julkaisi viime vuonna juhlapainoksen Hobitin 80-vuotisen taipaleen kunniaksi ja nyt sain kirjan lahjaksi.

Juhlapainoksessa on Tove Janssonin kuvitus, jonka hän teki vuonna 1962 ilmestyneeseen uuteen ruotsinnokseen Astrid Lindgrenin pyynnöstä. Kuvat ovat hyvin janssonmaisia. Hobitti Bilbo viihtyisi hyvin muumien joukossa.

Hobitin rakenne on samantapainen kuin Tarun sormusten herrasta. Molemmissa on matka, jolla on päämäärä, ja matkalla joudutaan seikkailuihin ja vaikeuksiin. Lopussa on suuri taistelu, tässäkin tarinassa.

Hobitissa velho Gandalf saa Bilbo Reppulin lähtemään kääpiöjoukon mukaan. Kääpiöt haluavat takaisin aarteensa, jonka lohikäärme Smaug on anastanut. Smaug on samalla vallannut itselleen kääpiöiden entisen asuinsijan Yksinäisen vuoren. Matkalla käydään avuliaiden haltioiden Rivendellissä. Vaikeuksia aiheuttavat peikot, hiidet, sudet, hämähäkit ja jopa Synkmetsän metsähaltiat. Selviää, mistä Bilbo sai sormuksen, jonka kantajaksi Frodo joutuu myöhemmin. Klonkku on siis jo tässä kirjassa.

Bilbo osoittautuu poikkeukselliseksi hobitiksi. Hän on tarvittaessa kekseliäs ja pelastaa matkakumppaninsa monta kertaa. Lohikäärmettä hänen ei sentään tarvitse surmata. Smaugin kanssa arvuuttelussa hän menestyy.

››Minä olen se joka hautaa ystävänsä elävältä ja hukuttaa heidät ja vetää heidät elävinä esiin vedestä. Minä tulen repun päästä mutta minun päätäni ei pantu reppuun. ››
››Ei kuulosta yhtä mairittelevalta››, pilkkasi lohikäärme.
››Minä olen karhujen ystävä ja kotkien vieras. Minä olen sormuksenottaja ja onnentuoja, minä olen tynnyrillä ratsastaja››, jatkoi Bilbo jota hänen omat arvoituksensa alkoivat huvittaa.

Hobitti eli Sinne ja takaisin luokitellaan joskus lastenkirjaksi, mutta vaikka sen kirjoitustyyli sinänsä sopiikin lastenkirjaan, niin se on aika pelottava ja siinä on jo alkioita Sormusten herran pohdiskeluista. Viimeksi kun kävin kirjakaupassa (tänään), huomasin että Hobitti oli sijoitettu fantasiahyllyyn ja sinne se sopiikin. Nautin kovasti tämän kirjan lukemisesta, vaikka se onkin paljon keveämpi kuin Taru sormusten herrasta.

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin
Suomentanut Kersti Juva
WSOY 2017, 341 s. (suomennoksen 1. painos 1985)
Englanninkielinen alkuteos The Hobbit or There and Back Again 1937

***********
Helmet-haasteessa on kohta 29. Kirjassa on lohikäärme, josta ajattelin etukäteen, että sitä en ainakaan saa täytetyksi. Mutta tuo ongelma ratkesikin helposti jo näin vuoden alussa.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Matti Rönkä: Yyteet

Matti Röngän Yyteet yhdistää Tuntemattoman sotilaan ja nykyajan työelämän, kuten varmaan kaikki kotimaisia uutuuskirjoja seuraavat jo tietävät. Tuntemattoman sotilaan tutut hahmot on tuotu tietotekniikkayritykseen. Firman uusi toimitusjohtaja on nimeltään Tanja Lammio ja kaikki Tuntemattomansa lukeneet ymmärtävät, mitä häneltä on odotettavissa.

Kertojana on aina sympaaattinen Ville Koskela. Hietanen, Rahikainen, Lehto, Riitta Oja, Kari Luoto ja kumppanit työskentelevät Linnan luomaa luonnettaan vastaavissa tehtävissä. Voisiko Rahikainen olla muuta kuin myyntimies? Myös Rocca ja Suzy ilmestyvät paikalle aikanaan. Minua ilahdutti Vanhalan iso rooli humoristina. Hänen sanaväännöksensä naurattivat, vaikka loppua kohti niihin alkoi vähän kyllästyä.
”Steve Jobs ratsasti Appleja katsellen”, Vanhala sanoi ja tyrskähteli itsekseen. ”Nokian menestyslaulun kirjoitti Repe Puhelismaa. ”
Mukavaa oli myös löytää Tuntemattomasta suoraan tai lähes suoraan otettuja lausahduksia kuten Korsumäen ”Kai minä perheen jätän tänne.” ja Lahtisen ”meidän nilkit painaa perässä”.

Sitten kirjassa on tuo toinen puoli eli myllerrykseen joutuva yritys. Organisaatio uusitaan, strategia myös. Vanhan perheyrityksen leppoisat säännöt hylätään. On konsulttikieltä, uutta avokonttoria ja lopulta myös ne yyteet. Tuttua monelle työntekijälle, minullekin. Tuntemattoman hahmot reagoivat kukin tavallaan. Muutosvastarinta on kova, eivätkä kaikki selviydy.

Yyteet on nopealukuinen, aika itsestäänselvä, kun tietää idean. Ei kannata lukea, jos ei tunne hyvin Tuntematonta sotilasta. Jos tuntee (kuten minä), saa enemmän irti.

Mieheni kommentti: sekava, ja väkisin runnottu kuin Rokan vyörytys.

Matti Rönkä: Yyteet
Gummerus 2017, 251 s.

***********
Helmet-haaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Naisten aakkoset: Z

Naisten aakkoset on kohta käsitelty. Vuorossa on jo  Z. Haasteen kysymykset:
  1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
  2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
  3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.
Aakkosten loppupään kirjaimeksi Z:n vastaukset löytyivät helposti.
  1. Zinaida Lindén. Enpä ole muita Z-naisia lukenut. Luin Lindénin maahanmuuttajatarinoita sisältävän novellikokoelman Nuorallatanssija viime vuonna ja sen perusteella voisin lukea lisää Lindéniä.
  2. Renée Zellweger. Renée Zellweger tunnetaan parhaiten Bridget Jonesina (joka ei ole varsinaisesti minun tyyliseni kirja tai elokuva), mutta hän on monipuolinen näyttelijä ja on tehnyt hyvin erilaisia rooleja. Esimerkiksi elokuvaa Cold Mountain hänen erikoinen hahmonsa suorastaan kannattelee.
  3. a) Zadie Smith. Zadie Smith on kuulunut kauan 'haluan lukea' -listalleni, mutta toistaiseksi on jäänyt lukematta.
Naisten aakkosia olen kirjoittanut jo pitkän listan:
ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWX, Y.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Hanne Ørstavik: Kulunut aika

Kulunut aika alkaa muutama päivä ennen joulua. Signe, hänen miehensä ja pieni tyttärensä ovat muuttaneet vanhaan maataloon. Signen vanhemmat ja isoveli tulevat käymään. Syntyy konflikti, jonka sysäyksenä on äidin vaatimus, että Signe perheineen tulee jonakin joulupäivänä kylään. Tämähän kuulostaa muuten tutulta, mutta äidin käytös on yliampuvaa. Aiemmin on selvinnyt, että Signellä on ollut psyykkisiä ongelmia ja nyt hän on toipumassa sairauslomalla.

Siirrytään ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin Signe oli 13-vuotias. Joulu oli lähellä. Aikuinen Signe sanoi alun riidan aikana: ”Meitä pelotti niin paljon, me makasimme öisin hereillä ja pelkäsimme [- -]”. Vanhemmat tappelivat, isä pahoinpiteli äitiä, lapset kuuntelivat ja itkivät. Aamulla tai koulusta kotiin tullessaan Signe ei tiennyt, mikä odotti. Oliko äidille tapahtunut jotakin pahaa vai olivatko vanhemmat hyväntuulisia. Kun isä pakotti lapset seuraamaan riitelyä ”perhekokouksessa” tyttöparka yritti ajatella kesää ja parempia aikoja tunturikämpällä tai sitä, että kohta on joulu. Jouluna kaikki olisi varmasti hyvin. Signe jopa leipoisi itse, jotta talo täyttyisi joulun tuoksulla.

Pahin katastrofi sattui aatonaattona, kaikista Signen odotuksista ja valmisteluista huolimatta.

Äidille oli tärkeintä, että kukaan perheen ulkopuolinen ei tietäisi, mitä heillä tapahtuu. ”Äiti olisi voinut kuolla, ja nyt hän vain selosti, ettei mitään pelättävää ollut ikinä ollutkaan. Ikään kuin meillä olisi ollut jotain salattavaa.

Kulunut aika kertoo perheestä, joka on perusteellisesti rikki, ja tytöstä, joka yrittää urheasti selviytyä. Kirja on piinallinen, ahdistava – ja hyvin taitava.

En yleensä kiinnitä huomiota kirjan kanteen. Ainakaan en valitse luettavaa kannen perusteella. Tässä kirjassa on rumin kansi, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Se ei minusta edes kuvaa oikein kirjan ankeutta. Yritin valokuvaan lisätä tapahtuma-aikaan liittyvää joulutilpehööriä.

Hanne Ørstavik: Kulunut aika
Suomentanut Outi Menna
Like 2004, 237 s.
Norjankielinen alkuteos Tiden det tar 2000

***********
Helmet-haaste: 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kuukauden nobelisti Boris Pasternak: Sisareni, elämä

Boris Pasternak tunnetaan ainakin lännessä lähinnä romaanistaan Tohtori Živago. Hän oli kuitenkin varsinaisesti runoilija. Kokoelmassa Sisareni, elämä on runoja useasta Pasternakin runokokoelmasta. Runot on kirjoitettu vuosina 1912-1959. Kirjassa on myös suomentaja Marja-Leena Mikkolan essee Pasternakin runoudesta sekä elämäkertatietoja tiivistetysti.

Pasternakin runoissa on paljon luontosymboliikkaa. On vesisadetta, räntäsadetta, kevätsadetta, myrskyjä ja ukkosta. Runon nimi Kreml lumimyrskyssä vuoden 1918 lopulla kertoo jo, mistä on kysymys. Perinteinen runosymboli on myös puu, Pasternakilla usein mänty. Puutarha on monessa runossa, usein samassa merkityksessä kuin runossa Tukahduttava yö, jonka kaksi viimeistä säkeistöä ovat:

Pisarat säntäsivät perään
sokeina, viistosti ilman halki.
Märät oksat ja kalpea tuuli
kiistelivät aidan luona
– jähmetyin kauhusta – minusta!

Tajusin: koskaan ei ole laantuva
puutarhan pelottava puhe.
Vielä eivät pensaat ja portti
huomaa minua käytävällä –
kohta keksivät – pakoon en pääse –
ne tulevat iäti puhumaan minusta.

Pasternak viittaa muutamassa runossa Mihail Lermontoviin. Ihailemalleen Anna Ahmatovalle ja tämän kaukonäköisyydelle hän omistaa oman runon. Majakovskin itsemurha on synnyttänyt runon Runoilijan kuolema. Elämäkertatiedot ja runoihin merkityt kirjoitusvuodet helpottavat runojen ymmärtämistä. Kauniin, jopa humoristisen nimettömän rakkausrunon vuodelta 1931 lienee innoittanut rakastuminen tulevaan toiseen vaimoon.

Muutama runo on poliittinen. Edellä mainitun Kreml-runon lisäksi löytyy esimerkiksi viittaus Kerenskiin, viisivuotissuunnitelmiin ja uuteen ihmiseen. Katkerin on Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen julkaistu runo Nobel-palkinto. Virallinen Neuvostoliitto ei hyväksynyt Nobelin myöntämistä Pasternakille. Runon viimeiset säkeistöt:

Mitä pahaa olenkaan siis tehnyt,
olenko varas, roisto, murhaaja,
kun olen maani kauneuden tähden
kyyneliin saanut koko maailman?

Mutta haudan partaallakin uskon,
että on toinen aika tuleva,
että on kohoava hyvyyden henki,
pahuuden, kataluuden voittaja.

Sisareni, elämä sisältää muutaman runon kokoelmasta Juri Živagon runot. Ne ovat kaikki ainakin suomalaisessa Tohtori Živagon laitoksessa, siellä Helvi Juvosen ja Arvo Turtiaisen suomentamina.

Pasternakin runot ovat hyvin perinteisiä. Minuun niissä vetosi eniten historia ja pohjoinen luonto. Lopetan runon Tammikuu 1919 kahteen viimeiseen säkeeseen, vaikka ne tulevatkin näin erotetuksi koko runon merkityksestä.

Niin suurta surua ei maailmassa ole,
ettei lumen loisto sitä sammuttaisi.


Tohtori Živagosta löytyy postaukset esimerkiksi blogeista Jokken kirjanurkka ja Kirja-aitta.

Boris Pasternak: Sisareni, elämä
Suomentanut Marja-Leena Mikkola
Tammi 2003, 174 s.
Alkuperäiset runot vuosilta 1912-1959

perjantai 5. tammikuuta 2018

Naisten aakkoset: Y

Olen päässyt Naisten aakkosissa Y-kirjaimeen saakka. Kysymykset ovat samat kuin ennen:
  1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
  2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
  3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.
Y oli paljon helpompi kirjain kuin edellinen X.
  1. Marguerite Yourcenar. Yourcenar oli ranskalainen, klassikon aseman saavuttanut kirjailija. Olen postannut kahdesta hänen romaanistaan: Alexis. Turhan taistelun kuvaus ja Hadrianuksen muistelmat.
  2. Yayoi Kusama. Japanilaisen Yayoi Kusaman näyttely oli vuosi sitten Helsingin HAMissa. Näyttely rikkoi kävijäennätyksiä, eikä ihme. Värikkäät 'pilkkutyöt' ja muut maalaukset olivat valloittavia. Itse pidin melkeinpä vielä enemmän mielikuvituksellisista installaatioista. Hänen töitään löytää helposti katsottavaksi nimihaulla.
  3. a) Yiyun Li. Olen lukenut amerikankiinalaisen Yiyun Lin romaanin Kulkurit. Nyt minua kiinnostaisivat hänen novellinsa.
Aikaisemmat juttuni: ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVW, X.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Jaana Torninoja-Latola: Yhä katselen pilviä

Yhä katselen pilviä on Elvi Sinervon elämäkerta. Minulle Elvi Sinervo on ollut nimenomaan runoilija. En ole lukenut yhtään hänen kokonaista runokokoelmaansa, mutta yksittäisiä runoja kyllä.

Torninoja-Latola sanoo esipuheessaan:
”Ihminen rakentaa identiteettiään suhteessa toisiin ihmisiin ja siksi elämäkerrassa on tarpeellista ottaa huomioon myös kohteen sosiaalinen ympäristö ja merkittävimmät ihmissuhteet.”
Kirjan mukaan Elvi Sinervon tärkeimmät ihmiset olivat hänen sisarensa Sylvi-Kyllikki ja Aira sekä miehensä Mauri Ryömä. Ryömä vaikutti Sinervon poliittisiin näkemyksiin, mutta oli myös hänen suurin tukijansa taiteellisella uralla.

Elvi Sinervon henkinen viitekehys oli vasemmistoälymystö. Hän oli 1930-luvulta alkaen aktiivinen toimija erilaisissa poliittisissa järjestöissä ja kulttuuriyhdistyksissä. Hän oli esimerkiksi Kirjailijayhdistys Kiilan perustajajäsen. Kommunisti hänestä tuli vasta kun hän joutui toisen maailmansodan aikana ensin turvasäilöön ja sitten tuomittuna vankilaan. Yhä katselen pilviä sopii luettavaksi Elvi Sinervosta kiinnostuneiden lisäksi kaikille, jotka haluavat lisää tutkittua tietoa Suomen poliittisesta historiasta 1940-luvun molemmin puolin.

Elvi Sinervo oli enemmän taiteilija kuin poliitikko. Elämäkerta taustoittaa hänen teoksiaan ja sijoittaa ne omaan aikaansa. Tekee mieli lukea Sinervolta jotakin, vaikka vankilassa syntynyt runokokoelma Pilvet. Hänen kirjallinen tuotantonsa jäi valitettavan suppeaksi. Kirjoittaminen loppui kokonaan, kun hänen miehensä kuoli vuonna 1958. Sen jälkeen Sinervo keskittyi suomentamiseen, jota hän oli toki tehnyt aiemminkin. Huomasin, että omasta hyllystänikin löytyy Sinervon suomentamia kirjoja, esimerkiksi Ivo Andrićin Konsulit ja Bertolt Brechtin Setšuanin hyvä ihminen.

Kirjailija Torninoja-Latola on tutkija, ja sen kirjasta huomaa. Elämäkerta perustuu laajaan lähdeaineistoon. Kirjassa on kunnollinen lähdeluettelo ja henkilöhakemisto. Viittauksia on lähes 800. Luen paljon mieluummin tällaista perusteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa elämäkertaa kuin viime aikoina yleisiä fiktiivisiä tulkintoja historiallisista henkilöistä. Kaiken lisäksi Yhä katselen pilviä on kirjoitettu niin hyvin, että sitä lukee kuin romaania.

Jaana Torninoja-Latola: Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä
Into 2017, 488 s.

**********
Tällä kirjalla aloitan Helmet-haasteen 2018. Kirja sopii kohtaan 20. Taiteilijaelämäkerta.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Lyhyt yhteenveto vuoden 2017 lukemisista

Vuonna 2017 luin 71 kirjaa. Samaa luokkaa lukumäärä on yleensä ollut, joskus vähän suurempi. Siihen olen tyytyväinen, että lukemisiini sisältyi useampia genrejä kuin tavallisesti. Usein olen lukenut pelkkiä romaaneja, mutta nyt luin kaksi esseekokoelmaa, kaksi runokirjaa, kaksi näytelmää ja kuusi tietokirjaa. Tietokirjoista kolme oli muistelmia. Lastenkirjojakin luin kaksi. Dekkareita tulee aina vain luetuksi paljon, nytkin 20.

Suurimmaksi osaksi luin kirjat suomeksi. Kuusi kirjaa oli espanjaksi, kaksi englanniksi ja yksi saksaksi ja ruotsiksi.

Kirjojen julkaisuvuosista olen aina pitänyt kirjaa. Vaikka 2010-luvulla julkaistuja kirjoja on eniten, niin vuonna 2017 ilmestyneitä kirjoja luin vain kolme.
Kirjojen julkaisuvuodet
Suomalaisten kirjailijoiden kirjoja luin poikkeuksellisen paljon. Yleensä suomalaisten osuus on ollut noin neljäsosa tai pienempi. Suomi 100 -vuosi vaikutti tähän. Samoin innostuin lukemaan joitakin vanhempia suomalaisia naiskirjailijoita. Irlantilaiset kirjat nousivat korkealle siksi, että kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Irlannissa. Kohdassa "Muut" on kaksi kirjaa Norjasta ja Kiinasta, ja yhden kirjan maat Australia, Egypti, Intia, Kanada, Puola, Romania ja Tanska.

Noin puolet lukemistani kirjoista lainaan kirjastosta. Lainattujen kirjojen osuus oli vuonna 2017 hieman tavallistakin suurempi. Arvostelukappaleita kirjoistani oli vain kolme ja niistäkin kaksi olin saanut jo vuoden 2016 kirjamessulla.








Suurin muutos lukemisissani oli nais- ja mieskirjailijoiden osuuksissa. 52 % oli naisten kirjoittamia kirjoja ja 48 % miesten. Yleensä luen enemmän mieskirjailijoita, suhde on ollut 2/3 ja 1/3. Muutos johtuu pitkälti Naisten aakkoset -sarjastani. Sen vaikutuksesta olen lukenut muitakin naiskirjailijoita kuin kyseiseen sarjaan kuuluvia.

Osallistuin viime vuonna Ylen ja kirjabloggaajien yhteiseen 101 kirjaa -projektiin, jossa sain arvonnan tuloksena blogattavakseni minulle rakkaan ja tutun Sinuhen. Näihin vuosikatsauksiini olen liittänyt listauksen klikatuimmista kirjapostauksistani ja Sinuhe oli nyt tietysti ylivoimainen. Viisi luetuinta postaustani olivat:
  1. Mika Waltari: Sinuhe
  2. Mo Yan: Punainen durra
  3. Maria Jotuni: Arkielämää
  4. Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
  5. Gao Xingjian: Vaarin onkivapa
Omista lukukokemuksistani muistiin jäävimmät olivat (Sinuhen jätän tästä pois omaan luokkaansa) Aino Kallaksen Sudenmorsian, Selma Lagerlöfin Jerusalem ja lastenkirja Cuentos de buenas noches para niñas rebeldes (iltasatuja kapinallisille tytöille).