Kesä
on J. M. Coetzeen omaelämäkerrallinen romaani, mutta sen rakenne on erikoinen.
Kuolleen kirjailija Coetzeen muistokirjoitusta laativa Vincent haastattelee
Coetzeen tunteneita ihmisiä. Haastateltavina on kaksi naista, joihin Coetzeella
oli jonkinlainen suhde, hänen serkkunsa ja kaksi yliopistotutkijaa. Vincent
keskittyy Coetzeen elämään 1970-luvulla, jolloin hän oli joutunut palaamaan Etelä-Afrikkaan
Yhdysvalloista, koska ei saanut sinne oleskelulupaa vastustettuaan Vietnamin
sotaa mielenosoituksissa.
Ote on itseironinen. Ensimmäinen
haastateltavista kuvaa ensivaikutelmaansa Coetzeesta:
”Ulkonäön puolesta tuskin kukaan olisi sanonut häntä puoleensavetäväksi. Hän oli luiseva, hänellä oli parta, hänellä oli sarvisankalasit ja sandaalit. Hän oli väärässä paikassa kuin lintu, jokin lentokyvytön lintu, tai hajamielinen tiedemies, joka on harhautunut epähuomiossa laboratoriostaan. Lisäksi hänessä oli jotain nukkavierua, jonkinlaista epäonnistumisen tuntua.”
Jotkut kirjassa kerrotut
tapahtumat pitävät paikkansa, kuten USA:sta paluu, jotkut taas eivät,
esimerkiksi yliopistouraansa Coetzee vähättelee. Hän laittaakin kirjallisuuden
tutkija Sophien sanomaan:
”Hän uskoi, että me olemme vapaita muokkaamaan elämäntarinamme sellaisiksi kuin haluamme joko todellisen maailman asettamien rajoitusten mukaisesti tai jopa niistä piittaamatta [- -].”
Coetzeen suhtautuminen Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaan tuli selväksi tästä kirjasta. Hänestä valkoisilla eurooppalaisten jälkeläisillä, kuten hänellä itsellään, ei ole mitään oikeutta edes asua maassa. Coetzee onkin muuttanut Australiaan.
Olen lukenut Coetzeelta vain Booker-palkinnon voittaneen romaanin Häpeäpaalu, josta jäi hieman hämmentynyt olo. Kesästä saisi varmasti enemmän irti, jos olisi lukenut useampia Coetzeen romaaneja. Siinä mainitaan esikoisteos Hämärän maat, elämäkerralliset Poikavuodet ja Nuoruus sekä Foe ja Maan sydämessä. Näinkin Kesä oli aivan erinomaista luettavaa ja houkutteli muiden Coetzeen kirjojen pariin.
Olen lukenut Coetzeelta vain Booker-palkinnon voittaneen romaanin Häpeäpaalu, josta jäi hieman hämmentynyt olo. Kesästä saisi varmasti enemmän irti, jos olisi lukenut useampia Coetzeen romaaneja. Siinä mainitaan esikoisteos Hämärän maat, elämäkerralliset Poikavuodet ja Nuoruus sekä Foe ja Maan sydämessä. Näinkin Kesä oli aivan erinomaista luettavaa ja houkutteli muiden Coetzeen kirjojen pariin.
Kesässä
olisi paljon lainattavaa, sellaisia virkkeitä kuin ”Kirjan pitäisi olla kirves,
joka rikkoo jäätyneen meren ihmisen sisällä”. Hieno teos.
Coetzeen kirjoja on suomennettu paljon. Löysin myös useita blogikirjoituksia.
Hämärän maat, Marjatan kirjaelämyksiä
Maan sydämessä, Nipvet
Barbaarit tulevat, Jokken kirjanurkka
Michael K:n elämä, Donna mobilen kirjat
Foe, Jokken kirjanurkka
Rautakausi, Marjatan kirjaelämyksiä
Pietarin mestari, Oksan hyllyltä
Poikavuodet, Donna mobilen kirjat
Häpeäpaalu, Lue, ihminen
Hidas mies, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Huonon vuoden päiväkirja, Luen ja kirjoitan
Jeesuksen lapsuus, Kirjapolkuni
J.
M. Coetzee: Kesä
Suomentanut Markku
Päkkilä
Otava 2011, 299 s.
Englanninkielinen alkuteos Summertime
2009
