Bernhard Schlink: Jälkeläinen

 

Bernhard Schlink käsittelee Jälkeläisessä Saksan lähihistorian suuria kysymyksiä, Itä- ja Länsi-Saksan eroja ja yhdistymisen seurauksia tavallisten kansalaisten kannalta. Näkökulmahenkilö on berliiniläinen kirjakauppias Kaspar, joka kotiin tullessaan löytää vaimonsa Birgitin kuolleena kylpyammeesta. Itsemurha vai tapaturma? Se ei koskaan täysin selviä.

Kirjan nykyajassa Kaspar on eläkeiässä. Hän ja Birgit tutustuivat vuonna 1964 nuorina opiskelijoina. Länsiberliiniläisenä Kaspar pääsi käymään itäpuolella. Rakkaus oli niin suurta, että Kaspar otti velkaa ja järjesti Birgitin pakomatkan. Naimisiin he menivät jo seuraavana vuonna. Kaspar jätti yliopisto-opintonsa ja kouluttautui kirjakauppiaaksi. Birgitin pahenevasta alkoholismista huolimatta he olivat olleet onnellisia, tai niin ainakin Kaspar luuli.

Käydessään läpi Birgitiltä jääneitä papereita Kaspar löytää tämän keskeneräisen hahmotelman elämäkerraksi. Birgitin sopeutuminen länsipuolelle oli ollut vaikeaa.

”Sain huomata, että loukkaukset, joita olin kohdannut virastoissa ja kaupoissa, olivat osa laajempaa ilmiötä. Yliopistossa minua ei tosin kukaan kohdellut alentuvasti, eivät professorit eivätkä opiskelijat. Mutta jos toin esille itäperspektiivin tai käytin itäsaksalaista puheenpartta, siihen reagoitiin ärtyneesti; minulta odotettiin, että paettuani olisin riisunut kaiken itäisen, koska se oli neuvostoliittolaista ja kommunistista, ja olisin nyt heidän kaltaisensa.”

Sopeutumisvaikeudet Kaspar tiesi, mutta kirjoituksesta paljastuu salaisuus, joka oli varjostanut Birgitin elämää koko avioliiton ajan. Kirjan saksankielinen nimi Die Enkelin paljastaa enemmän kuin suomalainen Jälkeläinen. Die Enkelin tarkoittaa lapsenlasta (tyttöä). Kasparilla ja Birgitillä ei ollut lapsia. Birgitiltä oli jäänyt tytär itäpuolelle. Hänen papereistaan löytyy tarpeeksi tietoja, joiden perusteella Kaspar alkaa etsiä tyttöä, jonka nimeäkään hän ei tiedä. Birgitkään ei tiennyt tyttärensä nimeä, koska oli luovuttanut lapsen pois heti synnytyksen jälkeen.

Etsintänsä aikana Kaspar tutustuu itäisen Saksan todellisuuden ikävään osaan, äärioikeistolaiseen nationalismiin, mutta löytää myös ihastuttavan 14-vuotiaan Sigrunin, jonka isoisäksi hän ryhtyy. Syntyy moraalinen kysymys. Onko Kasparilla oikeus sekaantua Sigrunin elämään niin kuin tekee? Hänen käsityksensä maailmasta ovat täysin erilaiset kuin ne, joihin tyttö on kasvatettu. Onko hänen vaikutuksensa positiivinen? Mitkä ovat seuraukset? Erilaisia moraalisia pohdintoja kirjassa on paljon, ihmissuhteissa, mutta myös laajemmin.

Kaspar on niin kiltti ihminen, että tuntuu lähes liian kiltiltä. Ainoa särö on Sigrunin perheeseen tunkeutuminen. Jotkut hahmot ovat kovin yksipuolisia, varsinkin Sigrunin isä, joka lähestyy karikatyyriä. Kaiken kaikkiaan Jälkeläinen on hyvä, rauhallinen ja kiihkoton romaani vaikeista aiheista. Saksan yhdistyminen ei ole vielä valmis.

Käännöksessä on kummallinen toistuva virhe, jota ei odottaisi saksasta suomennetussa kirjassa. Saksassahan edelleen teititellään usein, ja virhe on suomalaisessa teitittelymuodossa. ”Te olette kasvaneet (po. kasvanut) Weisen pariskunnan tyttärenä.” Onneksi kirjan dialogeissa useimmiten sinutellaan.

Bernhard Schlink: Jälkeläinen
Suomentanut Pirkko Roinila
WSOY 2026, 372 s.
Saksankielinen alkuteos Die Enkelin 2021

Bernhard Schlink: Abschiedsfarben

 

Abschiedsfarben (suom. Jäähyväisvärit, WSOY 2022) on novellikokoelma. Sen yhdeksässä novellissa jätetään eri tavoin jäähyväisiä. Joissakin hyvästellään kuolleita tai kuolevia. Toisissa jotakin muuta, kuten lyhyessä novellissa Jahrestag (Vuosipäivä), jossa seitsemänkymppisellä kirjailijalla on 33-vuotias naisystävä. Heidän tapaamisensa vuosipäivänä mies ymmärtää olevansa suhteesta hyötyvä osapuoli ja alkaa jättää naiselle henkisesti hyvästejä, vaikka ei aio luopua hänestä.

Useimmissa novelleissa päähenkilö on vanha mies, joka palaa muistoissaan johonkin elämänsä kipukohtaan. Usein muisto on hänelle itselleen epäedullinen, vaikka hän yrittääkin kaunistella tekemisiään. Kokoelman aloittavassa novellissa Künstliche Intelligenz (Tekoäly) kertoja ja hänen ystävänsä Andreas olivat olleet DDR:n kybernetiikan ja tietojenkäsittelytieteen uranuurtajia. Kertoja vihjasi nimettömänä Stasille Andreaksen aikeista paeta maasta. Andreas joutui muutamaksi vuodeksi vankilaan. Kertoja nimitettiin alan instituutin johtoon, eikä Andreasta, joka olisi ollut ansioituneempi. Nyt Andreaksen historioitsijatytär kirjoittaa tutkimusta DDR:n tietojenkäsittelyn alkuajoista, ja kertoja pelkää petoksensa paljastuvan Stasin arkistoista. Hän puolustelee tekoaan itselleen läpinäkyvästi huonoin perustein. Sovinnolliset jäähyväiset muutama vuosi sitten kuolleelle Andreakselle hän on jättävinään ajatuksissaan.

Joskus sovitus onnistuu paremmin, kuten novellissa Amulett (Amuletti), jonka päähenkilö on poikkeuksellisesti nainen. Sabine ja hänen miehensä olivat eronneet, kun mies rakastui perheen kauniiseen au-pairiin. Sabine oli hyvin katkera, eikä ollut pitänyt mieheen mitään yhteyttä. Mies pyytää tapaamista, kun on kuolemaisillaan syöpään. Sabine suostuu, ja tapaamisessa mies antaa hänelle äitinsä kultaisen amuletin, jonka tämä oli halunnut päätyvän Sabinelle. Mies ei pyydä anteeksi, mutta amuletti johtaa keskusteluun, joka vapauttaa Sabinen vihastaan.

Schlinkin novellit ovat hyvin inhimillisiä. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Aina ei ole selvää kuka käyttää hyväksi ketä, vai käyttääkö. Pidin novelleissa myös siitä, että useimmiten niiden lopetus ei ollut sellainen, mihin alku tuntui johdattavan. Kirjan suomennoksesta oli äskettäin positiivinen arvio Helsingin Sanomissa.

Bernhard Schlink: Abschiedsfarben
Diogenes Taschenbuch 2022, 232 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2020

Bernhard Schlink: Liebesfluchten

Olen kirjoittanut aiemmin Bernhard Schlinkin uudemmasta kertomuskokoelmasta Sommerlügen. Siinä yhteydessä kirjoitin Schlinkistä vähän enemmänkin. Liebesfluchten on Schlinkin ensimmäinen kertomuskokoelma ja se on suomennettu nimellä Neuvoton sukupolvi. Liebesfluchten on vaikea suomentaa kirjan nimeksi, sillä tässä se tarkoittaa sekä rakkauteen pakenemista että rakkaudesta pakenemista. Suomenkielinen nimi viittaa historian vaikutukseen saksalaisten elämässä, ja Schlink onkin parhaimmillaan kertomuksissa, joissa ihmissuhteiden taustalla on Saksan historia.

Kokoelman ylivoimaisesti paras kertomus on sen ensimmäinen, Tyttö ja sisilisko. Siinä on samanlaista salaperäistä viehätystä kuin Lukijassa. Taustakin on sama eli toinen maailmansota ja juutalaisten kohtalo. Kertomuksen nimi viittaa tauluun, joka on oikeasti olemassa. Taulun löytää ainakin, jos hakee netistä saksalaisella nimellä Das Mädchen mit der Eidechse. Kertomuksessa Der Seitensprung (syrjähyppy) käsitellään ystävyyttä yli Länsi- ja Itä-Saksan rajan ja kipukohtana on yhden päähenkilön toimiminen Stasin tiedonantajana. Yhdessä tarinassa saksalainen mies ja yhdysvaltalainen juutalaisnainen, jonka sukulaisia kuoli Auschwitzissa, yrittävät seurustella.

Kaikissa kertomuksissa ei ole mukana Saksan historiaa, vaan ne käsittelevät ihmissuhteita yleensä. Minusta Schlink kirjoittaa viisaasti ja tarkasti havainnoiden. Hän kirjoittaa mustasukkaisuudesta, rakkauden haipumisesta, tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta. Viimeinen tarina Die Frau an der Tankstelle (nainen huoltoasemalla) on niin koskettava, että sen loppuratkaisun lähestyessä sydän alkaa lyödä nopeammin.

Suomenkielisestä kirjasta löytyy arvio ainakin Satun luetuista.

Bernhard Schlink: Liebesfluchten

Diogenes Taschenbuch 2001. 308 s.

Bernhard Schlink: Sommerlügen

Bernhard Schlinkin Sommerlügen (kesävalheita) sisältää seitsemän pitkähköä (noin 40 sivua kukin) kertomusta. Käytän niistä mieluummin nimitystä kertomus kuin novelli. Kertomusten aiheena ovat ihmissuhteet ja niihin kaikkiin sisältyy kirjan nimen mukaisesti jonkinlainen valhe. Valhe pitää tässä ymmärtää käsitteenä laajasti.

Kuvailen ensimmäistä kertomusta, nimeltään Nachsaison (lomakauden jälkeen). New Yorkissa asuva huilisti matkustaa pariksi viikoksi rannikolle, koska hän on loukannut sormensa, eikä voi työskennellä, mutta hänen pitää harjoitella. Lomakauden jälkeen sää on sateinen ja paikka on hiljainen. Hän näkee kävelyllä ollessaan naisen, jonka hän kohtaa uudelleen illalla ravintolassa. He syövät yhdessä ja tutustuvat. Heidän nimensä ovat Richard ja Susan. Susan kutsuu Richardin seuraavana päivänä aamiaiselle. Erinäisistä merkeistä Richard oli päätellyt Susanin olevan itsensä tavoin suhteellisen vähävarainen. Hänen Bed and breakfast -paikkansa pitäjät tietävät kuitenkin Susanin olevan rikas, eikä vain rikas, vaan suunnattoman rikas. Richard suuttuu ensin, mutta toteaa sitten olevansa jo rakastunut. Seuraa lisää yhdessäoloa ja tutustumista ja päätös muuttaa asumaan yhdessä Susanin loisteliaaseen New Yorkin asuntoon, jonka remontista Richardin pitäisi huolehtia. Susan asuu Los Angelesissa ja kestää hetken aikaa, että hän pääsee muuttamaan. Richard palaa kotiin. Hän kohtaa nuhruisen kodikkaan asuinympäristönsä, jossa hän on viihtynyt ja jossa hän tuntee naapurinsa ja jopa kaduilla oleskelevat nuoret. Hän joutuu päättämään, voiko hän vaihtaa vanhan tutun elämänsä uuteen, aivan toisenlaiseen elämään Susanin rinnalla. Hän rakastaa Susania. Hän päättää. Hän voi vaihtaa, mutta ei nyt, ei nyt heti.

Kaikkien kertomusten ihmissuhteet eivät ole rakastavaisten välisiä. On vanhempien ja lasten suhteita ja aivan satunnaisissa tapaamisissa syntyneitä suhteita. Kertomusten  tunnelma on usein vähän surumielinen, viipyilevä. Pidin niistä kovasti. Paitsi yhdestä, nimeltään Der Fremde in der Nacht (vieras yössä). Sen tarina oli minusta liian mielikuvituksellinen ja epäuskottava muihin kertomuksiin verrattuna. Tätä kertomuskokoelmaa ei ole vielä suomennettu, mutta aikaisempi Liebesfluchten (Neuvoton sukupolvi) on. En ole lukenut sitä, mutta tämän kokemuksen perusteella sekin kannattaisi lukea.

Tutustuin Schlinkiin vuonna 2003, kun eräs saksalainen tuttavani antoi minulle lahjaksi kirjan Der Vorleser (Lukija). Luin sen ja ihastuin. Huomasin vasta myöhemmin, että kirja oli suomennettu. Nythän Lukija on kuuluisa siitä tehdyn elokuvan vuoksi. En ole nähnyt elokuvaa, enkä aio katsoakaan, koska Kate Winslet ei vastaa mielikuvaani kirjan Hannasta. Der Vorleserin jälkeen olen lukenut myös kirjat Die Heimkehr (Kotiinpaluu) ja Das Wochenende (Viikonloppu).

Schlink käsittelee kirjoissaan Saksan historian kipupisteitä. Kirjat on sijoitettu nykyaikaan, mutta niiden taustalla on toinen maailmansota, Saksojen yhdistyminen, 1970-luvun terrorismi.

Schlink on kirjoittanut myös kolme salapoliisiromaania. Olen lukenut nekin. Hänen ensimmäinen kirjansa oli juuri salapoliisiromaani Selbs Justiz (Selbin oikeus), jonka hän oli kirjoittanut yhdessä Walter Poppin kanssa. Muut sarjan kirjat ovat Selbs Betrug (Selbin petos) ja Selbs Mord (Selbin murha). Päähenkilö Gerhard Selb on Mannheimissa toimiva seitsemänkymppinen yksityisetsivä. Selbin iän kautta Saksan historia on mukana näissäkin kirjoissa.

Bernhard Schlink: Sommerlügen

Diogenes 2010. 279 s.