Luin
viime vuonna Kawabatan aivan ihastuttavan Kioton. Romaanin Tuhat kurkea
jälkeen minulla on lukematta Kawabatan niukoista suomennoksista vain novellikokoelma
Kämmenenkokoisia tarinoita.
Tuhat
kurkea on ihmissuhderomaani, joka on Kawabatan
tyyliin tekstiltään tiivis ja ajatuksiltaan runsas. Kikuji on nuori mies, jonka
isä oli teemestari. Itse hän ei ole paneutunut teeseremonian taiteeseen.
Kikujin elämään sotkeutuvat kaksi hänen isänsä entistä rakastajatarta. Chikako
on tunkeileva ja röyhkeä. Häneen isällä oli ollut lyhytaikainen suhde. Rouva
Ootaa Kikuji uskoo isänsä rakastaneen oikeasti.
Chikako
yrittää naittaa Kikujin kauniille neiti Inamuralle, jonka valkoisilla kurjilla
kirjotun silkkiliinan Kikuji pani merkille hänet ensi kerran nähdessään. Kikuji
kiinnostuu kuitenkin enemmän rouva Ootan tyttärestä Fumikosta.
Kikujin
ja naisten monimutkaisia toisiinsa kietoutuvia suhteita symboloivat
teeseremonioissa käytettävät satoja vuosia vanhat posliinikulhot ja -ruukut,
jotka olivat olleet Kikujin isän käytössä, mutta joiden omistussuhteet
vaihtelevat henkilöltä toiselle.
”Neiti
Inamura valmisti teen myös rouva Ootalle. Kaikki katsoivat häntä. Mutta kulhon
tarinasta ei nuori nainen tiennyt varmaankaan mitään. Hän suoritti vain
täsmällisesti säädetyt liikkeet, niin kuin ne oli hänelle opetettu. Hänen
liikkeensä olivat vapaat ja eleettömät, hänen olemuksensa hienostunut ja
jalopiirteinen.”
Kawabatan
kirjoittamiseen sopivat lainauksen sanat eleetön ja hienostunut. Samalla hän on tietoinen
perinteestä. Tuhat kurkea on Nobel-kirjallisuutta
parhaimmillaan.
Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Saksan- ja englanninkielisten laitosten pohjalta suomentanut Eeva-Liisa Manner
Tammen Keltainen kirjasto 1969, 3. painos, 149 s.; ensimmäinen painos 1965
Japaninkielinen alkuteos 千羽鶴 1949–52