sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Danilo Kiš: Tiimalasi

 

Luin Danilo Kišin Tiimalasin jo pari kuukautta sitten, mutta en ole saanut kirjoitetuksi siitä. Ajatukseni kirjasta ovat edelleen aika sekavia.

Tiimalasi on ilmestynyt 1972, ja tapahtumat on sijoitettu toisen maailmansodan aikaan Jugoslaviaan. Eläkkeelle jäänyt rautateiden ylitarkastaja juutalainen E. S. on joutunut muuttamaan perheensä kanssa sisarensa ja tämän tyttären perheen luo. He eivät ole haluttuja vieraita, vaan saavat asuttavakseen lähes asuinkelvottoman kylmän tallin. Sinne he kuolevat nälkään ja kylmään.

Edellä oleva selviää pieninä paloina sieltä täältä. Kirjassa on kertojan osuuksia, E. S.:n kirjoituksia otsikolla Erään hullun muistiinpanoja, kuulusteluja, joissa E. S.:ää syytetään keinottelusta, sekä toisia kuulusteluja, joissa E. S. on todistajana. Juttu koskee räjähdystä. E. S. oli juuri poistunut edellisestä asunnostaan, kun se oli räjähtänyt. Lukiessa oli alkuun vaikea tietää, kenestä kerrotaan ja ketä kuulustellaan ja miksi.

Eniten Tiimalasista tuli mieleen Kafka. Siinä on unenomaisia jaksoja ja epäloogisuuksia. Kuulusteluissa esitetään outoja kysymyksiä.

Millainen huono vaikutus keväällä (kasvun ja kukoistuksen kaudella) on ihmiseen?

Ehkä Tiimalasia itseään kuvaa parhaiten jakso, jossa puhutaan unesta, siitä mikä unessa on upeinta. Siitä osa:

Se, että uni muistutti yhtä aikaa elämää ja samalla erosi siitä; sen ennaltaehkäisevä vaikutus; sen vahvistava merkitys sekä sielulle että ruumille; sen rajoittamattomuus teemojen ja sisällön valinnassa ja käsittelyssä; sen syvänteiden pohjattomuus ja nousujen päätähuimaavuus; sen eroottisuus; sen vapaus; – –

Kaiken kaikkiaan Tiimalasi oli aika erikoinen kirja. Danilo Kišin kirjailijanlaatua saattaisi selvittää Barbara Lönnqvistin essee, joka on liitetty Mansardan julkaisemaan toiseen Kišin kirjaan Varhaisia suruja.


Danilo Kiš: Tiimalasi
Suomentanut Kari Klemelä
Mansarda 2009, 270 s.
Serbiankielinen alkuteos Peščanik 1972

***********

Helmet-haaste: kohta 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

Maailmanvalloitus: Serbia. Sijoitan Kišin Serbiaan, koska hänen kielensä oli serbia ja hän syntyi ja eli lapsuutensa paikassa, joka on nykyisen Serbian alueella.

torstai 23. kesäkuuta 2022

Kassandra Block: Rakkauden puukottamat

 

Lainasin Rakkauden puukottamat alun perin sen tapahtumapaikan eli Frankfurtin vuoksi, mutta huomasin, että kirja sopii myös Pride-lukuhaasteeseen. Kirjailija Kassandra Block on suomalainen, joka asuu Frankfurtissa. Hän on kirjoittanut ainakin kaksi dekkaria, joiden päähenkilö on yksityisetsivä Renate Kress.

Frankfurtissa liikkuu tappaja, joka puukottaa lesboja. Renate on myös lesbo, ja hänen poliisiystävänsä Peter palkkaa hänet konsultiksi. Ajatuksena on, että Renaten on helpompi tutkia juttua ikään kuin sisältäpäin. Verkostojensa kautta hän pääsee luontevasti paikkoihin, joihin tavallisella poliisilla ei olisi asiaa.

Leopold kulki vieressäni silmät tuikkien. Hän oli pyytänyt minut seurakseen tänne, koska halusi kerran elämässään nähdä nahkahomojen ja sadomasojen suljetut bileet. Minä olin ajatellut, että saattaisihan olla, että täältä löytäisin edes jonkin langanpään tutkimuksiini.

Tutkimukset etenevät verkkaisesti. Aika paljon sivuja kuluu Renaten elämän seuraamiseen. Toisaalta siinä pääsee mukaan kulkemaan Frankfurtin kaduille, mikä sopi minulle mainiosti. Syyllinen on ilmiselvä heti, kun astuu näyttämölle. Se lienee tarkoituskin. Enemmän pohdittavaa on siinä, mikä on johtanut murhiin.

Rakkauden puukottamat on ihan kelpo dekkari, joka poikkeaa valtavirrasta lesbopäähenkilönsä elämänpiirin kuvaamisella.


Kassandra Block: Rakkauden puukottamat
my.book 2007, 330 s.

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Olli Jalonen: Merenpeitto

 

Luin pari vuotta sitten Olli Jalosen Finlandia-palkitun Taivaanpallon, josta pidin kovasti. Merenpeitto jatkaa Taivaanpallosta tutun Anguksen tarinaa 16-vuotiaasta noin 30-vuotiaaksi.

Angus on edelleen tieteentekijä Edmond Halleyn palveluksessa. Taivaanpallossa Halleyn tutkimuskohde oli avaruus. Merenpeitossa hänen kiinnostuksensa suuntautuu mereen. Hän kehittelee sukelluskelloa. Sen rakentamisessa Angukselle on varattuna ensimmäisen testaajan tehtävä. Halley lähtee myös tutkimusmatkalle, jolle saa komennettavakseen oman laivan, vaikka merimiehet pitävät häntä epäpätevänä kapteeniksi. Kirjassa on lyhyitä lainauksia Halleyn tutkimusmatkan lokiteksteistä samoin kuin kahdesta hänen tieteellisestä artikkelistaan.

Anguksen asema herra Halleyn taloudessa on epämääräinen. Hän joutuu tekemään talossa palveluspojan tehtäviä, vaikka haluaisi olla enemmän mukana herra Halleyn eksperimenteissä. Tutkimusmatkalle hän pääsee kirjurin apulaisena.

Ehkä vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää että minunlaisteni ympärille on syntymästä saakka merkitty särkemättömät aidat ja rajat joita ei sovi ylittää. Samalla lailla kuin valtameren saaret meren keskelle on ihmiset aseteltu pysyville sijoilleen, niin on alkanut tuntua vaikka nuorempana olen luullut että rajoja ei ole.

Merenpeitossa tapahtuu vähemmän kuin Taivaanpallossa. Taivaanpallossa Angus johdateltiin syntymäsaareltaan Saint Helenalta Englantiin. Merenpeiton tapahtumaympäristö on staattisempi, vaikka Angus pääseekin tutkimusmatkalle. Anguksen pohdinnat omasta elämästään ja herra Halleyn tutkimuksista kulkevat samalla angusmaisella kielellä kuin Taivaanpallossa.

Ei ihminen voi mitenkään elää vetten alla, ei meren syvyyksissä eikä hengen tukahduttavassa sameassa joessa, ei missään enempää kuin hetken ja sen verran kuin muut pystyvät vaikeilla keinojärjestelyillä pinnan alle järjestämään. Tällä tavoin olen miettinyt ja alkanut epäillä muitakin asioita kun olen ehtinyt rauhassa ajatella.

Angukselle tapahtuu ikäviäkin asioita, mutta lopussa hänen elämänsä järjestyy kauniisti paikalleen. Vaikka Merenpeitto oli hieman Taivaanpalloa vaisumpi, luin sen silti oikein mielelläni.


Olli Jalonen: Merenpeitto
Otava 2019, 462 s.

tiistai 14. kesäkuuta 2022

Goethe Frankfurtissa, Grimmit Hanaussa ja Gutenberg Mainzissa

 
Lyhyellä Saksan matkalla kävin muutamassa kirjallisessa kohteessa. Frankfurtissa on Goethe Haus. Se on Goethen asuintalo, joka on onnellisesti selvinnyt vuosisatojen mullistuksista. Goethe oli aikansa menestyskirjailija, ja varakkuus näkyy talosta. Se on kolmikerroksinen, huoneiden käyttötarkoitus tiedetään, ja alkuperäistä esineistöä on säilynyt. Kirjastohuoneen kirjat on suojattu lasiovisilla kaapeilla. Museossa käydessäni siellä oli pari koululuokkaa opettajansa johdolla tutustumassa kansalliskirjailijaan.

Frankfurtin lähellä on pikkukaupunki Hanau. Sieltä olivat kotoisin satuja koonneet Grimmin veljekset. Heidän patsaansa on kaupungintalon edustalla, mutta sitä kiinnostavampia ovat satuhahmoista tehdyt patsaat. Niitä seuraamalla tulee kierretyksi kaupungin keskusta. Alla olevissa kuvissa on neljä tuttua hahmoa: Lumikki, Ruusunen, Punahilkka ja Saapasjalkakissa.


Gutenberg oli kotoisin Mainzista ja asui siellä lähes koko elämänsä. Hänen ajoistaan 1400-luvulta ei ole oikeastaan säilynyt mitään konkreettista. On vain tietoja, että "tässä kohdassa olleessa talossa oli  Gutenbergin ensimmäinen painoverstas" ja niin edelleen. Gutenberg-museossa on yksi kerros Gutenbergin elämänvaiheille (esittelytekstit ovat lähes yksinomaan saksaksi). Muuten museo kertoo kirjapainotaidon kehityksestä. Painettuja kirjoja siellä on 1400-luvulta lähtien, arvokkaimpana Gutenbergin painama Raamattu. Museon ympärillä Mainzin keskusta oli kaunis ja ainakin kesäisenä perjantaina vilkas.








sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Leena Lehtolainen: Valapatto

Valapatto edustaa dekkariviikollani suomalaista rikoskirjallisuutta. Lehtolainen on ollut kotimainen dekkaristisuosikkini jo kauan. Olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa.

Valapatto ei kuulu Maria Kallio -sarjaan, eikä kerro henkivartija Hilja Ilveskerosta. Se on yksittäinen rikosromaani. Kahden ihmisen tiet kohtaavat, kun Aino löytää rannalta alastoman ja sidotun Tomasin. Aino on yksityisen luonnonsuojelualueen hoitaja. Tomas on italialais-suomalainen latinisti. Tomas on joutunut vaikeuksiin ilman omaa syytään, ja hän vetää tahtomattaan Ainon mukaansa hengenvaarallisiin tapahtumiin.

Valapatto ei ole kukasenteki-dekkari, vaan selviytymistarina, jossa lukija tietää roistot lähes koko ajan. Sivuhenkilöissä on herkullisia hahmoja, kuten Ainon narsistinen äiti Evasofia, joka valmistelee häitään ghanalaisen Jamien kanssa, sekä luonnonsuojelualueen perustaja ja Ainon työnantaja eksentrinen Kreivi.

Lehtolaisen kirjoissa on usein jollakin tavalla mukana luonnonsuojelu. Valapattoon luonto tulee Ainon työn kautta ja ilmestyy loppukohtaukseen yllättävällä tavalla. Varsinaisena teemana kirjassa on kuitenkin ystävyys. Ainolla ja Tomasilla on kummallakin vanha, lapsuudessa alkanut ystävyyssuhde, johon heidän täytyy lopulta ottaa kantaa. Millaisiin tekoihin ystävyys velvoittaa?

Valapatto on Lehtolaisen tuotannon huippua.


Leena Lehtolainen: Valapatto
Tammi 2019, 404 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 7. Kirja kertoo ystävyydestä.



torstai 9. kesäkuuta 2022

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Dekkariviikon toinen kirjailijani on Åsa Larsson. Hän julkaisi kymmenen vuoden tauon jälkeen uuden osan Rebecka Martinsson -sarjaan. Isien pahat teot on sarjan päätösosa.

Eläkeläinen Ragnhild Pekkari lähtee veljensä mökille tarkistamaan, onko kaikki kunnossa. Hän löytää alkoholisoituneen veljen kuolleena, mikä ei ole yllätys. Sen sijaan yllätys on toinen ruumis, joka on pakastimessa. Kuollut on 53 vuotta sitten kadonnut mies. Hänen poikansa Börje Ström on entinen nyrkkeilijä ja olympiakultamitalisti. Ström haluaa selvittää, mitä hänen isälleen on tapahtunut, ja houkuttelee eläkkeelle siirtyneen poliisin Sven-Erik Stålnacken tutkimaan tapausta. Murha on vanhentunut, joten poliisilaitos ei tutki sitä.

Rebecka Martinsson on edelleen töissä Kiirunan syyttäjänvirastossa. Hänellä on vaikeuksia ihmissuhteissaan sekä työ- että siviilielämässä. Suhteesta tunturipelastaja ja koirakouluttaja Kristeriin ei ole tullut mitään, vaikka Rebecka edelleen haikailee Kristerin perään.

Mitä minun pitäisi tehdä itselleni? hän ajatteli. En voi olla Månsin kanssa, en voinut olla Kristerin kanssa, en kestä olla yksin, en voi jäädä töihin. Minussa on jokin perustavanlaatuinen vika.”

Rebeckan ainoa todellinen ystävä tuntuu olevan naapurin vanha Civving. Rebeckan sympaattisin ominaisuus on hänen koirarakkautensa. Se on molemminpuolista. Koirat rakastavat häntä.

Kirjan nimi Isien pahat teot viittaa yli viisikymmentä vuotta vanhaan murhaan. Sitä pengottaessa Rebeckallekin paljastuu uusia asioita suvustaan. Larsson on sitonut rikosjuoneen taitavasti mukaan myös Kiirunan nykyisen myllerryksen, jossa kaupunkia ollaan siirtämässä kaivoksen aiheuttaman sortumavaaran vuoksi.

Toukokuinen lumi- ja räntäsade luo tapahtumille suomalaisittain tutunoloisen taustan. Isien pahat teot on hieno jäähyväiskirja Rebecka Martinssonille.


Åsa Larsson: Isien pahat teot
Suomentanut Kirsi Kokkonen
Otava 2022, 566 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Fädernas missgärningar 2021

***********

Helmet-haaste: kohta 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022.



maanantai 6. kesäkuuta 2022

Cilla & Rolf Börjlind: Jäätynyt kulta

 

Dekkariviikolla 6.-12. kesäkuuta kirjabloggaajat kirjoittavat rikosromaaneista. Tänä vuonna viikkoa vetää blogi Kirsin kirjanurkka. Siellä julkaistaan 13.6. yhteenveto viikon bloggauksista.

Kirjoitan dekkariviikolla kolmesta suosikistani, ensimmäisenä Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarisarjan uusimmasta osasta Jäätynyt kulta.

Sarjan päähenkilöt ovat poliisi Olivia Rönning ja entinen poliisi Tom Stilton. Olen lukenut aiemmat heistä kertovat viisi kirjaa ja jatkoin uusimman parissa, koska olen pitänyt tästä sarjasta. Sen kirjoissa on aina joku ajankohtainen tärkeä teema. Tällä kertaa se on ilmastonmuutos ja luonnonsuojelu.

Ruotsin Norrbottenin sulavan jäätikön kätköistä löytyy miehen ruumis. Pian selviää, että kyseessä on teloitustyyppinen murha, josta on aikaa parikymmentä vuotta. Olivia saa ensimmäistä kertaa murhatutkimuksen johdettavakseen. Tom jäi edellisessä kirjassa Thaimaahan rakastettunsa Lunan kanssa, mutta palaa auttamaan Oliviaa. Tom ja eläkkeelle jäänyt Olivian entinen pomo Mette Olsäter osallistuvat tutkintaan Meten seuraajan luvalla.

Jäätyneessä kullassa on hengenvaaraa, jännitystä ja toimintaa hyisillä tuntureilla ja kuumassa Gambiassa. Gambiaan johtaa kansainvälinen tutkintalinja. Siellä Tom tarvitsee taas kerran apua veitsen käytön hallitsevalta ystävältään Abbasilta.

Börjlindien pitkässä sarjassa henkilöt tulevat tutuiksi, koska heidän yksityiselämäänsäkin seurataan. Olivialla on menossa kiihkeä romanssi edellisessä kirjassa tapaamansa Lukaksen kanssa. Tom ja Luna pohtivat valintaa etä- ja lähisuhteen välillä. Mette ja hänen sympaattinen psykologimiehensä ovat eläkkeellä, mutta Metelle leppoisa oleskelu ei riitä, vaan hän tarvitsee työn tuottamaa adrenaliinia.

Sarjan seitsemäs osa Den barmhärtige samariten on jo ilmestynyt Ruotsissa.

Kirjoitukseni sarjan edellisistä osista:

Nousuvesi, Kolmas ääni, Musta aamunkoitto, Uinu, paju pienoinen, Polttopiste (kolme viimeistä samassa postauksessa)


Cilla & Rolf Börjlind: Jäätynyt kulta
Suomentanut Hanni Salovaara
Kustantamo S&S 2021, 423 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Fruset guld 2020

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Reidar Palmgren: Jalat edellä

Lainasin Reidar Palmgrenin romaanin Jalat edellä Helmet-haasteen vuoksi. Kirja on palkittu Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnolla vuonna 2001, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 45. Palkittu esikoisteos.

Minulla ei ollut kirjasta mitään muistikuvaa ennestään, eikä siis myöskään ennakkoasennetta. Jalat edellä on romaani väljähtyneestä avioliitosta ja siitä, mitä vanhempien riitelystä seuraa – tai voi seurata – lapselle. Näkökulma on perheen isän Riston.

Jossain välissä Risto toteaa itsekin, ettei ole mukava mies. Voimakkaampaakin adjektiivia voisi käyttää. Hänessä oli kyllä ollut jotakin, ehkä unelmia. Marika, jonka kanssa Ristolla oli suhde, ajattelee ensimmäistä tapaamistaan Riston kanssa.

Mies oli istunut hotellin baarissa lasi kädessään, mietteissään. Tai pikemminkin näytti, kuinka hänen lävitseen vain virtaisi kuvia, ja mies oli niiden vietävänä, ei vastustellut niissä mitään, ei pyrkinyt mihinkään, oli vain. Se näytti kiehtovalta. Ajatukset vain kulkivat. Hän olisi voinut miettiä mitä tahansa, ja näytti kuin hän ajattelisi kaikkea maailmassa.

Vappuaattona sataa lunta. Poika haluaa vapputorille ostamaan naamarin. Risto ei ehdi, hänellä on töitä. Kuumeinen vaimo ja poika lähtevät polkupyörillä. Seuraa tapahtumaketju, jossa Risto on vähällä menettää todellisuudentajunsa.

Risto katsoi vanhuksen suureen peiliin, joka oli suoraan hänen edessään. Huoneessa ei ollut muita, hän näki itsensä, vain itsensä. Siinä on hirviö, se minun on voitettava. [- -] Se pitää surmata aina uudestaan, aina vaan. Joka päivä.

Jalat edellä parani tavanomaisesta alusta loppua kohti. Kirja mietitytti monta päivää lukemisen jälkeen. Varsinkin sen toiveikas päätös.


Reidar Palmgren: Jalat edellä
Otavan Loisto-pokkari 2002, 9. painos, 206 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2001

***********

Helmet-haaste: kohta 45. Palkittu esikoisteos.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kuukauden nobelisti Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät

 

Loppuelämät on viimevuotisen nobelistin Abdulrazak Gurnahin ensimmäinen suomennettu romaani. Kirja on muutenkin tuore eli vuodelta 2020. Loppuelämät kertoo Tansaniasta. Sen aikajänne on pitkä, 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Kirja keskittyy kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan ja heti sen jälkeiseen aikaan.

Loppuelämät on Tansanian sekä Hamzan ja Afiyan tarina. Afiya on orpo, jota hänen kasvattiperheensä kohtelee palvelijana. Isoveli Ilyas pelastaa Afiyan hetkeksi, mutta palauttaa tytön kasvattivanhemmille, kun päättää liittyä vapaaehtoisena saksalaisten Schutztruppeen. Kasvatti-isä pahoinpitelee Afiyan raa’asti, kun huomaa tämän osaavan lukea ja kirjoittaa. Tyttö pelastautuu Ilyaan ystävän Khalifan luo.

Hamza on myös orpo. Hän värväytyy Schutztruppeen ja pääsee – tai joutuu – siellä erään upseerin henkilökohtaiseksi sotilaspalvelijaksi. Upseeri opettaa Hamzalle saksaa. Heidän välilleen syntyy erikoislaatuinen suhde, jota muut sotilaat luulevat seksisuhteeksi. Hamzan sotakokemukset muodostavat suuren osan kirjasta. Sodan jälkeen hän saa töitä Khalifan työnantajalta ja pääsee asumaan Khalifan pihavajaan. Hyväsydämisen Khalifan luona Afiya ja Hamza kohtaavat.

Ennen sotaa Tansaniaa hallitsivat saksalaiset.

Päivä päivän jälkeen saksalaiset pusersivat iestä yhä tiukemmin vastahakoisten alamaisten kaulaan. Siirtomaahallinto lujitti otettaan maasta, virkamiehiä tuli lisää ja he levittäytyivät yhä laajemmalle. Hyviä maa-alueita vallattiin sitä mukaa kuin maahan saapui lisää saksalaisia uudisasukkaita. Pakkotyöjärjestelmää laajennettiin, jotta saatiin vedettyä teitä ja raivattua katuojia, perustettua lehtikujia ja puutarhoja uusien asukkaiden iloksi ja Kaiserreichin kunniaksi.”

Sodan jälkeen tulivat britit. He saivat aikaan jotain positiivistakin. ”Erityisesti koulutukseen ja terveydenhoitoon panostettiin.” Afiya ja Hamza saivat vain yhden lapsen, pojan, joka sai enonsa mukaan nimen Ilyas. Afiya kouluttautui apukätilöksi. Hamza eteni työnantajansa puusepänverstaan vetäjäksi. Heidän suurin murheensa oli Afiyan veli Ilyas, joka ei ollut palannut sodasta.

Tansania itsenäistyi vuonna 1961. Afiya ja Hamza elivät vielä silloin ja pääsivät juhlimaan itsenäisyyttä.

Loppuelämät on eurooppalaiselle valaisevaa luettavaa. Vaikka siirtomaa-ajoista jotain tietäisikin, ne tulevat lähemmäs romaanin kautta kerrottuna. Itäafrikkalaiset kärsivät julmasti ensimmäisen maailmansodan aikana. Saksa ja Iso-Britannia kävivät omaa sotaansa, jota laittoivat alusmaidensa kansalaiset sotimaan puolestaan. Valloittajamaan suhtautuminen afrikkalaiseen sotaveteraaniin kärjistyy Afiyan veljen Ilyaan kohtalossa, kun se lopulta selviää.


Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät
Suomentanut Einari Aaltonen
Tammen Keltainen kirjasto 2022, 339 s.
Englanninkielinen alkuteos Afterlives 2020

***********

Maailmanvalloitus: Tansania.

Helmet-haaste: kohta 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija, 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan, 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022).