le Carré - Cleeves - Jokinen

John le Carré: Mies kylmästä, vakoilutrilleri. Mies kylmästä vie lukijan vakoilun käsittämättömään maailmaan, jossa kehenkään ei voi luottaa. Petturi voi olla kuka tahansa, kollega tai jopa esimies. Sivullisista uhreista ei välitetä. Yksi voidaan aina uhrata muiden puolesta. Ja tuo koskee omaakin puolta, eikä vain vastustajaa, joka le Carrén kirjoissa tulee rautaesiripun takaa. Vastakkainasettelu hyvät vastaan pahat  hämärtyy. Uransa loppupuolella oleva Alec Leamas ottaa vastaan viimeiseksi ajattelemansa tehtävän, mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä suju niin kuin on suunniteltu. Kuten kirjan kannesta näkyy, liikutaan Berliinissä. Aika on heti muurin rakentamisen jälkeen. Leamas on kokenut ja kova, mutta hänen kohdettaan kuvataan näin:

”Leamasin ei ollut vaikea palauttaa mieleensä, että Mundt oli tappaja. Hänestä uhosi kylmyyttä ja ehdotonta varmuutta; hänellä oli täydet edellytykset murhaajaksi. Mundt oli armottoman kova mies.”

Mies kylmästä on jäätävän hyytävää luettavaa.

Ann Cleeves: Satamakatu, Vera Stanhope -sarjan 4. osa. Metrossa murhataan vanha nainen. Tutkimukset selvittävät, että hän oli aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä ja seurakuntalainen. Mitä syytä kenelläkään oli murhata hänet? Seuraava uhri on alkoholisti ja satunnainen prostituoitu. Murhatut tunsivat toisensa. Siinäkö on yhteys? Vera Stanhope ja hänen tutkijansa, varsinkin Joe Ashworth, paneutuvat Newcastlen rähjäisen Satamakadun elämään ja ihmisten menneisyyteen. Kirjassa onkin parasta Veran uppoutuminen miljööseen ja ihmissuhteisiin. Hän pääsee niin syvälle, että tulee ratkaisseeksi myös yhden vanhan mysteerin. Murhaajalla Cleeves yllätti minut täysin. Epäilykseni kulkivat aivan toiseen suuntaan. Sama on tapahtunut samantapaisesti ennenkin, pitää muistaa, jos (kun) luen lisää Cleevesiä.

Seppo Jokinen: Vilpittömässä mielessä, komisario Koskisen tutkimuksia vuodelta 2003. Tutkittavana on maahanmuuttajanaisen murha, jota lehdet julistavat isoilla otsikoilla kunniamurhaksi, sekä sarja kuolemantapauksia, joista ei heti tiedetä, ovatko ne itsemurhia, tappoja vai onnettomuuksia. Jälkimmäisten rikosten tekijä paljastetaan kirjan alkupuolella ja lukija pääsee seuraamaan hänen mielenliikkeitään. Kirjan teemat eivät ole lainkaan vanhentuneet, sillä ne ovat naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ja nettichattailun petollisuus. Koskisen sanoin:

”Kylmät sieluttomat kirjaimet eivät koskaan voineet ilmaista tunteiden aitoutta tai lähettäjänsä todellisia tarkoitusperiä.”

Koskisen joskus sekavalla naisrintamalla on tässä kirjassa rauhallista, mikä on hyvä asia. Esimiehenä hänen pitäisi parantaa ihmissuhdetaitojaan, minkä hän itsekin huomaa lopulta. Vilpittömässä mielessä on luotettavan turvallinen kirja Seppo Jokisen Komisario Koskinen  -sarjassa.

John le Carré: Mies kylmästä

Suomentanut Antti Salomaa

Tammi 2018, 303 s., ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestynyt 1964

Englanninkielinen alkuteos The Spy who Came in from the Cold 1963

Ann Cleeves: Satamakatu

Suomentanut Annukka Kolehmainen

Karisto 2015, 317 s.

Englanninkielinen alkuteos Harbour Street 2014

Seppo Jokinen: Vilpittömässä mielessä

Karisto 2003, 280 s.

***********

Helmet-haaste:

Mies kylmästä; 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan. Katsoin elokuvan joitakin vuosia sitten televisiosta, ja tietysti suunnilleen ainoa asia, jonka muistin, oli loppu.

Satamakatu; 31. Kirjassa kuljetaan metrolla. Metrossa tapahtuu tässä muutakin kuin alun murha.

Vilpittömässä mielessä; 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema. Kannessa on öinen kuva Tampereelta.

John le Carré: Pappi lukkari talonpoika vakooja

 

Pappi lukkari talonpoika vakooja on ajankohtainen sen pohjalta tehdyn elokuvan vuoksi. Elokuvaa en ole nähnyt. Kirja on ilmestynyt jo 1974 ja suomeksikin samana vuonna.

John le Carré kirjoittaa vakoojaromaaneja. Hän on itse aikanaan työskennellyt Iso-Britannian tiedustelupalvelussa. Kirjassa Pappi lukkari talonpoika vakooja aiheena on tiedustelupalvelun ylimmälle tasolle soluttautuneen myyrän etsiminen. Erään epäonnistuneen operaation jälkeen le Carrén kirjojen päähenkilö George Smiley on jäänyt eläkkeelle (oikeastaan saanut potkut monen muun ohella). Mutta häntä tarvitaan tähän vaikeaan tehtävään, myyrän löytämiseen.

Kirjassa on paljon henkilöitä ja nimiä, ja Smileyn alkaessa selvitellä tapahtumia niitä kuvataan takautumina sekalaisessa järjestyksessä. Jouduin jopa muutaman kerran selaamaan taaksepäin selvittääkseni, kuka joku henkilö nyt olikaan ja miten hän liittyi muihin. Tämä on erittäin harvinaista, yleensä minun ei tarvitse tehdä niin. No, kaikki selvisi aikanaan. Valitettavasti myyrän henkilöllisyyttä ei ollut vaikea arvata. Ehdokkaitakin oli vain neljä.

Koska le Carré on itse ollut vakooja, hän tietänee, mistä kirjoittaa. Tällaisesta tavallisesta ihmisestä tuntuu käsittämättömältä, että joku voi elää niin: jokaisessa lauseessa, jokaisessa teossa on salainen merkitys. Kehenkään ei voi luottaa.

"Tulin ihan ksenofobiseksi ja epäluuloiseksi. Johtuu siitä, että on ulkopuolella: ei luota enää edes parhaisiin ystäviinsä. Heihin luottaa, niin, vähemmän kuin tuntemattomiin."

"Sir, kysyisin sir, mitä on hengissäpysyminen? Hengissäpysyminen, sir, on samaa kuin rajaton kyky epäillä." 

Kirjassa kuvataan joitakin voimakkaita tapahtumia, joilla on todella ikäviä seurauksia. Ihmiset pysyvät kuitenkin koko ajan hieman etäisinä. Kirja on esitystavaltaan kuivahko, ehkä brittiläinen, tai sellainen kuin brittiläisen ajatellaan olevan.

John le Carré: Pappi lukkari talonpoika vakooja

Suomentanut Eero Mänttäri

Tammi 2012, 3. painos. 308 s.

Alkuperäisteos Tinker, Tailor, Soldier, Spy, 1974