torstai 1. joulukuuta 2022

Kuukauden nobelisti Rudolf Eucken: Elämän tarkoitus ja arvo

 

Saksalainen filosofi Rudolf Eucken sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1908. Kirjoittaessani tästä kirjasta liikun itselleni vieraalla alueella. Ainoa filosofiseksi katsottava teos, jonka olen lukenut, on Bertrand Russellin esseekokoelma Muotokuvia muistista ja muita esseitä. Se oli hyvin selkeää luettavaa.

Elämän tarkoitus ja arvo on ilmestynyt 1908, mutta esipuheensa mukaan Eucken on uudistanut kirjaa voimakkaasti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suomennos on tehty vuoden 1922 painoksesta. Suomennos on huono. Siinä on kömpelöitä lauserakenteita ja omituisia sanoja. Tämä kirja ei todellakaan ole selkeä. Suomennos on varmasti siihen osasyyllinen, mutta tuskin kokonaan.

Kirjan lähtökohtana on Euckenin mukaan se, että ihmisiltä oli kadonnut yhteinen perustus elämälleen. Maailma oli pirstoutunut. Suurimpana syyllisenä hän pitää tieteen ja tekniikan kehitystä. Euckenin ihmiskunta tuntuu tarkoittavan eurooppalaisia ja joskus pelkästään saksalaisia. Hän viittaa hyvin harvoin muihin ajattelijoihin. Jos viittaa, niin useimmin Goetheen ja Lutheriin. Kirjan mottokin on Lutherilta.

Elämän tarkoitus ja arvo löytyvät Euckenin mukaan, kun syntyy maailmaa yhdistävä liike, jolla on ”kohottava päämäärä”. Sitä hän ei sano, mikä tuo päämäärä on. Sen hän sanoo, että se ei ole kommunismi. Yksittäisen ihmisen pitää liittyä tuohon liikkeeseen, kunhan hän ensin nousee luonnonihmisen tasolta luovalle henkiselle tasolle. Kohoaminen ei voi tapahtua pelkästään ihmisen voimin, vaan siihen tarvitaan ihmisen yläpuolella oleva valta. Kuulostaa uskonnolta.

Kirjassa pyöritellään lähes kahdensadan sivun verran asioita, joita edelle tiivistin.

Saksankielisen Wikipedian mukaan Eucken on nykyisin filosofina jokseenkin unohdettu.


Rudolf Eucken: Elämän tarkoitus ja arvo
Suomentanut Lauri Hendell
Otava 1925, 189 s.
Saksankielinen alkuteos Der Sinn und Wert des Lebens 1908
Suomennos on tehty kirjan 9. painoksesta vuodelta 1922

perjantai 25. marraskuuta 2022

Tšingiz Aitmatov: Hyvästi, Gulsary

 

Tämän kirjan otin luettavakseni Maailmanvalloitus-haasteen vuoksi. Tšingiz Aitmatov oli kirgisialainen kirjailija. Hän kirjoitti Neuvostoliiton aikaan, mutta hänen kirjansa kertovat Kirgisiasta. Aitmatovia luettiin aikanaan jonkin verran myös Suomessa. Minäkin olen lukenut kauan sitten hänen romaaninsa Valkoinen laiva, josta en enää muista muuta kuin haikean tunnelman.

Hyvästi, Gulsary pitää sisällään kolme kertomusta, joita kirjassa kutsutaan novelleiksi. Ne ovat niin pitkiä, että puhuisin ennemmin pienoisromaaneista. Kirjalle nimen antanut Hyvästi, Gulsary on kahdellasadalla sivullaan romaanin mittainen.

Hyvästi, Gulsarya pidetään ilmeisesti yhtenä Aitmatovin pääteoksista. Se onkin vahva ja inhimillinen kuvaus elämästä. Gulsary on hevonen ja Tanabai sen entinen kouluttaja ja isäntä. Tanabain ja Gulsaryn kohtalot ovat kietoutuneet toisiinsa ja muistuttavat toisiaan. Vanha Tanabai valvoo kuolevan Gulsaryn vieressä ja muistelee elämäänsä. Gulsary oli hieno hevonen, josta tuli laumanjohtaja ja kuuluisa kilpajuoksija. Sen elämä lähti alamäkeen, kun uusi kolhoosinjohtaja halusi sen omaksi ratsukseen. Vanhana Gulsary oli päätynyt takaisin Tanabaille rattaiden vetäjäksi. Tanabain elämän onnettomuus tapahtui, kun hänet siirrettiin lampaiden hoitajaksi, tehtävään, jota ei voinut hoitaa menestyksekkäästi, koska ei ollut resursseja, ei ruokaa, ei suojaa, ei yhtään mitään. Tanabain valitusten seurauksena oli vain hänen erottamisensa puolueesta.

Äidinpelto on samantapainen kuin Hyvästi, Gulsary siinä, että vanha ihminen muistelee. Tolgonai menetti toisessa maailmansodassa miehensä ja kaikki kolme poikaansa. Hänelle jäi vain rakas miniä, vanhimman pojan vaimo, ja tämän sodan jälkeen synnyttämä avioton lapsi. Sodan aikana Tolgonai oli kolhoosin työnjohtaja. Hänellä oli suuri vastuu ja hän koki riittämättömyyttä, kun ruoka ei riittänyt ja lapset näkivät nälkää.

Kamelinsilmä on kertomuksista lyhyin. Minäkertoja on lähtenyt koulusta päästyään auttamaan aron raivaamisessa pelloksi. Hänen tavoitteenaan on traktorinkuljettajan ammatti. Aron raivaus ei ole kertojan ihanteellisten kuvitelmien mukaista. Työ on jatkuvaa raatamista, työryhmä on riitaisa, lähin työtoveri on paha suustaan ja suuttuessaan jopa väkivaltainen.

Hyvästi, Gulsary vetosi minuun näistä kertomuksista eniten yleisinhimillisyydellään. Samalla siinä on kirgiisien tapoja ja kulttuuria, jopa paimentolaiselämää Tanabain perheineen hoitaessa hevosia ja lampaita. Mitään neuvostoelämän ylistystarinoita nämä eivät ole. On puutetta, kylmää, nälkää, byrokratiaa ja ihmisten välisiä ristiriitoja. Vain pieniä toivon pilkahduksia on siellä täällä.


Tšingiz Aitmatov: Hyvästi, Gulsary
Suomentanut Ulla-Liisa Heino
Kansankulttuuri 1973, 2. painos, 363 s.
Venäjänkieliset alkuteokset 1960-luvulta

***********

Maailmanvalloitus: Kirgisia.

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Hentilä & Hentilä: Tasavallan ensimmäiset


Marjaliisa Hentilän ja Seppo Hentilän tietokirja Tasavallan ensimmäiset. Presidenttipari Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919–1925 keskittyy nimensä mukaisesti K. J. Ståhlbergin presidenttikauteen. Avioparin seurustelusta ja naimisiinmenosta kerrotaan lyhyesti. He jäivät kumpikin leskeksi onnellisesta ensimmäisestä avioliitosta vuonna 1917. He olivat tunteneet toisensa jo koululaisina Oulussa. Naimisiin he menivät 1920 K. J. Ståhlbergin ollessa jo presidentti.

Ensimmäisenä presidenttinä Ståhlberg loi käytänteitä, joita osin seurataan vieläkin. Tässä työssä Ester oli mukana.

Heti avioliiton solmimisen jälkeen Ester ryhtyi toimiin, joiden tavoitteena oli presidentti-instituution ulkoinen vahvistaminen. Hän edusti tasavaltaa sekä miehensä rinnalla että yksin. Järjesti juhlia ja näki vaivaa toimivan protokollan kehittämiseksi. Erityisen lähellä Esterin sydäntä oli suhteiden ylläpito ulkovaltojen edustajiin.

Vaikka Tasavallan ensimmäiset on kirja molemmista puolisoista, niin presidentin osuus korostuu. Valtiomuototaistelu, yllättävä voitto Mannerheimista, jota oikeisto ajoi presidentiksi, koko presidenttikauden ajan jatkuvasti vaihtuneet hallitukset, repivä kieliriita, vaikeat neuvottelut Neuvosto-Venäjän kanssa, jopa hankala suhde Ruotsiin Ahvenanmaan kysymyksen vuoksi – monta Suomelle merkittävää asiaa kerrottavaksi. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, joten paljon oli tuttua.

Ester Ståhlberg oli ennestään vieraampi, joten hänen osuutensa kiinnosti enemmän. Miehensä työn tukemisen ohella hän oli myös itsenäinen toimija. Hänen alaansa oli lastensuojelutyö, joka ulottui punaorpoihin saakka. Ennen avioliittoa Ester Ståhlberg oli sosiaalihallituksessa lastenkotien tarkastajana ja kouluhallituksessa edistämässä kasvatuskotimallia. Hän perusti kaksi lastensuojelujärjestöä, Kansainvälisen Lasten Avun Suomen osaston 1920 ja Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen 1922 (nykyisin Pelastakaa Lapset ry.). Ester Ståhlberg toimi järjestöissä aktiivisesti 1940-luvulle saakka.

Sen tiesin, että Ester Ståhlberg oli myös kirjailija, mutta en sitä, että hänen ensimmäinen teoksensa Sunnuntai oli Suomessa myyntimenestys ja että se käännettiin monelle kielelle. Sunnuntai ilmestyi 1922. Se oli Esterin Tanskasta adoptoidun kasvattilapsen Eeron tarina. Eero kuoli vain 18-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Ester Ståhlbergilla ei ollut omia lapsia. Eeron lisäksi hänellä oli toinen kasvattilapsi, tytär Lea. K. J. Ståhlbergilla oli kuusi lasta, joista vanhimmat olivat aikuisia isän mennessä uudelleen naimisiin. Oli yllättävää lukea, että nimenomaan vanhimmat tyttäret eivät voineet lainkaan hyväksyä äitipuoltaan. Uusperheen vaikeudet tulivat tunnetuiksi vasta, kun Esterin päiväkirjat julkaistiin 1980-luvulla.

Tasavallan ensimmäiset lähestyy presidentti-instituutiota uudella tavalla ottaessaan presidentin puolison mukaan historiankirjoitukseen. Vaikka Tasavallan ensimmäiset on vankka tietokirja viitteineen ja lähdeluetteloineen, se on sujuvaa luettavaa. Valittu kirjoitustyyli on välillä jopa räväkkä.


Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Tasavallan ensimmäiset
Siltala 2022, 512 s.

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Susanna Hast: Ruumis / huoneet

 

Koen tästä kirjasta kirjoittamisen vaikeaksi, koska aihe on raskas ja kirjailijalle omakohtainen.

Käännän sivuja ruumiini sisällä. Kirja on paikka, sivu on huone. Täällä olen turvassa. Täällä olen koskematon.

Ruumis / huoneet kertoo 12-vuotiaana alkaneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai oikeasti enemmän hyväksikäytön seurauksista. Seuraukset kulkevat mukana läpi elämän. Kirjoittaja yrittää kerätä muistoistaan todisteita ja arkistoa tapahtuneesta. Hän yrittää muuttua oman kokemuksensa tutkijaksi. Jotain yleistä löytyy: uhri ei kerro tapahtuneesta kenellekään ja uskoo välillä olevansa itse syyllinen. Tapahtuneen käsittely alkaa vasta vuosien, vuosikymmenten jälkeen.

Kirjailijan tutkijatausta näkyy tavasta, miten hän analysoi omaa tilannettaan tutkimustiedon valossa. Siitä huolimatta kirja on täyttä tunnetta.

Menetykseni on sellainen jota ei voi täysin paikantaa tai ymmärtää. Jotain on hukkunut eikä sitä voida enää löytää. Silti olen etsinyt. Olen etsinyt ruumiini muistista todisteita sen sijaan, että olisin antautunut muistini tyhjyydelle. En ole uskaltanut eksyä muistamattomuuteni sisään.

Ruumis / huoneet ei ole kirja, josta voi sanoa pitävänsä sanan tavanomaisessa merkityksessä. Puhun mieluummin arvostuksesta. Arvostan kirjailijaa, arvostan kirjaa, jonka hän on uskaltanut kirjoittaa.

Eläytyvämpi kirjoitus löytyy blogista Reader, why did I marry him?

Ruumis / huoneet on ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Kilpailun tulos ratkeaa huomenna 17. marraskuuta.


Susanna Hast: Ruumis / huoneet
S & S 2022, 268 s.

lauantai 12. marraskuuta 2022

Carme Riera: Tiempo de inocencia

 

Tiempo de inocencia (Viattomuuden aika) on muistelukirja lapsuudesta Mallorcalla. Kirjailija Carme Riera on syntynyt 1948, joten hänen muistonsa ovat 50-luvulta, ajalta, jolloin turistit eivät olleet valloittaneet Mallorcaa. Prologissa Riera sanoo, että hänen lapsuutensa Mallorca oli toinen kuin nykyinen. Kirjoittamalla hän on tavoittanut tuon ajan, mutta tietoisena muistin petollisuudesta.

Rieran perhe asui Palmassa, mutta vietti kesät pienessä kylässä saaren itäpuolella. Suku oli arvostettu. Riera kirjoittaakin säätyeroista, jotka määräsivät tarkasti jopa sen, miten ihmisiä piti puhutella. Hänen perheessään kävi monenlaisia tavarantoimittajia ja palvelusten tekijöitä, esimerkiksi kerran viikossa silittäjä. Kaikkia hän kuvailee. Hän kaipaa erityisesti käsityöläisiä, jotka ovat nykyisin kadonneet.

Perhe asui isossa vanhassa kivitalossa, jossa ei ollut lämmitystä. Palelevaisena ihmisenä minua säälitti pikkutyttö, joka meni iltaisin nukkumaan vilusta täristen. Lämmitystä ei ollut koulussa, eikä missään muuallakaan. Aikuiset hokivat, että Mallorcalla ei ole kylmä, lämmitystä ei tarvita. Riera sanoo tutustuneensa lämmityksen ihanuuteen vasta aloittaessaan opiskelun Barcelonassa.

El descubrimiento de la lectura fue, sin duda, una de las cosas más importantes y mejores que me han pasado en la vida.

(Lukemisen löytäminen oli epäilemättä yksi tärkeimpiä ja parhaita asioita, joita minulle on elämässä tapahtunut.)

Riera oppi hitaasti lukemaan, mutta opittuaan hän luki jatkuvasti. Hänen lukemistaan rajoitettiin ankarasti – ei määrää, vaan mitä hän luki. 50-luvun Espanja oli vanhoillinen, ja lasten kasvatus tiukkaa. Perhe oli kuitenkin kulttuurimyönteinen. Myöhemmin Riera on päätellyt joistakin lapsena näkemistään ja silloin ymmärtämättä jääneistä asioista, että hänen isänsä osallistui jonkinlaiseen Francon vastaiseen toimintaan.

Tuohon aikaan koulua pitivät nunnat. Lapsiin istutettiin pienestä pitäen helvetin pelko. Tunneilla kuvattiin tarkasti, miten syntiset ihmiset kärsivät ikuisesti tulisissa padoissa ja rikinkatkussa pirujen tökkiessä atraimillaan. Sama esitettiin kuvina aulan seinillä. Jossain vaiheessa pieni Carme pelkäsi kuolevansa yöllä ilman, että ehtisi tunnustaa syntejään. Silloin hän joutuisi helvettiin. Pelko kasvoi niin suureksi, että kerran hän pyörtyi jokapäiväisessä messussa, kun ei syntisenä uskaltanut mennä ehtoolliselle. Silloin yksi nunna oli ymmärtäväinen ja vapautti tytön pelosta sanomalla, ettei pieni lapsi ollut voinut tehdä kuolemansyntiä. Onneksi Espanjassakaan kasvatus ei ole enää tuollaista.

Carme Rierasta tuli Barcelonan yliopiston Espanjan kirjallisuuden professori. Hän on kirjoittanut myös fiktiota, ja hänen kirjojaan on käännetty monelle kielelle, mutta ei suomeksi. Tämän viehättävän ja tarkkanäköisen muistelukirjan perusteella Rieran romaanitkin vaikuttavat tutustumisen arvoisilta.


Carme Riera: Tiempo de inocencia
Alfaguara 2013, 257 s.

maanantai 7. marraskuuta 2022

Salla Savolainen: Betonia!

 

Tämä on vasta toinen kerta, kun yli kymmenvuotisen bloggaajaurani aikana kirjoitan lastenkirjasta. Betonia! on yksi kirjamessuostoksistani. Se on riemastuttavan hyvä kuvakirja betonista sen valmistuksesta loppukäyttöön saakka.

Koistinen ajaa pyörintäsäiliöautoa apuhessunsa Piki-koiran kanssa. Hänellä on kotona menossa oma pieni valutyönsä, mutta häntä tarvitaan kiireapulaiseksi kuljettamaan betonia silta- ja metrotyömaalle. Koistisen ja Pikin matkassa tutustutaan betoniaseman toimintoihin, erilaisiin betoniautoihin, sementtitehtaaseen ja rakennustyömaihin. Kaikki havainnollistetaan mainioilla – ja yksityiskohtaisilla – kuvilla, kuten jo kirjan kannesta näkyy.

Aivan pienet lapset voivat katsella kuvia ja etsiskellä, mihin Piki on milloinkin juossut. Vähän isommat oppivat autojen ja koneiden ja niiden osien nimiä, näkevät erilaisia työvaiheita ja tapaavat työntekijöitä mylläristä ja laborantista pumpperiin. Ilahduttavasti kirjan betonitöissä on runsaasti naisia. Ongelmiakaan ei vältellä. Sementtitehtaalla on käymässä energiatekniikan professori, joka yrittää löytää ratkaisuja tehtaan aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi.

Betonia! on kerronnaltaan tarkka, mutta lapsille sopivaan muotoon kirjoitettu ja piirretty. Uskaltaisinpa väittää, että moni vanhempikin oppii siitä jotakin uutta.


Salla Savolainen: Betonia!
WSOY 2022, 45 s.

perjantai 4. marraskuuta 2022

Pekka Valtonen: Naisia valtaistuimella


Naisia valtaistuimella. Kuningattaria ja keisarinnoja uuden ajan alun Euroopassa alkaa Tanskan Margareetasta (1387–1412) ja päättyy Katariina Suureen (1762–1796). (Suluissa hallitsemisvuodet.) Välissä on yhdeksän muuta kuningatarta tai keisarinnaa, enemmän tai vähemmän tuttuja. Huonoiten tunsin kaksi Annaa. Kuningatar Annan (1702–1714) aikaan syntyi Iso-Britannia. Venäjän keisarinna Anna (1730–1740) on ehkä historiallisesti merkityksettömin kirjan hallitsijoista.

Se, miten nämä naiset päätyivät hallitsijoiksi noina vuosisatoina, oli suorastaan jännittävää luettavaa. Tuntui, että sattumalla oli suuri vaikutus. Oli kuolleita pikkuprinssejä, epäselvää perimysjärjestystä, järjestettyjä avioliittoja, kapinoita, salaliittoja. Kuuluisin valtaannousu lienee Katariina Suuren, joka tuli 14-vuotiaana saksalaisena prinsessana Venäjälle valmistautumaan Pietarin, tulevan tsaarin, puolisoksi, ja kaappasi vallan puolisoltaan melkein heti tämän päästyä valtaan. Skotlannin Maria Stuartin (1542–1567), Englannin Maria I:n (1553–1558) ja Elisabet I:n (1558–1603) suhteista olen nähnyt monta elokuvaa, ja nyt tämä kirja antoi kunnolliset taustatiedot. Liitteenä olevat eri maiden hallitsijoiden sukupuut helpottivat lukemista.

Jokaisesta hallitsijasta kerrotaan hänen aikaansa osuneet merkittävät historialliset tapahtumat sekä tapa hallita. Kastilian kuningatar Isabella Katolilainen (1474–1504) vaikutti merkittävästi Espanjan syntyyn ja nousuun suurvallaksi. Hän rahoitti Kolumbuksen purjehduksen Amerikkaan. Tuntemattomampi saavutus on hänen aikanaan laadittu espanjan kielioppi, ensimmäinen mistään modernista kielestä kirjoitettu. Itävallan Maria Teresia (1740–1780) kehitti valtiota uuteen suuntaan.

Vero- ja hallintouudistukset merkitsivät aateliston ja säätykokousten paikallisvallan heikkenemistä, Unkarissa tosin vähemmän kuin muualla. Itävalta muuttui näin yhdestä vanhakantaisimpien hallintorakenteiden maasta yhdeksi moderneimmista Euroopassa.

Mainitsematta ovat enää Ruotsin Kristiina (1632–1654) ja Venäjän Elisabet (1741–1762). Kristiinan todellinen hallintokausi oli vain kymmenen vuotta, koska hän oli lapsi isänsä Kustaa II Aadolfin kuollessa sodassa. Kuten tunnettua Kristiina luopui kruunusta, kääntyi katolilaiseksi ja muutti Roomaan. Venäjän Elisabet oli Pietari Suuren tytär, mutta hän ei ollut kovin kiinnostunut hallitsemisesta, vaan enemmän huvittelusta ja vaatteista. Kulttuuria, varsinkin arkkitehtuuria, Elisabet arvosti. Hän rakennutti esimerkiksi Pietarin Talvipalatsin.

Arviot naisten hallituskausista ovat vaihdelleet vuosisatojen mittaan. Kirjassa on jokaisesta nykyisen historiantutkimuksen mukainen käsitys, joka on useimmista parempi kuin heidän aikalaistensa. Naisia valtaistuimella on historiasta kiinnostuneelle antoisaa luettavaa. Sitä on sujuva lukea, vaikka jotkut historiallisten tapahtumien kiemurat vaativatkin tarkkaavaisuutta.

Naisia valtaistuimella on kunnollinen tietokirja. Siinä on yhdentoista sivun mittainen lähdeluettelo ja tekstissä tarkat lähdeviittaukset. Henkilöhakemisto on myös. Kirja on runsaasti kuvitettu ja kuvalähteet on mainittu. Kuvituksesta varmaan johtuu, että paperi on kunnollista eli paksua, joten kirjasta on tullut melkoisen painava.


Pekka Valtonen: Naisia valtaistuimella
Gaudeamus 2022, 533 s.

tiistai 1. marraskuuta 2022

Kuukauden nobelisti Saint-John Perse: Anabasis

 

Ranskalaisen Saint-John Persen pitkän runoelman Anabasis suomennos on ilmestynyt Parnasson numerossa 8 vuonna 1960. Samana vuonna Perse sai Nobelin palkinnon. Kirjoina hänen runokokoelmiaan ei ole ilmestynyt suomeksi.

Ennen runoelman lukemista selvitin, että sana anabasis on kreikkaa ja tarkoittaa retkeä sisämaahan. Samannimisiä antiikin aikaisia historiateoksia on olemassa kaksi. Niistä toinen käsittelee Persian kuninkaan Kyyroksen sotaretkeä ja toinen Aleksanteri Suuren elämää ja sotaretkiä.

Persen runoelmassa on myös aiheena maan valloittaminen. Sen sanastossa esiintyvät meri, aseet, hevoset, teltat, leirit sekä Kuninkaat, Lähettiläs ja Ruhtinas. Valloitetulle maalle meren rannalle perustetaan kaupunki, soditaan, tehdään rauhansopimuksia. Koska Anabasis on runoelma, sen teksti on tällaista:

Ah! laveampi on näiden lehvistöjen tarina muureillamme, ja vesi puhtaampi kuin unissa, olkoon se ylistetty, ylistetty siitä ettei ole unta! Sieluni on ääriään myöten valhetta täynnä, kaunopuheisuuden kutsumuksessa kerkeä ja väkevä kuin meri! Mahtava tuoksu ympäröi minua. Ja herätään epäilemään ilmiöitten todellisuutta. Mutta jos joku hellii suruansa, tuotakoon ilmoille! ja minun neuvoni on: surmattakoon hänet, muutoin
     puhkeaa kapina.

Parnassossa on Anabasiksen jälkeen sen suomentajan Tuomas Anhavan kirjoitus nimeltä Runoelman kommentaari. Siitä selviää, että Anabasiksen tarkempi tulkinta on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Anhava viittaa esimerkiksi T. S. Eliotiin, joka käänsi Anabasiksen englanniksi. Minä pidin eniten Anhavan omasta kuvauksesta, jonka lainaan suoraan:

Itse olen Anabasista lukiessani ja suomentaessani saanut mielikuvan reliefisarjasta tai runofriisistä, joka taidokkaasti valituilta kohdilta on tuhoutunut tai syöpynyt näkymättömiin; mutta jonka jokainen katseltavaksi säilynyt jakso selvästikin on osa yhtenäistä, ihmissuvun vaellus-, ryöstö- ja valloitusviettiä ikuistavaa monumenttia.


Saint-John Perse: Anabasis
Suomentanut Tuomas Anhava
Parnasso, 1960, n:o 8, s. 339–351
Ranskankielinen alkuteos Anabase 1924

sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Lisää messutunnelmia

Perjantaina kuuntelin kirjamessuilla kaksi erinomaista kirjaesittelyä. Merja Mäki kertoi koskettavasta evakkokirjastaan Ennen lintuja (josta olen blogannut äskettäin). Hän on niin selkeäsanainen kirjailija, että harvoin kuulee vastaavaa. Anna Kortelainen haastatteli Jasmine Westerlundia kirjasta Olly Donnerin kiehtova elämä. Haastattelija oli innostunut ja kirjaan hyvin perehtynyt ja kirjailijakin hyvä haastateltava. Oli ilo kuunnella.

Tämänvuotiset kääntämiseen liittyvät ohjelmanumerot eivät aivan onnistuneet. Torstaina puhuttiin enemmän muusta kuin kääntämisestä. Perjantaina Lauri Siparin piti kertoa uudesta Hamletin suomennoksestaan, mutta hän oli sairastunut koronaan. Sillehän ei voi mitään, ja kustantaja Vesa Tompuri paikkasi poissaoloa parhaansa mukaan, mutta varsinaisesta kääntämisestä hän ei tietenkään puhunut.

Muuten kuuntelinkin lähinnä yleisiä kirjallisuuteen liittyviä keskusteluja. Perjantaina otsikolla Käsikirjoituksesta kirjaksi keskustelivat kustantamisen ammattilaiset Anna-Riikka Carlson ja Johanna Laitinen haastattelijana Reetta Miettinen. Laajasta aiheesta jäi parhaiten mieleen kustannustoimittajan työn monipuolisuus. Lauantaina istuin pitkän aikaa seuraamassa Suomen Kirjailijaliiton tuottamaa ohjelmaa, jonka olen usein aikaisempinakin vuosina todennut mielenkiintoiseksi. Kaksi keskustelua nousi ylitse muiden. Kirjailijoiden Tiina Raevaara, Antti Tuomainen ja Taina Haahti aiheena oli Äänikirjat ja raha. Kirjailijan osuus äänikirjan tuotosta on yksi viidesosa paperikirjasta saadusta. Käsittämättömän vähän siis. Lainauskorvausta kirjailija ei saa e-kirjoista lainkaan. Antti Tuomainen tiivisti: "Kirjailijalle raha on aikaa eli sillä ostetaan aikaa kirjoittaa." Päivän hauskin keskustelu oli Kysy kirjailijalta. Yleisö oli saanut jättää kysymyksiä, joihin vastaamassa olivat Tuuve Aro, Juhani Karila ja Jyri Paretskoi. Kysymykset esitti Paula Havaste, kirjailija itsekin. Asiallisiin ja vähemmän asiallisiin kysymyksiin sanavalmiit kirjailijat vastasivat yhdistämällä asiaa ja huumoria. Yleisöä nauratti.

Kolmen intensiivisen messupäivän jälkeen päätin jättää sunnuntain väliin. Osaa ohjelmista voi katsoa myöhemmin verkosta, joten ehkä palaan messuille virtuaalisesti.

Merja Mäki kauniissa asussaan.


Anna Kortelainen ja Jasmine Westerlund.


Tiina Raevaara, Antti Tuomainen ja Taina Haahti.


Paula Havaste, Juhani Karila, Tuuve Aro ja Jyri Paretskoi.


perjantai 28. lokakuuta 2022

Messutunnelmia torstailta

Helsingin kirjamessuilla on tänä vuonna kirjasomettajille oma kohtauspaikka (osasto 6n49). Someseinän edessä messukävijät voivat ottaa selfieitä  ja ottivatkin. Olin osastolla torstaina päivystäjänä tunnin verran. Kohtauspaikalla tapasi muulloinkin muita kirjabloggaajia ja -grammaajia sekä podcastaajia. Yllä on heti kymmenen jälkeen ottamani kuva. Silloin paikalla oli vielä hiljaista.

Aloitin messupäivän tapani mukaan antikvariaattiosastolta. Siellä on rauhallisinta juuri torstaina aamupäivästä. Etsimistäni kirjoista löysin yhden. Päivä kului pitkälti haahuillessa ja kirjatarjontaa katsellessa. Tapasin sattumalta myös pari entistä kollegaa, joiden kanssa oli mukava jutella. Lavaohjelmiakin ehdin sentään kuunnella kolme kappaletta.

Louise Glückin runokokoelma Villi iiris on juuri ilmestynyt suomeksi. Suomentaja Anni Sumari ja käännöksen tarkastaja ja kommentoija Sarka Hantula puhuivat yhteistyöstään. He myös lukivat muutaman runon, Sumari ensin suomeksi ja Hantula sen jälkeen englanniksi. Siitä aloinkin taas ajatella asiaa, josta olen usein valittanut. Miksi runokirjoja ei julkaista aina niin, että aukeaman toisella sivulla kulkisi alkuperäiskielinen teksti ja toisella käännös? Kustannukset ovat varmaan yksi syy, mutta lukijana olisin kirjaan paljon tyytyväisempi.

Seuraavassa ohjelmanumerossa esiintyivät Keltaisen kirjaston kääntäjät Helene Bützow ja Einari Aaltonen. He puhuivat enemmän lukemisesta kuin varsinaisesti kääntämisestä. Kävi ilmi, että Aaltosen kielet ovat oikeastaan espanja ja ranska, mutta nyt hänkin kääntää englannista (esimerkiksi Gurnahin Loppuelämät). Tästä sainkin toisen ihmetyksen aiheen. Miksi suomeksi käännetään niin vähän kirjallisuutta valtavan laajalta espanjankieliseltä alueelta? Kääntäjiäkin siis olisi.

Jo Marchantin kirjasta Ihmisen kosmos – kulttuuri ja tähdet keskustelivat suomentaja Tuukka Perhoniemi ja Anne Liljeström Ursasta. Keskustelu alkoi Lascaux'n luolan maalauksista ja päättyi tähtitaivaan vaikutukseen nykyihmiseen, tai oikeastaan siihen onko vaikutusta enää, koska emme edes näe tähtitaivasta valosaasteen vuoksi.

Päivän ohjelma päättyi kustantamo S&S:n Kirjalliset ystävät -kirjoituskilpailun palkintojenjakoon. Noin kahdensadan kilpailijan joukosta palkituiksi oli valikoitunut neljä kirjoittajaa, jotka kukin saivat palkintorahan lisäksi kustannussopimuksen. Palkitut ja heidän kirjansa ovat Johanna Förster: Juuli, Siria Almaz Lemma: Saida Kokeb, Laura Liimatainen: Sukellus ja Erika Vik: Olivia online. 

Anni Sumari oikealla, Sarka Hantula vasemmalla.


Einari Aaltonen, Hannele Bützow ja Johanna Harkkila.


keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Merja Mäki: Ennen lintuja

 

Ennen lintuja kiinnosti minua heti, kun se ilmestyi. Isäni joutui lähtemään Sortavalasta evakkoon. Ennen lintuja kertoo nuoresta Allista, joka kokee saman.

Alli perheineen asuu Haavuksen saarella Laatokalla. Isä on kalastaja, ja Allikin haluaisi kalastajaksi, mutta ammattia ei pidetä sopivana tytölle. Hänet on lähetetty Sortavalaan parantajan oppilaaksi. Alli pakenee talvisodan pommitusten keskeltä takaisin kotisaarelle. Rauhan tultua on lähdettävä evakkoon, kiireesti.

"Lähtöön on kolme yötä, eikä ole mitään varmuutta, että Tuomas pääsisi siihen mennessä siirtolomalle. Armeijalla on kova kiire perääntyä kantamuksineen", isä tokaisi painavalla äänellä ja risti käsivartensa rinnalleen. "Alli ajaa karjan."

Alli lähtee raskaana olevan kälynsä Sylvin kanssa viemään perheen hevosta ja kahta lehmää. Matka kulkee Sortavalasta Kiteelle kävelyvauhtia hyytävässä kylmyydessä. Evakkomatkan tuo osuus on raastavaa luettavaa. Perhehistoriani vuoksi se kosketti minua enemmän kuin fiktio yleensä.

Alli perheineen päätyy Seinäjoelle, josta hänen isänsä on kotoisin. Isän veli pitää siellä suvun maatilaa.

Kirjan alku on paljon vahvempi kuin loppuosa. On tietysti tärkeää, että Alli pääsee yli vaikeasta äitisuhteestaan, sopeutuu uuteen elämäänsä ja löytää itsensä ja tehtävänsä, mutta evakkomatkan jälkeen tuo kaikki tuntuu laimealta. Joka tapauksessa Ennen lintuja kertoo todentuntuisesti karjalaisten koettelemuksista sodan jaloissa.

Kirjailija Merja Mäkeä haastatellaan perjantaina Helsingin Kirjamessuilla.

Tästä kirjasta blogattiin paljon viime keväänä, kun se ilmestyi, muun muassa blogeissa Amman lukuhetki, Kirjasähkökäyrä ja Kulttuuri kukoistaa.


Merja Mäki: Ennen lintuja
Gummerus 2022, 416 s.

Sain kirjan kustantajalta.

maanantai 24. lokakuuta 2022

Loppuviikosta kirjamessuille!

 
Yllä oleva kuva on tämän vuoden Helsingin Kirjamessujen ohjelman julkistustilaisuudesta syyskuussa. Uusi ohjelmajohtaja Ville Blåfield haastatteli, ja kirjailijat Joonas Konstig, Johannes Ekholm ja Riikka Pulkkinen keskustelivat aiheesta Kirjallisuuden trendit.

Messujen ohjelma on jälleen kerran laaja, ja olen tehnyt itselleni pitkän listan esityksistä, joita voisin seurata. Kirjoitan tähän muutamia tärppejä perusteluineen. Päätin rajoittaa tärppini kolmeen per messupäivä.

Torstai 27.10.

12.00-12.30 Töölö Villi iiris - Louise Glückin maailma
Olen lukenut kaksi vuotta sitten Nobelin saaneen Louise Glückin ensimmäisen suomennetun runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö, ja pidin siitä. Nyt on ilmestynyt uusi suomennos Villi iiris. Suomentaja Anni Sumari ja käännöksen kommentoija Sarka Hantula keskustelevat.

12.30-13.00 Töölö Keltaisen kirjaston kääntäjät
Kääntämiseen liittyvät ohjelmanumerot kiinnostavat aina. Esiintymässä Einari Aaltonen ja Helene Bützov.

15.30-16.00 Kruununhaka Ihmisen kosmos: Tähtitaivaan vaikutus kulttuuriimme
Kiehtova aihe. Tähtitaivasta katsotaan kulttuurisesta näkökulmasta. Kirjailija on Jo Marchant, lavalla suomentaja Tuukka Perhoniemi.

Perjantai 28.10.

10.30-11.00 Senaatintori Käsikirjoituksesta kirjaksi
Vaikka en ole koskaan haaveillut romaanin kirjoittamisesta, kirjan kustantamisen prosessi kiinnostaa. Keskustelemassa Anna-Riikka Carlson ja Johanna Laitinen.

12.00-12.30 Suomenlinna Hamlet. Maailman paras näytelmä?
Lauri Siparin uusi suomennos. Muutaman näyttämö-Hamletin nähneenä haluan kuulla näytelmän kääntämisen haasteista.

17.00-17.30 Suomenlinna Ennen lintuja
Olen juuri lukemassa Merja Mäen romaania Ennen lintuja. Se kertoo nuoren naisen evakkomatkasta Sortavalasta Pohjanmaalle. Alku on raastava.

Lauantai 29.10.

11.30-12.00 Vallisaari Nainen on naiselle tuki
Kirjabloggaajanakin tunnetun Jonna Riikosen kirjassa naiset kertovat esikuvistaan.

12.30-13.00 Töölö Äänikirja ja raha
Viime vuonna lukiessani Hannu Mäkelän kirjaa Lukemisen ilo havahduin siihen tosiasiaan, että kirjailija saa äänikirjasta paljon pienemmän palkkion kuin paperikirjasta. Suomen Kirjailijaliiton järjestämä keskustelu.

13.00-13.30 Suomenlinna Tasavallan ensimmäiset
Ensimmäinen presidenttimme on tänä vuonna paljon esillä, eikä syyttä. Tasavallan ensimmäiset on Marjaliisa ja Seppo Hentilän kaksoiselämäkerta K. J. Ståhlbergista ja hänen vaimostaan Esteristä.

Sunnuntai 30.10.

10.30-11.00 Kruununhaka Proffapoluilla: tutkittua ja koettua tiedenaisten elämästä
Tiedenaisen elämästä minulla on jonkinverran kokemusperäistä tietoa. Siksi tutkittu tieto kiinnostaa.

11.00-11.30 Töölö Volter Kilpi - Elämäkerta
Alastalon salin olen lukenut ja mainioksi havainnut. Kilven elämästä en tiedä paljonkaan. Kehutun elämäkerran on kirjoittanut Laura Kokko. Juha Hurme haastattelee.

14.00-14.30 Lonna Miten kääntää rylläävät turvemöröt ja raitajalat?
Pienen hauen pyydystyksen kirjoittaja Juhani Karila keskustelee kirjansa puolalaisen, englantilaisen ja ranskalaisen kääntäjän kanssa kääntämisen haasteista.

perjantai 21. lokakuuta 2022

Rosa Montero: La buena suerte

 

Rosa Monteron romaanissa La buena suerte (Hyvä onni; ei suomennettu) yli viisikymppinen Pablo näkee junan ikkunasta myytävänä olevan asunnon, jää seuraavalla asemalla junasta, palaa edelliselle paikkakunnalle ja ostaa asunnon sitä näkemättä, käteisellä. Asunto on entisessä hiilikaivoskaupungissa, joka on kaivoksen sulkeuduttua taantunut mitättömäksi kyläksi. Paikan viheliäisyyttä korostaa sen nimi Pozonegro (musta kaivo).

Pablon ostama surkea asunto on kadulla Resurrección (ylösnousemus). Pablo pakenee jotakin, se on alusta asti selvää. Pikkuhiljaa selviää, kuka hän on ja miksi hän yrittää piiloutua. Piiloutuminen vain on nykyisin kovin vaikeaa. Yksikin pankkisiirto tai puhelinsoitto on paljastava.

Ihmisistä ei myöskään pääse eroon. Pablon naapurina talon ensimmäisessä kerroksessa asuu Raluca, romanialainen löytölapsi, nykyisin nelikymppinen kaupan kassa. Ylimmässä kerroksessa asuu eläkkeellä oleva entinen kaivostyöläinen Felipe, jonka keuhkot ovat hiilipölyn pilaamat. Felipe kutsuu avuliasta Ralucaa enkeliksi.

Montero sirottelee tekstiin tositarinoita vanhempiensa kaltoin kohtelemista lapsista. Murha- ja kidutusjutut tuntuvat uskomattomilta. Miten kukaan voi kohdella lapsia niin julmasti ja miksi kukaan sivullinen ei puutu tapahtumiin? Kirjassa ei tapahdu mitään ihan niin kauheaa, mutta sen aiheena on välittäminen ja toisista huolen pitäminen.

Lopulta kirjan sanoma on lohdullinen: entistä elämää ei pääse pakoon, mutta elämää on mahdollista muuttaa.

Rosa Monterolle myönnettiin 2017 yksi Espanjan merkittävimmistä kirjallisuuspalkinnoista, Premio Nacional de las Letras Españolas. Palkinnon voi saada espanjalainen kirjailija, joka kirjoittaa joko espanjaksi tai jollakin Espanjan vähemmistökielistä. Se myönnetään koko tuotannosta, eikä vain yhdestä teoksesta.


Rosa Montero: La buena suerte
Alfaguara 2020, 325 s.

maanantai 17. lokakuuta 2022

Adler-Olsenin ja Mackintoshin uusimmat

 

Jussi Adler-Olsen: Natriumkloridi

Natriumkloridi on Osasto Q:sta kertovan sarjan yhdeksäs ja toiseksi viimeinen osa. Viimeisessä osassa selvinnee vanha naulapistoolimurha, joka on vilahdellut pitkin sarjaa Osasto Q:n vetäjän Carl Mørckin taustalla. Natriumkloridin lopun koukku vie jo siihen suuntaan. Natriumkloridissa Osasto Q on joutunut muuttamaan uusiin tiloihin Kööpenhaminan poliisin väkivaltarikosyksikön yhteyteen. Carl, Assad, Rose ja Gordon eivät saa enää olla rauhassa kellarissaan. He saavat tehtäväkseen tutkia 30 vuotta vanhaa autokorjaamon räjähdystä, jonka syytä ei ole koskaan selvitetty. Juttu avataan uudelleen, koska havaitaan yhteys sen ja myöhemmän, epäilyttävän itsemurhan välillä. Yhteys on molemmilta rikospaikoilta löytynyt kasa suolaa. Koronarajoitukset haittaavat tutkintaa, mutta ahkera Osasto Q löytää lisää suolamurhia. Carl ja kumppanit ratkaisevat tapauksen kekseliäästi, mutta murhia on liikaa ja rikosten tausta on kovin epäuskottava. Natriumkloridi ei kuulu minusta Osasto Q -sarjan parhaisiin kirjoihin, vaikka siinä on paljon ihmisten moraalin pohdintaa.

Clare Mackintosh: Tummat vedet

Adler-Olsenin kirjan tapahtumat huipentuvat jouluna. Mackintoshin Tummat vedet alkaa uudenvuodenpäivänä. Cwm Coedin kylän perinteisen uudenvuoden uinnin keskeyttää järvessä kelluva kuollut mies. Mies on yksi järven vastarannalle rakennetun hienostolomakylän omistajista. Paikallisten vihaamassa lomakylässä oli ollut aattona juhlat, joihin osallistui sekä lomalaisia että Cwm Coedin asukkaita. Mahdollista henkirikosta alkavat tutkia etsivät Ffion Morgan ja Leo Brady. Walesin ja Englannin välinen raja kulkee keskellä järveä. Uhri löytyi Walesin puolelta, mutta lomakylä on Englannissa. Siksi tarvitaan poliisien välistä yhteistyötä. Ffion on syntyperäinen Cwm Coedin asukas ja tuntee kaikki kyläläiset, osan heistä tutkimusten kannalta liiankin hyvin. Tummat vedet on perinteinen kukasenteki-dekkari. Murhaajaehdokkaita hyvine motiiveineen on monta, ja lukija vaihtaa omaa ehdokastaan tekijäksi moneen kertaan. Ainakaan minä en osunut oikeaan. Mackintosh on tähän asti kirjoittanut yksittäisiä rikosromaaneja, mutta Tummat vedet aloittaa Ffion Morgan -sarjan. Ffion on suorasanainen ja räväkkä, hänen englantilainen kollegansa Leo puolestaan kohtelias ja vaikeita tilanteita välttelevä. He muodostavat hyvän työparin. Tummat vedet on lupaava uuden sarjan aloitus.

Ffionissa on niin monta erilaista naista, Leo ajattelee. Ivallinen, piikikäs Ffion, joka saa Leon nauramaan hyvillä lohkaisuillaan ja kiusoittelullaan. Eilisen avoin, vereslihalla oleva Ffion, joka kokee niin suurta tuskaa, että Leoonkin sattuu. Tämän päivän sulkeutunut Ffion, joka ei halua, että hänelle puhutaan.


Jussi Adler-Olsen: Natriumkloridi
Suomentanut Katriina Huttunen
Gummerus 2022, 495 s.
Tanskankielinen alkuteos Natrium Chlorid 2021

Clare Mackintosh: Tummat vedet
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2022, 472 s.
Englanninkielinen alkuteos The Last Party 2022

Sain kirjat kustantajalta.

perjantai 14. lokakuuta 2022

Helmet-haaste valmis!

Tämänvuotinen Helmet-haasteeni valmistui, kun löysin kirjat kahteen vaikempaan kohtaan: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana ja 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Julkaisen listan haasteeseen lukemistani kirjoista, jospa joku saisi siitä vinkin omaan haasteeseensa. Yllä olevaan kuvaan olen koonnut suomalaisia vaikuttavia kirjoja plus Kawabatan ihanan Kioton.

  1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota  - Antti Heikkinen: Latu
  2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa - Jussi Konttinen: Siperia
  3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana - Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
  4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana - Bandi: Syytös - 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
  5. Kirjassa sairastutaan vakavasti - Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö
  6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija - Erik Axel Karlfeldt: Fridolins visor
  7. Kirja kertoo ystävyydestä - Leena Lehtolainen: Valapatto
  8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua - Maaza Mengiste: Varjokuningas
  9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön - Danilo Kiš: Tiimalasi
  10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä - Giosuè Carducci: Selected Verse
  11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä - Claude Simon: Raitiotie
  12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana - Tua Forsström: Merkintöjä
  13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla - Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
  14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi
  15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää - Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset
  16. Kirjan luvuilla on nimet - Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
  17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua - Multatuli: Max Havelaar
  18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja - Matti Rönkä: Surutalo
  19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa - Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva
  20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä - Kaisa Pulakka: Kurittomat
  21. Kirja liittyy lapsuuteesi - Riitta Konttinen: Tarinankertoja. Anni Swanin elämä
  22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä - Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu
  23. Pieni kirja - Sully Prudhomme: Lyriska dikter
  24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija - Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni
  25. Kirjan nimessä on ilmansuunta - Salman Rushdie: Itä, länsi
  26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin - Katri Merikallio: Tarja Halonen - Erään aktivistin tarina
  27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva - Anneli Kanto: Rottien pyhimys
  28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen - Elvira Navarro: La ciudad feliz
  29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa - Akram Ailisli: Kiviset unet
  30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan - W. G. Sebald: Vieraalla maalla
  31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää - Petra Rautiainen: Meren muisti
  32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja - Sarah Waters: Yövartio
  33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan - Wangari Muta Maathai: Taipumaton
  34. Kirjailijan nimessä on luontosana - Javier Sierra: El fuego invisible (sierra=vuoristo)
  35. Kirjassa on oikeudenkäynti - Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
  36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää - Eka Kurniawan: Kauneus on kirous
  37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle - Care Santos: Suklaan maku
  38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave - Władysław Reymont: Luvattu maa
  39. Novellikokoelma - Tulikärpänen - Filippiiniläisiä novelleja
  40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole - Theodor Mommsen: Römische Geschichte. Erstes Buch
  41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista - Goscinny & Uderzo: Astérix chez les Belges
  42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä - Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!
  43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan - Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät (kohdat 6, 33 ja 49),
  44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi - Yasunari Kawabata: Kioto
  45. Palkittu esikoisteos - Reidar Palmgren: Jalat edellä
  46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen - Emma Puikkonen: Musta peili
  47. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun - Olli Jalonen: Merenpeitto
  48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun - Riitta Jalonen: Todistaja Brigitin talossa
  49. Kirja on julkaistu vuonna 2022 - Åsa Larsson: Isien pahat teot
  50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä - Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat