Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heidenstam Verner von. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heidenstam Verner von. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. lokakuuta 2015

Kuukauden nobelisti Verner von Heidenstam: Kansa ja sen kuninkaat

Verner von Heidenstam on varmasti yksi vähiten tunnettuja nobelisteja. Tämän kirjan luettuani ymmärrän, miksi.

Kansa ja sen kuninkaat  luo Ruotsille osin kuvitteellista historiaa. Kirjassa on 31 lyhyttä lukua, jotka ovat joko täysin itsenäisiä tai liittyvät löyhästi toisiinsa. Luvut kuljettavat aikaa myyttiseltä rautakaudelta Kustaa Vaasaan saakka. Ensimmäinen historiallinen henkilö on arkkipiispa Ansgarius, Pohjolan apostoli 800-luvulta. Birger-jaarli, kuningas Maunu Ladonlukko, pyhä Birgitta, Sten Sture vanhempi ja nuorempi, uskonpuhdistaja Olaus Petri – Ruotsin historian merkkihenkilöitä esiintyy.

Periaatteessa Kansa ja sen kuninkaat voisi olla mielenkiintoinen historiasta kiinnostuneesta, mutta kirja on kovin kömpelösti ja jopa lapsellisesti kirjoitettu. Alaotsikkona on Kertomuksia nuorten ja vanhain luettavaksi eli saattaa olla, että von Heidenstamin tarkoitus on ollut kirjoittaa lähinnä nuorille, mutta se ajatus ei pelasta tätä kirjaa.

Alkupuolella tarinat ovat täynnä menninkäisiä, peikkoja, maahisia ja noitia. Kristinuskon ja pakanallisuuden taistelu on aiheena monessa kertomuksessa. Myöhemmin soditaan loputtomasti milloin ruotsalaisen, milloin tanskalaisen kuninkaan johdolla tai kuningasta vastaan. Google oli apuna, kun yritin pysyä selvillä kiusallisen samannimisistä kuninkaista.

Tällaisella kirjallisuudella Nobelin on voinut saada vain ruotsalainen kirjailija kauan sitten (vuonna 1916).

Loppuun pieni tekstinäyte kirjan alkupuolelta:
Ura-Kaipa otti veitsen hänen kädestään ja astui majaansa vanhimmat mukanaan. Majan lattia oli paasien peittämä, ja ne paadet oli huolellisesti lakaistu, sillä mitään ei Ura-Kaipa-kansa niin halveksinut kuin multaa. Päällikön kädet eivät milloinkaan saaneet koskea maahan, eikä kukaan halunnut muokata maata. ”Me, jotka metsästämme ja kalastamme ja palvelemme aurinkoa”, oli heidän tapana sanoa, ”mekö kunnioittaisimme maan multaa! Sehän on muodostunut mädäntyneistä eläimistä ja kasveista, ja siksi se on saastaista.”

Verner von Heidenstam: Kansa ja sen kuninkaat
Suomentanut Vihtori Lehtonen
WSOY 1909, 325 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Svenskarna och deras hövdingar 1908