torstai 6. huhtikuuta 2017

Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis

Tapaus Kalteis on erinomainen romaani rikoksesta. En halua käyttää nimitystä dekkari, koska se veisi ajatukset tavanomaisempaan suuntaan. Taustalla on tositapahtuma 1930-luvun Münchenistä, jossa sarjamurhaaja raiskasi ja tappoi nuoria naisia. Luettuani kirjan selvitin netistä oikean murhaajan (nimeltään Eichhorn) tekoja, ja huomasin, että kirjassa seurataan ainakin joiltain osin todellisia tapahtumia.

Kirjan kieli on tehokasta, se vie mukanaan. Virkkeet ovat lyhyitä. Asioita ei selitetä puhki, vaan lukijan täytyy olla tarkkaavainen. Aiheesta huolimatta kirjassa ei ole paljonkaan raakuuksia. Tosin loppupuolella on pari aika julmaa kuvausta.

Rakenne tekee Tapaus Kalteisista omanlaisensa. Luvut ovat lyhyitä. Kertoja seuraa nuorta Kathieta, joka on tullut kotikylästään Müncheniin etsimään parempaa (hauskempaa) elämää. Kathien kertomukseen lomittuvat katkelmat Kalteisin kuulusteluista sekä todistajien lausunnoista. Todistajana on joskus uhrin poikaystävä, joskus hyvänpäiväntuttu, joskus ravintolan tarjoilija. Lausunnot eivät ole virallisen tuntuisia, vaan ihmisten vapaamuotoisia kertomuksia. Ne tuovat mieleen Spoon River antologian tai William Marchin Komppania K:n.

Lukiessa alkaa miettiä, mikä tekee ihmisestä pedon, joka tappaa ja raiskaa. Ja miksi se ei näy päällepäin. Kalteis toimi nchenissä, josta alkoi natsien Saksan valloitus, joten ajatus laajenee. Mikä tekee laumasta hirviön? Eikö oireita voi tunnistaa? Ajatus on pelottava.

Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis
Suomentanut Leena Vallisaari
Gummerus 2010, 256 s.
Saksankielinen alkuteos Kalteis 2005

**********
Helmet-haasteessa Tapaus Kalteis sopii kohtaan 6. Kirjassa on monta kertojaa. Tapaus Kalteis käy myös luettavaksi haasteeseen Frau, Signora & Bibi.

8 kommenttia:

  1. Luin viime kesänä kolme Schenkeliltä. Tämä oli hyvä samoin Hiljainen kylä. Bunkkeri oli minulle liian sairas. Kivan erilainen kertoja, vaikka tarinat toki kaameita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin ajatellut, että pitäisi lukea myös Hiljainen kylä. Hyvä tietää, että se oli sinusta hyvä.

      Poista
  2. Vilkaisinkin tätä kirjaa kirjastossa mutten suoraan luettavaksi napannut, mutta kuulostaa kyllä tutustumisen arvoiselta.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli varsin erilainen kirja eikä minustakaan sinänsä dekkari - tai ei ainakaan perinteinen sellainen. Mieleeni on jäänyt kirjan tyyli, joka oli mielestäni melko naiivi (mutta siihenkin tottui).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kokenut tyyliä naiiviksi. Sen sijaan Kathie oli kyllä naiivi.

      Poista
    2. Joo, hänkin oli mutta minusta myös kirja oli tyyliltään naiivi. Makuasia tämä toki. :)

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.