Melukylän lapset on herttainen kirja. Lapset
leikkivät heiniin kaivamissaan luolissa. Tytöt rakentavat kallionkoloon
leikkituvan ja pojat puuhun majan. Siellä he leikkivät kaikki yhdessä. Yhteiset
leikit sujuvat sovussa, vaikka Liisa joskus valittaakin, että ”veljet ovat
hankalia”. Melukylässä on paljon eläimiä: "hevosia ja lehmiä ja vasikoita ja porsaita ja lampaita". Ja vielä kanoja ja kaneja. Kiltiltä Kirsti-tädiltä lapset saavat omat kissanpennut.
Lapsilla on myös työvelvoitteita. Oma huone pitää siivota. Nauriit pitää
harventaa.
Melukylä on hyvin turvallinen
paikka. Mikään muu ei herätä pelkoa kuin kiukkuinen suutari, jonka mökki on
lasten koulumatkan varrella. Aikuiset sanovat, että suutari juo. Suutarilla on
vihainen koira, jota hän kohtelee huonosti. Yksi pojista kesyttää koiran ja saa
sen lopulta omakseen. Koira ole enää yhtään pelottava, vaan on mukana leikeissä.
Suutarikin antaa lasten tulla kotiinsa turvaan, kun lähellä joulua rajuilmalla lunta
sataa niin paljon, että lapset eivät enää jaksa kulkea kinoksissa matkallaan
koulusta kotiin.
Jouluun Melukylän lapset liittyy siten, että se loppuu joulun odotukseen. Kun lapset pääsevät joululomalle, Liisan äiti on kotona valmistamassa joulumakkaroita. Seuraavaksi päiväksi suunnitellaan piparkakkujen paistamista. Lapset rakentavat pihalle lumilyhdyn ja tekevät yhdessä joulukoristeita ja laulavat joululauluja. Muistavatpa he pikkulintujakin ja tuovat omenapuihin kauralyhteitä. Joulun odotus on idyllistä aikaa.
Kirjan on kuvittanut lapsenomaisilla piirroksilla Ingrid Nyman.
Melukylän lapset on Astrid Lindgrenin klassikoita.
Minun kirjani on 2. painos vuodelta 1954. Kirja on myynnissä tälläkin hetkellä,
moneskohan painos lienee.
Kirjabloggaajien joulukalenterin
eilisessä luukussa Anki esitteli blogissaan kirjahyllynsä aarteita. Itsenäisyyspäivän luukku avautuu huomenna blogissa Luetaanko tämä?.
Suomentanut Laila Järvinen
WSOY 1954, 2. painos, 97 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Alla vi barn i Bullerby 1947
