Kirjasomen joulukalenteri 2024: luukku 20

Jouluaatto on niin lähellä, että ainakin lapset odottavat jo malttamattomina lahjojaan. Selma Lagerlöfin Joululahja ja muita kertomuksia ei ole puhtaasti joulukirja, mutta viisi sen kertomuksista liittyy jouluun.

Joululahja on Lagerlöfin lapsuusmuisto. Kymmenvuotias Selma odottaa saavansa lahjaksi kirjoja, mutta kun aattoiltana aletaan jakaa lahjoja pettymys seuraa toistaan. Äidiltä hän saa kauniin ompelulippaan, ja kaikki muut näyttävät sopineen antavansa lippaaseen kuuluvaa tavaraa: neulatyynyn, sormustimen, koruompelusakset, ja niin edelleen. Kunnes lopulta viimeisessä paketissa on kirja! Se on satukirja, mutta ranskaksi, kielellä, jota Selma on opiskellut vasta puoli vuotta. Kirjan kuvat houkuttelevat tytön lukemaan, ja hän lukee sen sisukkaasti sanakirjan avulla joululoman aikana.

Jouluruusun legenda kertoo, miten jouluruususta tuli jouluna kukkiva kukka. Siihen tarvittiin jouluyön ihme, joka muutti lumisen metsän kesäiseksi, metsässä asuva rosvoperhe ja luottavainen munkkiluostarin apotti sekä epäileväinen maallikkoveli.

Jouluvieras on entinen Ekebyn kartanossa kavaljeerielämää viettänyt nuottien kirjoittaja ja huilunsoittaja Ruster, joka on joutunut rappiolle. Hän tulee ennen joulua vanhan viulistiystävänsä kartanoon, mutta jouluaattona hänen annetaan ymmärtää, ettei hän ole tervetullut. Renki lähetetään viemään hänet muualle sakeassa lumipyryssä. Käy kuitenkin niin, että talo joutuu katumuksen valtaan ja joulumieli häviää. Rusteria ei huolita minnekään, ja renki palaa hänen kanssaan takaisin. Hänet otetaan vastaan sydämellisesti. Jouluilo on pelastunut.

Rauha maassa -kertomuksessa kymmenen vuotta sitten kadonnut tyttö tulee joulupäivänä kotiin huonossa kunnossa. Hän on päässyt pakoon hänet ryöstäneiltä rosvoilta, jotka olivat tehneet hänestä piikansa ja joille hän oli synnyttänyt monta lasta, jotka hukutettiin. Hän oli merkinnyt reitin rosvojen piilopaikkaan herneillä ja jyvillä. Tytön sisko Magnhild vaatii, että miehet lähtevät kostamaan. Kun valmistelut on tehty ja muut ovat nukkumassa, Magnhild alkaa ajatella pitääkö pahantekijöille kuitenkin antaa anteeksi. Vähän ajan kuluttua alkaa sataa vuoden ensilumi, joka hävittää siskon jättämät jäljet, ja Magnhild tulkitsee sen vastaukseksi.

Keisarin näky on ihmetarina, jossa vanha sibylla näkee jouluyönä Roomassa Betlehemin tapahtumat ja näyttää keisari Augustukselle uuden jumalan.

Kirjan muut kertomukset vaihtelevat aiheiltaan peikkotarinasta (Vaihdokas) aviorikoksen seurauksiin (Hautakirjoitus). Monessa on selkeä opetus, mutta eivät nämä kaikki ole lapsille tarkoitettuja. Yli satavuotiaat kertomukset ovat osin vanhentuneita. Realistiset Lagerlöfin omiin kokemuksiin perustuvat tarinat olivat minusta parhaita. Joululahjan lisäksi niitä on kokoelmassa kaksi, Pääsiäiseukko ja Sunnen tanssiaiset.

Tämä kirjoitus on 20. luukku kirjasomettajien joulukalenterissa. Eilinen luukku aukesi blogissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja huominen ilmestyy blogiin Matkalla Mikä-Mikä -Maahan. Joulukalenterin logon ja luukkujen kuvat on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Hänen blogissaan on myös lista kalenteriluukuista.

Selma Lagerlöf: Joululahja ja muita kertomuksia
Kuvittanut Veronica Leo
WSOY 1986, 167 s.
Suomentaneet Mauri Hirvensalo ja Päivö Taubert
Ruotsinkielinen alkuteos Sagor och berättelser, Bonniers juniorförlag 1984

Kuukauden nobelisti Selma Lagerlöf: Jerusalem

Olen lukenut Lagerlöfiltä aikaisemmin Gösta Berlingin tarun. Nyt päätin lukea hänen toisen suurteoksensa Jerusalemin. Etukäteen pelkäsin, että edessä saattaa olla melkoinen urakka, koska kirjan sivumäärä on lähes 600 ja aiheena on 1800-luvun lopulla Taalainmaalla yhden kylän vallannut herännäisyys. Aihe ei minua liiemmin kiinnostanut. Taas kerran tulin huomaamaan, että ei kannata olla ennakkoluuloinen. Luin Jerusalemin nopeasti ja pidin kirjasta kovasti.

Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa ollaan Taalainmaalla ja vasta toisessa Jerusalemissa. Taalainmaalla on pieni kylä ja siellä Ingmarilan tila. Tilanomistajan vanhin poika nimetään aina Ingmariksi ja yksi näistä Ingmareista on kirjan keskushahmo yhdessä koulumestarin tyttären Gertrudin kanssa. Uskonnollinen liike saapuu kylään Amerikkaan menneen siirtolaisen palatessa käymään kotonaan. Ennen sitä ehditään tutustua kylän elämään ja kyläläisiin. Uskonnosta puhutaan kirjassa loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmisten moraalisia valintoja käsitellään paljon.

Hellgumilaisuudeksi kutsuttu lahkolaisuus saa osan väestä valtaansa niin, että he päättävät myydä omaisuutensa ja muuttaa Jerusalemiin. Ingmarin isosisko ja hänen miehensä kuuluvat muuttajiin. Gertrudkin lähtee, mutta hänen lähtönsä syy on ennemminkin ihmissuhteissa kuin vakaumuksessa.

Jerusalemissa taalainmaalaiset liittyvät amerikkalaisten siirtokuntaan, jonka uskonnollisuus pohjaa samaan ajatukseen kuin heidän: ”Millä tavalla elämä voi käydä yhtä helpoksi kuin kuolema: − yhteisvoimin, yhteisvoimin.” Alku on vaikea, kun Jerusalem ei olekaan odotettu kultainen ihmekaupunki. Moni muuttajista kuolee. Ruotsalaisten on vaikea kestää kuumuutta ja puhtaan veden puutetta. Koti-ikävä ja rahanpuute vaivaavat. Tilanne paranee vasta, kun Ingmar tulee käymään Jerusalemissa ja saa siirtokuntalaiset ymmärtämään, että he auttavat muita – ja samalla itseään – tekemällä työtä, eikä pelkällä hyväntekeväisyydellä.

Mikä sai minut pitämään tästä kirjasta? Sen henkilökuvaus on psykologisesti oivaltavaa ja uskottavaa. Ihmiset ovat epävarmoja, he eivät aina tiedä itsekään, mitkä ovat todelliset vaikuttimet omien tekojen takana. He kasvavat ja muuttuvat elämän mukana. Ihmissuhteet eivät ole yksinkertaisia. Rakkauden kohdekin voi vaihtua.

Ihmisten lisäksi Taalainmaa ja Jerusalem ovat eläviä. Pieni kylä pohjoisessa on monin osin tutun tuntuinen luonnoltaan ja vanhoilta tavoiltaan. Jerusalem on kuuma ja kaukainen, mutta tavallaan tuttu sekin luterilaisessa maassa kasvatuksensa saaneelle.

Lagerlöf on sijoittanut Jerusalemiin myös ripauksen yliluonnollisuutta, Taalainmaassa vanhojen uskomusten pohjalta ja Jerusalemissa tietysti toisin. Yliluonnollisuutta on mukana aivan vähän, juuri sopivasti tähän kirjaan.

Lagerlöf julkaisi paljon ja monet hänen kirjoistaan on suomennettu. Löysin blogitekstejä hänen kuuluisimmista teoksistaan:

Gösta Berlingin taru, Kirja-aitta

Peukaloisen retket villihanhien seurassa, Jokken kirjanurkka,
ja parista vähemmän tunnetusta:
Ajomies, Hyönteisdokumentti
Legendoja Kristuksesta, Hyönteisdokumentti

Selma Lagerlöf: Jerusalem

Suomentanut J. Jäntti

WSOY 1938, 2. painos, I osa 274 s. ja II osa 298 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Jerusalem 1901-1902

*********** 

Helmet-haastessa kohta 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.