Tarkastelin tapani mukaan, mitä on tullut luetuksi vuoden aikana. Luin 69 kirjaa. Se on tavanomainen määrä. Luen yleensä noin 70 kirjaa vuodessa, esimerkiksi edellisenä vuonna 71. Kirjoista 16 oli dekkareita (vähän vähemmän kuin yleensä), runokokoelmia oli 4 ja tietokirjoja 5. Luinpa yhden elokuvakäsikirjoituksenkin ja Helmet-haasteen innoittamana yhden sarjakuvaromaanin.
Suurin osa kirjoista oli suomalaisia, 28 %. Muista maista luin kirjoja hyvin tasaisesti, kuten viereinen kuva näyttää. Itävaltalaisia kirjoja oli tavallista enemmän johtuen Wieniin suuntautuneesta matkasta.
Ryhmässä 'muut' on kaksi kirjaa Irlannista ja Virosta sekä yksi kirja seuraavista maista: Espanja, Intia, Islanti, Israel, Kanada, Kreikka ja Trinidad.
Yli puolet lukemistani kirjoista lainaan kirjastosta. Ostoksia on neljännes, mutta ne ovat kertyneet vuosien mittaan, eivätkä ole kaikki vuodelta 2018. Pyydän arvostelukappaleita hyvin harvoin, tänä vuonna en yhtään. Muutama arvostelukappale minulle lähetettiin pyytämättäni.
Vieraskielisiä kirjoja luin harvinaisen vähän, vain kaksi englanniksi ja yhden espanjaksi ja ruotsiksi. Yleensä luen monta kirjaa espanjaksi. Tilanne pitää palauttaa ennalleen ensi vuonna.
Kirjoista 52 % oli naisten kirjoittamia ja 48 % miesten. Prosentit olivat täsmälleen samoja vuonna 2017.
Minua ovat aina kiinnostaneet lukemieni kirjojen ilmestymisvuodet, kuva alla. Vanhoja kirjoja voisi olla enemmänkin, mutta onhan tilastossa sentään viisi 1800-luvun kirjaa.
Mitkä olivat vuoden parhaat lukukokemukset? Vuosi 2018 oli jotenkin tasainen. Seuraavat kolme kirjaa nousevat ensimmäisinä mieleeni:
- Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä
- Daniel Kehlmann: Maailman mittaajat
- Eeva Kilpi: Terveisin.
Kilven runokokoelman olen lukenut aikaisemminkin, vuosikymmeniä sitten, mutta kyllä se teki taas vaikutuksen.
Vuonna 2018 ilmestyneitä kirjoja luin kuusi, mikä on minulle paljon. Lukemistani romaaneista yksikään ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Tässä pitää huomauttaa, että en ole lukenut esimerkiksi yhtään Finlandia-palkintoehdokasta. Tämän vuoden kirjoista minulle paras oli Pallon herruus, professori Vesa Vareksen kirja jalkapallon yhteydestä politiikkaan.