Asko Sahlberg: Herodes

Pidän historiallisista romaaneista, vaikka en ole sellaisia vähään aikaan lukenut. Mika Waltarin ylittänyttä sillä alalla ei mielestäni ole. Muutaman kirjabloggaajaystävän suosituksesta otin luettavakseni Asko Sahlbergin Herodeksen.

Herodes on Galilean ja Perean ruhtinaan Herodes Antipaan elämäkerta pääosin hänen itsensä kertomana. Tiedämme Herodeksen Raamatusta. Juuri hän oli ruhtinaana Johannes Kastajan ja Jeesuksen (kirjassa Jeshua) aikaan. Kuuluisa Salome oli Herodeksen vaimon Herodiaan tytär.

Kirjan Herodes on ihminen inhimillisine tunteineen. Hän tuntee intohimoa, vihaa, raivoa, ja vanhuuden lähestyessä entistä enemmän omantunnontuskia. Häntä vaivaa erityisesti Profeetan (Johannes) surmaaminen. 

Valta seurauksineen on Herodeksen teemoja. Rooman imperaattoreiden ympärillä tapahtuvaa valtataistelua seurataan sivusta. Olen lukenut samoja aikoja sivuavat romaanit Tiberius oli rakkauteni (kevyehkö) ja Minä, Claudius (vakavampi). Voi vain ihmetellä, miten ihmiset ovat pyrkineet, ja pyrkivät, valtaan keinolla millä hyvänsä. Kilpailijoita tapatetaan ja myrkytetään. Herodeskaan ei ole vapaa vallanhimosta. Hän syntyi ruhtinaaksi, mutta miettii välillä, olisiko ollut onnellisempi, jos olisi syntynyt kalastajaksi tai köydenpunojaksi.

”Haluan sulkeutua omaan huoneeseeni ja kuunnella hiljaisuutta. On sattunut, että kun kuuntelen kyllin tarkkaavaisesti, kuulen hiljaisuudessa elämäni vapauttavan mitättömyyden.”

Herodes on hyvä lisä Rooman historiasta ammentaviin romaaneihin. Eikä sen sivumäärää kannata pelästyä. Juonta, juonitteluja, henkilöhahmoja − elämää − riittää joka sivulle.

Herodeksesta on kirjoitettu monessa blogissa. Esimerkiksi Suketuksen se sai kiinnostumaan antiikista ja Arjasta kirja oli kuin modernisoitu laitos Sinuhesta.

Asko Sahlberg: Herodes

WSOY 2013, 680 s.

*********** 

Herodes kuuluu minulla Helmet-haasteen kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja.