Humboldtin
lahjassa
kirjailija Charlie Citrine kirjoittaa toisesta kirjailijasta, Von Humboldt
Fleisherista. Humboldt oli jukaissut nuorena runoja, menestyneen balladikokoelman.
Sen jälkeen hän ei saanut muuta suurta aikaiseksi, mutta mainetta hänellä oli.
Uransa alussa Charlie oli tavallaan Humboldtin suojeluksessa ja he olivat
ystäviä. Myöhemmin heille tuli
välirikko.
Oikeastaan Charlie kirjoittaa
enemmän itsestään. Hän menestyi – ainakin rahallisesti – paljon paremmin kuin
Humboldt. Hänen esikoisnäytelmänsä saavutti suuren suosion Broadwaylla ja sen
pohjalta tehtiin menestyselokuva. Charlie on saanut urallaan myös Pulitzerin
palkinnon ja Ranskan valtiolta kunnialegioonan mitalin.
Kun kirjailijan aiheena on
kirjailija, ja tässä jopa kaksi, romaani on täynnä kirjallisuusviittauksia.
Platon, Hegel, Wordsworth, Swinburne, Balzac, Tšehov, Finnegans Wake, Julien
Sorel… Aina Sorel, eikä kirjailija Stendhal.
Humboldtin
lahja
ei ole tajunnanvirtaa, mutta Charlien ajatukset hyppivät nykyhetken tapahtumien
lomassa menneeseen. Menneisyydessä on entisiä tyttöystäviä. Nykyisyydessä on ex-vaimo,
jonka kanssa on menossa rahariita oikeudessa, sekä nuori hehkeä tyttöystävä
Renata. Charlie itse lähestyy kuuttakymppiä. Olen lukenut Bellowilta kauan
sitten romaanin Herzog ja mieleeni on jäänyt siitä samanlainen suhtautuminen
naisiin. Naiset pyrkivät kaappaamaan miehen, jolla on mainetta ja varsinkin
rahaa.
”Jos raha pyörii aina mielessäni, vaikka se ei saisi hallita runoilijan ajatuksia, siihen on olemassa hyvä syy”, Humboldt kerran sanoi. ”Syy on että olemme lopultakin kaikki amerikkalaisia. Millainen amerikkalainen olisin jos minulla ei olisi rahan tajua?”
Kirjan alussa Chicagolainen
pikkurikollinen hakkaa Charlien Mercedes 280-SL:n tohjoksi (sitä toistellaan
että auto on Mercedes). Ex-vaimo on viemässä kaikki Charlien rahat. Jopa välirikko
Humboldtin kanssa johtui rahasta. Charlie pohtii materialismia ”josta puuttuvat
ylevät ajatukset ja runous”. Charlie pohtii muutakin, kuten kuolemaa ja
ikävystyneisyyttä. Hän on höpsähtänyt teosofiaan ja miettii sielun irtautumista
ruumiista, ehkä liikaakin, koska tyttöystävä Renata jättää hänet ja menee
naimisiin (rikkaan) hautausurakoitsijan kanssa. Ikävystyneisyydestä hän
suunnittelee kirjoittavansa merkittävän teoksen. Otsikko olisi ”Nykyajan suuret
ikävystyttäjät”.
Humboldtin
lahja
on varmasti omalla tavallaan hieno teos kaikkine kirjallisuusviitteineen ja
syvällisine ajatuksineen, mutta minut se sai usein ikävystymään. Charlie
Citrine voisi lisätä Bellowin suuriin ikävystyttäjiinsä.
Bellowia on suomennettu paljon ja blogikirjoituksiakin löytyi lähes kaikista suomennetuista:
Ravelstein, Donna mobilen kirjat
Ainoa oikea, Oksan hyllyltä
Varkaus, Lukimo lumo
Yhä useamman sydän pettää, Kirja-aitta
Dekaanin joulukuu, Hemulin kirjahylly
Herzog, Jokken kirjanurkka
Sadekuningas, Anun ihmeelliset matkat
Augie Marchin kiemurat, Les vingt-quatre
Tartu tilaisuuteen, Kaisa Reetta T
Uhri, solinaa/kohinaa
Bellowia on suomennettu paljon ja blogikirjoituksiakin löytyi lähes kaikista suomennetuista:
Ravelstein, Donna mobilen kirjat
Ainoa oikea, Oksan hyllyltä
Varkaus, Lukimo lumo
Yhä useamman sydän pettää, Kirja-aitta
Dekaanin joulukuu, Hemulin kirjahylly
Herzog, Jokken kirjanurkka
Sadekuningas, Anun ihmeelliset matkat
Augie Marchin kiemurat, Les vingt-quatre
Tartu tilaisuuteen, Kaisa Reetta T
Uhri, solinaa/kohinaa
Saul
Bellow: Humboldtin lahja
Suomentanut
Kai Kaila
Tammen Keltainen
kirjasto 1976, 504 s.
Englanninkielinen alkuteos
Humboldt’s Gift 1975
***********
Suomentaja Kai Kaila sai Mikael Agricola -palkinnon vuonna 1965 ja valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1973 ja 1980, joten saan osuman Helmet-haasteen kohtaan 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja.