maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kuukauden nobelisti Saul Bellow: Humboldtin lahja

Humboldtin lahjassa kirjailija Charlie Citrine kirjoittaa toisesta kirjailijasta, Von Humboldt Fleisherista. Humboldt oli jukaissut nuorena runoja, menestyneen balladikokoelman. Sen jälkeen hän ei saanut muuta suurta aikaiseksi, mutta mainetta hänellä oli. Uransa alussa Charlie oli tavallaan Humboldtin suojeluksessa ja he olivat ystäviä.  Myöhemmin heille tuli välirikko.

Oikeastaan Charlie kirjoittaa enemmän itsestään. Hän menestyi – ainakin rahallisesti – paljon paremmin kuin Humboldt. Hänen esikoisnäytelmänsä saavutti suuren suosion Broadwaylla ja sen pohjalta tehtiin menestyselokuva. Charlie on saanut urallaan myös Pulitzerin palkinnon ja Ranskan valtiolta kunnialegioonan mitalin.

Kun kirjailijan aiheena on kirjailija, ja tässä jopa kaksi, romaani on täynnä kirjallisuusviittauksia. Platon, Hegel, Wordsworth, Swinburne, Balzac, Tšehov, Finnegans Wake, Julien Sorel… Aina Sorel, eikä kirjailija Stendhal.

Humboldtin lahja ei ole tajunnanvirtaa, mutta Charlien ajatukset hyppivät nykyhetken tapahtumien lomassa menneeseen. Menneisyydessä on entisiä tyttöystäviä. Nykyisyydessä on ex-vaimo, jonka kanssa on menossa rahariita oikeudessa, sekä nuori hehkeä tyttöystävä Renata. Charlie itse lähestyy kuuttakymppiä. Olen lukenut Bellowilta kauan sitten romaanin Herzog ja mieleeni on jäänyt siitä samanlainen suhtautuminen naisiin. Naiset pyrkivät kaappaamaan miehen, jolla on mainetta ja varsinkin rahaa.
”Jos raha pyörii aina mielessäni, vaikka se ei saisi hallita runoilijan ajatuksia, siihen on olemassa hyvä syy”, Humboldt kerran sanoi. ”Syy on että olemme lopultakin kaikki amerikkalaisia. Millainen amerikkalainen olisin jos minulla ei olisi rahan tajua?”
Kirjan alussa Chicagolainen pikkurikollinen hakkaa Charlien Mercedes 280-SL:n tohjoksi (sitä toistellaan että auto on Mercedes). Ex-vaimo on viemässä kaikki Charlien rahat. Jopa välirikko Humboldtin kanssa johtui rahasta. Charlie pohtii materialismia ”josta puuttuvat ylevät ajatukset ja runous”. Charlie pohtii muutakin, kuten kuolemaa ja ikävystyneisyyttä. Hän on höpsähtänyt teosofiaan ja miettii sielun irtautumista ruumiista, ehkä liikaakin, koska tyttöystävä Renata jättää hänet ja menee naimisiin (rikkaan) hautausurakoitsijan kanssa. Ikävystyneisyydestä hän suunnittelee kirjoittavansa merkittävän teoksen. Otsikko olisi ”Nykyajan suuret ikävystyttäjät”.

Humboldtin lahja on varmasti omalla tavallaan hieno teos kaikkine kirjallisuusviitteineen ja syvällisine ajatuksineen, mutta minut se sai usein ikävystymään. Charlie Citrine voisi lisätä Bellowin suuriin ikävystyttäjiinsä.

Bellowia on suomennettu paljon ja blogikirjoituksiakin löytyi lähes kaikista suomennetuista:

Ravelstein, Donna mobilen kirjat
Ainoa oikea, Oksan hyllyltä
Varkaus, Lukimo lumo
Yhä useamman sydän pettää, Kirja-aitta
Dekaanin joulukuu, Hemulin kirjahylly
Herzog, Jokken kirjanurkka
Sadekuningas, Anun ihmeelliset matkat
Augie Marchin kiemurat, Les vingt-quatre
Tartu tilaisuuteen, Kaisa Reetta T
Uhri, solinaa/kohinaa

Saul Bellow: Humboldtin lahja
Suomentanut Kai Kaila
Tammen Keltainen kirjasto 1976, 504 s.
Englanninkielinen alkuteos Humboldt’s Gift 1975

***********
Suomentaja Kai Kaila sai Mikael Agricola -palkinnon vuonna 1965 ja valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1973 ja 1980, joten saan osuman Helmet-haasteen kohtaan 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Yrsa Sigurðardottir: Kolmas merkki

Kolmas merkki on islantilaisen Yrsa Sigurðardóttirin esikoisdekkari. Hänen päähenkilönsä on asianajaja Thóra Guðmundsdóttir. Thóra palkataan selvittämään saksalaisen historian opiskelijan Haraldin murhaa. Haraldin äiti ei usko, että poliisi on tutkinut murhaa kunnolla, vaikka murhaajaksi epäilty henkilö onkin vangittu. Thóra ottaa tehtävän vastaan, vaikka ei ole yksityisetsivä, eikä ole tehnyt murhatutkimusta aiemmin. Raha on aina tarpeen ja Harald oli saksalaisesta ylettömän rikkaasta pankkiirisuvusta. Avukseen Thóra saa suvun oman asianajajan Matthewin.

Juttu kiertyy Haraldin kiinnostuksen kohteen eli noituuden ympärille. Haraldin isoisä oli harrastanut noituuteen liittyvien historiallisten tekstien, esineiden ja taideteosten keräilyä, ja pojanpojan kiinnostus oli sieltä lähtöisin. Keskiaikaiset tekstit ovat murhan selvittelyssä yksi juonne.  Thóra ja Matthew käyvät tutkimustensa vuoksi Islannin noituusmuseossa. Sellainen on todella olemassa. Museon kotisivun perusteella kirjassa olevat kuvaukset museon näyttelyesineistä ovat todenmukaisia. Yhden varsin erikoisen tunnistaa heti museon etusivun kuvasta.

Rikas Harald oli kerännyt ympärilleen opiskelijaporukan, jonka oli houkutellut mukanaan tutustumaan noituuteen. Opiskelijat käyttivät huumeita ja heidän henkilösuhteensa olivat kireitä. Sieltäkin suunnasta oli mahdollista etsiä syytä murhaan.

Thóra on eronnut kahden lapsen yksinhuoltaja, mutta hän ei vatvo yksityiselämänsä ongelmia niin kuin monien nykydekkareiden päähenkilöt. Hän on päinvastoin reipas ja omiensa puolta pitävä, mikä onkin tarpeen, kun hänen teini-ikäinen poikansa järjestää kirjan lopussa yllätyksen.

Kolmannessa merkissä on mukavasti islantilaista eksotiikkaa, eikä kirja ole raaka, eikä myöskään pelottava noituusaiheesta huolimatta. Kuuluisamman islantilaisen dekkaristin Arnaldur Indriðasonin kirjat ovat ankeita ja synkkiä. Niihin verrattuna Kolmas merkki on perusvireeltään suorastaan positiivinen.

Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki
Suomentanut Tuomas Kauko
Otava 2007, 384 s.
Islanninkielinen alkuteos Þriðja táknið 2005

***********
Sigurðardóttir on kirjoittanut kuusi dekkaria, joiden päähenkilö on Thóra Guðmundsdóttir. Niistä on suomennettu vain kaksi ensimmäistä. Joka tapauksessa voin sijoittaa Kolmannen merkin Helmet haasteen kohtaan 3. Kirja aloittaa sarjan.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (käsikirjoitus)

Kun Aki Kaurismäki myi elokuviensa esitysoikeudet YLE:lle, muistin, että hänen menestyneimmän elokuvansa Mies vailla menneisyyttä käsikirjoitus on julkaistu. Kirjastosta tietysti löytyi.

Muistan elokuvan hyvin, koska olen katsonut sen monta kertaa. En osaa lainkaan sanoa, miltä käsikirjoituksen lukeminen tuntuisi näkemättä elokuvaa. Nyt silmissäni kulkivat elokuvan kohtaukset taustoineen, väreineen ja varjoineen. Jostain syystä varsinkin Sakari Kuosmasen ääni kaikkine painotuksineen kuului vahvana päässäni. Kohtauksista se, jossa kaksi pikkupoikaa kantaa vesikanisteria olkapäillään olevan kepin varassa, tuo katsojalle mieleen Simbergin Haavoittuneen enkelin, ja se on käsikirjoituksen mukaan tarkoituskin.

Käsikirjoituksessa on pari kohtausta, joita ei ole elokuvassa. Lyhyessä esipuheessa Kaurismäki kirjoittaa, että taitavassa käsikirjoituksessa on muutama tarpeeton kohtaus, jotka tuottaja voi poistaa tarvittaessa, esimerkiksi aikapulan vuoksi. En tiedä, miten tuo toimii Kaurismäen kohdalla, kun hän on oma tuottajansa. Kaurismäki sanoo myös, että käsikirjoitus ei ole näytelmä. No ei todellakaan – ainakaan Kaurismäen elokuvien käsikirjoitus. Dialogia on niin vähän.
"Irma istuu jäykästi tuolilla pienen pöydän ääressä. Hän on laittanut hiuksensa jotenkin ja silmien ympärillä saattaa olla jonkinlaista ehostusta, mutta vaikutelma voi yhtä hyvin syntyä pöydällä palavan kynttilän ilmavirrassa heiluvan liekin luomista varjoista."
Ainakin tämän elokuvan kohdalla käsikirjoituksen lievästi sadunomainen tunnelma vastaa täysin elokuvaa, tai toisinpäin. Kaurismäkeläinen huumori, inhimillisyys ja myötätunto lämmittävät lukijaa aivan samoin kuin elokuvan katsojaa.

Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (käsikirjoitus)
WSOY 2003, 120 s.

***********
Koska elokuvan tekemiseen tarvitaan käsikirjoitus, sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Rosa Montero: Crónica del desamor

Crónica del desamor  on jonkinlainen espanjalaisen feminismin kulttiteos. Se on ilmestynyt 1979 ja sitä myydään edelleen. Minun kirjani on painoksesta vuodelta 2017. Franco kuoli 1975 eli vain muutama vuosi ennen kirjan ilmestymistä. Se kannattaa lukiessa muistaa.

Kirjassa seurataan ilman sen kummempaa juonta kolmekymppistä toimittajaa Anaa ja hänen ystäväpiiriään. Ana on pienen pojan yksinhuoltaja. Pojan isä on lähtenyt Etelä-Amerikkaan ’aloittamaan alusta’. Suhde oli väljähtynyt jo ennen hänen lähtöään. Anan lähimpiä ystäviä ovat siskokset Elena ja Candela sekä la Pulga ja Julita. Julitaa lukuun ottamatta naiset ovat itsenäisiä ja urallaan eteneviä. Julita on kolmen lapsen kotiäiti, jolle on käynyt klassisesti: mies lähti nuoremman matkaan. Kaikilla naisilla on suhdeongelmia, ovatpa he tällä hetkellä yksin tai asuvat miehen kanssa. Ana kuvittelee rakastuneensa lehti-imperiumin omistajaan, jolle on keksinyt epärealistisia luonteenpiirteitä. Hän tietää kuvittelevansa, mutta ei voi itselleen mitään. La Pulga, menestynyt PR-nainen, on heikkona nuoriin poikiin.

Francon ajan moralismin jälkeen tämän kronikan naisten vapaat miessuhteet ja suhtautuminen seksiin olivat varmaan jotakin uutta. Kuvaus Elenan ensimmäisestä seksikokemuksesta on surkuhupaisan itkettävä. Naisten käynti itseään liberaalina mainostavan (mies)gynekologin luona on puolestaan naurattava. Gynekologi ei tunnista pessaaria sellaisen nähdessään. Kirjan tapahtuma-aikaan abortti oli Espanjassa laiton. Naiset kävivät Englannissa, jos heillä oli rahaa, ja puoskareilla, jos ei ollut. Siinä saattoi käydä huonosti.

Ana asuu Madridissa ja kaupungin yöelämä on tärkeä tausta tapahtumille. Sekin vapautui ainakin seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Yksi Anan parhaita ystäviä on homoseksuaali arkkitehti Cecilio, nykynäkökulmasta hieman kliseisesti, mutta ei ehkä aikanaan.

Kirjan lopussa Ana pääsee irti turhasta kuvitelmastaan ja huomaa pystyvänsä haastamaan itseään näennäisesti vahvempia. Ehkä happamasti hymyillen, mutta ylpeänä.

Näihin myöhempiin painoksiin kirjoittamassaan esipuheessa Rosa Montero sanoo vain kuvanneensa, millaista elämä oli 1970-luvun lopulla. Ilmeisesti hän osui ihmisten syviin tuntemuksiin, tai ainakin naisten.

Rosa Montero: Crónica del desamor
Debolsillo 2017, 254 s.
Ensimmäinen painos 1979

***********
Helmet haaste: 33. Selviytymistarina