Kaipasin
luettavaksi jotakin kunnollista pitkää romaania. Pidän historiallisista
aiheista, joten valitsin Hilary Mantelin Booker-palkitun Susipalatsin.
Odotukseni
eivät aivan toteutuneet. Itsepähän halusin jotakin historiallista, mutta Henrik
VIII ja hänen vaimonsa on vähän liiankin tuttu aihe. Näkökulma Susipalatsissa on kyllä harvinaisempi
eli Thomas Cromwellin. Henrik VIII:n ero ensimmäisestä vaimostaan ja välirikko
roomalaiskatolisen kirkon kanssa käydään läpi kaikkine kiemuroineen hitaasti ja
perusteellisesti. Anne Boleynista annetaan varsin epämiellyttävä kuva.
Thomas
Cromwell esitetään uskollisena ja rakastavana perheenisänä sekä suoraselkäisenä
kuninkaan tukijana. Johtuneekohan kirjan suosio Englannissa osittain tästä
uudenlaisesta positiivisesta tulkinnasta. Cromwell nousi alhaisesta
syntyperästään huolimatta korkeaan asemaan ja taisteli vaikutusvallasta Thomas
Moren kanssa. Susipalatsissa on
ratkaiseva kohtaus, jossa Cromwell saa untaan pelästyneen kuninkaan rauhoittumaan.
Sen jälkeen hänen lopullinen nousunsa valtaan alkaa.
” – Koska nyt on kriittinen hetki, hän sanoo. – Koska nyt on hetki teidän tulla siksi hallitsijaksi, joka teidän kuuluu olla, valtakuntanne ainoaksi, ylivaltaiseksi valtiaaksi.”
Susipalatsin
ajankuva on hieno ja varmaankin tarkka. Historialliset tosiasiat lienevät paikallaan.
Kirja ei ole huono, enhän toki olisi lukenut kahdeksaasataa sivua, jos en olisi
jossain määrin pitänyt lukemastani. Susipalatsi
ei kuitenkaan imaissut mukaansa samalla tavoin kuin odotin. Tuskin luen
jatko-osaa Syytettyjen salia.
Hilary
Mantel: Susipalatsi
Teos 2011, 800 s.
Suomentanut Kaisa
Sivenius
Kansi
Iira Oivo
Englanninkielinen alkuteos Wolf
Hall 2009
