Patrick
White on ainoa australialainen kirjallisuuden nobelisti. Hän sai palkinnon
vuonna 1973.
Kohti mantereen sydäntä kertoo
saksalaisesta tiedemiehestä Johann Ulrich Vossista ja hänen tutkimusmatkastaan
Australian keskiosiin. Luettuani kirjaa jonkin matkaa arvelin, että sillä
saattaisi olla todellisuuspohjaa. Niin onkin. Vossin esikuva on nimeltään Ludvig
Leichhardt, joka tutki Australiaa 1800-luvun puolivälin tienoilla. Viimeiseltä
matkaltaan hän ja hänen miehensä eivät palanneet. Koskaan ei saatu selville,
mitä retkikunnalle tapahtui. Leichhardt on – tai on ainakin ollut – hyvin
tunnettu Australiassa. Hänen mukaansa on nimetty yksi päätie, joki ja useita
paikkakuntia.
Palataan
takaisin kirjaan. Vaikka siinä kuvataan juuri tuota viimeistä epäonnistunutta
matkaa, niin Kohti mantereen sydäntä
on enemmänkin psykologinen luonnekuvaus ja ihmissuhderomaani, eikä kertomus tutkimusmatkasta.
”Ihmissuhteet
ovat suunnattomia kuin aavikot: ne vaativat kaiken uskalluksen, − − .”
Aavikolle
Voss uskaltautuu. Aavikolle hän vie ajatuksissaan myös nuoren Lauran, jonka
tapasi vain pari kertaa Sydneyssä ennen lähtöään. Yhden kirjeen pohjalta syntyy
henkinen yhteys, johon sekoittuu mystiikkaa.
Voss
kuvataan epämiellyttäväksi ihmiseksi, joka nostaa itsensä ajatuksissaan joskus
jopa jumalaksi. Retkikunnan sekalaisten jäsenten välillä on alusta alkaen
ristiriitoja ja klikkiytymistä. Ryhmän vaellus tulee hetki hetkeltä
epätoivoisemmaksi sään, maaston, tautien ja erimielisyyksien vuoksi.
Kirjan
suomenkielinen nimi yrittänee ohjata lukijaa ajattelemaan, että tässä ollaan
samanlaisella matkalla tuntemattomaan maahan ja ihmismielen syövereihin kuin
Joseph Conradin Pimeyden sydämessä. Tavallaan niin onkin, mutta Kohti mantereen sydäntä häviää
vertailun. Teksti on kiemuraista ja tyyliltään minun makuuni tekotaiteellista.
Välillä on lauseita, joiden merkitys ei avautunut ainakaan minulle. Tätä kirjaa
ei voi lukea pienissä pätkissä, vaan aikaa täytyy varata kerralla paljon, koska
silloin ehtii tottua tyyliin.
Olen
lukenut kauan sitten Whiten pääteoksena pidetyn romaanin Myrskyn silmä ja siitä on jäänyt positiivisempi mielikuva. Kolmas
Whitelta suomennettu kirja on Ne jotka
vaunuissa ajavat,
osat 1 ja 2.
Patrick White: Kohti mantereen sydäntä
Suomentanut Jussi Nousiainen
Otava 1977, 426 s.
Englanninkielinen alkuteos Voss 1957
***********
Helmet-haasteessa Kohti mantereen sydäntä sijoittuu luonnollisesti kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
