Kun Wisława Szymborska sai Nobelin palkinnon
vuonna 1996, hänen runojaan ei ollut julkaistu suomeksi ainakaan kokoelmina.
Yksittäisiä runoja saattoi olla, siitä en tiedä. Ruotsiksi hänen runojaan luonnollisesti
löytyi, joten ostin tuolloin
kokoelman nimeltä Utopia. Myöhemmin
olen hankkinut suomeksi ilmestyneen Ihmisiä
sillalla.
Molempiin kirjoihin on valittu runoja useasta
Szymborskan runokokoelmasta. Utopiassa
on yksi kokoelma kokonaan eli Ihmisiä sillalla. Se on suomenkielisen
kirjan nimenä, vaikka siinä ei olekaan kaikkia kokoelman runoja. Olettaisin,
että runoilija suunnittelee julkaisemansa runokokoelman kokonaisuudeksi, joten
pidän siitä, että Utopiassa on mukana
yksi kokonaisuus.
Runot olisi mukava lukea alkukielellä, mutta
puola ei kuulu osaamiini kieliin. Kääntäminen on varmaankin vaikeaa ja runojen
kääntäminen erityisen vaikeaa. Valikoimissa Ihmisiä
sillalla ja Utopia on muutamia
samoja runoja. Kun luin niitä rinnakkain, huomasin, miten taitavia kääntäjät
ovat. Kahdelle eri kielelle käännetyissä
runoissa oli sama ajatus ja sama tunnelma.
Kun nyt luin Szymborskan runoja uudelleen,
niistä nousi esille yksi painokas teema: ihmisen kuolevaisuus. Szymborska
kirjoittaa paljon luonnosta, mutta siten että hän korostaa ihmisen pienuutta ja
ihmisen ajan lyhyyttä verrattuna muuhun olevaiseen maapallolla, avaruuden
äärettömyydestä puhumattakaan. Taiteilija voi yrittää pysäyttää ajan, kuten runossa
Ihmisiä sillalla (Människor på en bro) tarkasteltavassa puupiirroksessa, jossa ihmiset
kiirehtivät karkuun alkavaa sadetta. Kolmas säkeistö (ensin suomeksi, sitten
ruotsiksi):
Asian ydin on siinä, että sitten ei tapahdu
mitään.
Pilvi ei vaihda väriä eikä muotoa.
Sade ei voimistu, ei herkeä.
Ruuhi lipuu liikkumatta.
Ihmiset sillalla rientävät
täsmälleen siinä, missä olivat hetki sitten.
Saken är den att ingenting sedan händer.
Molnet ändrar varken färg eller form.
Regnet varken tilltar eller upphör.
Ekan stävar orörligt fram.
Människorna på bron springer
exakt på samma plats som nyss.
exakt på samma plats som nyss.
Monet Szymborskan runot 0vat yhteiskunnallisia tai
historiallisia. Onpa erään runon nimenä Terroristi,
hän katsoo. Szymborska kirjoittaa myös rakkaudesta – kukapa runoilija ei
kirjoittaisi. Pidän erityisesti menetetystä rakkaudesta kertovasta runosta
Asema (Järnvägsstationen), joka alkaa seuraavasti:
Saapumattomuuteni N:n kaupunkiin
oli ajallaan.
Kirje, jota en lähettänyt,
sai sinut varuillesi.
Ehdit jättää tulematta
sovittuun aikaan.
Ja ruotsiksi:
Min ickeankomst till staden N.
ägde rum punkligt.
Du hade varskotts
i ett ickeavsänt brev.
Du hann att inte komma
på den utsatta tiden.
Blogiani seuranneet tietävät, että luen runoja
vain harvoin. Szymborskan runoista pidin heti, kun tutustuin kokoelmaan Utopia. Hänen runonsa ovat usein teräviä
ja välillä ironisia, ja tarvittaessa niissä on paljon tunnetta. Uskallan
suositella Szymborskan runoja muillekin, joiden vakiolukemisiin runot eivät
kuulu.
Szymborskan kokoelmasta Täällä voi lukea Jokken runonurkasta ja blogista Luettua elämää, kokoelmasta Sata Szymborskaa blogeista Leena Lumi ja Kirja-aitta. Ihmisiä sillalla on luettu blogissa Luetut, lukemattomat.
Wisława Szymborska: Ihmisiä sillalla
Suomentanut Jussi Rosti
WSOY 1998, 2. painos, 111 s.
Päällys Marjaana Virta
Wisława Szymborska: Utopia
Ruotsintanut Anders Bodegård
FIB:s Lyrikklubb 1996, 2. painos, 140 s.
Graafinen suunnittelu Leif Thollander
