Henrietta on 11-vuotias tyttö,
joka on matkalla Englannista isoäitinsä luo Etelä-Ranskaan. Koska hän ei voi
matkustaa yksin ja Pariisissa on vaihdettava junaa, on tehty järjestely, jossa
hän siirtyy saattajalta toiselle, mutta joutuu siinä välissä viettämään päivän
Pariisissa isoäitinsä ystävän madame Fisherin talossa. Samana päivänä talossa
sattuu olemaan pari vuotta nuorempi Leopold. Leopold asuu Italiassa, hänet on
adoptoitu ja hänen on määrä tavata talossa englantilainen biologinen äitinsä
ensimmäistä kertaa.
Leopoldin syntymään liittyy
jotakin salaista, josta Henrietta saa tietää liikaa.
”She knew one should not hear
these things when one was only eleven. All the same, she felt important in this
atmosphere of importance: she liked being in on whatever was going on.”
Nykyisyyttä eli yhden päivän
tapahtumia kuvataan kirjan aluksi ja lopuksi lasten, pääasiassa Henriettan
näkökulmasta. Välissä kerrotaan, mitä tapahtui ennen Leopoldin syntymää.
The
House in Paris
on herkkävireinen ihmissuhdekirja. Siinä on parasta salaperäinen ihmettelevä
tunnelma, joka syntyy heti alussa tarkkavaistoisen Henriettan myötä. Tunnelmaa
luovat myös tapahtumapaikat. Talo Pariisissa on hämärä, Henriettasta tuntuu,
että se vastustaa hänen vierailuaan. Menneisyyden käännekohdissa käydään Rushbrookissa, Boulognessa
ja Hythessä. Irlannin Rushbrookin oli tarkoitus olla pakopaikka, henkisesti
kauempana Lontoosta kuin Firenze. Ranskassa Boulognessa paistoi aurinko ja oli
kuuma. Englannin rannikolla Hythessä satoi, vaikka oli kesä. ”Rain in summer
seems a kind of disaster.”
Tästä kirjasta on blogannut myös
hdcanis. Hän on kirjoittanut blogissaan monesta Bowenin romaanista.
Elizabeth
Bowen: The House in Paris
Anchor Books 2002, 269
s. (ilmestynyt 1. kerran 1935)
***********
Vaikka koko kirjaa ei
olekaan kirjoitettu Henriettan näkökulmasta, sijoitan sen Helmet-haasteen
kohtaan 47.
Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.
