Nelly
Sachs oli juutalainen runoilija. Hän pakeni natseja Berliinistä Ruotsiin viime
hetkellä vuonna 1940. Selma Lagerlöf auttoi paon onnistumisessa
vaikutusvallallaan. Lagerlöf ja Sachs olivat olleet vuosia kirjeenvaihdossa.
Sachs jäi sodan jälkeen Ruotsiin. Hän jakoi Nobelin kirjallisuuspalkinnon
vuonna 1966 israelilaisen Samuel Agnonin kanssa.
Kuoleman
asunnoissa on Sachsin ensimmäinen runokokoelma. Se on
julkaistu Suomessa teoksessa Israelin kärsimys yhdessä runokokoelman
Tähdenpimennys ja mysteerinäytelmän Eeli kanssa. Suomentaja on Aila Meriluoto.
Kokoelman
aloittaa runo Oi savupiiput, jonka alussa on kaksi säettä Raamatusta.
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
Job
OI SAVUPIIPUT
kuoleman nerokkaasti laadituissa asunnoissa,
kun Israelin ruumis savuun hajonneena
leijui ilman halki –
Nokikolarina sen tähti otti vastaan
ja mustui.
Vai oliko se auringonsäde?
Oi savupiiput!
Jeremian ja Jobin tomulle tiet vapauteen –
Kuka keksi teidät ja kivi kiveltä rakensi
savusta pakolaisille tien?
Oi kuoleman asunnot,
niin viihtyisiksi sisustetut
talon isäntää varten, joka ennen oli vain vieras –
Oi te sormet,
jotka laskitte kynnyksen
kuin veitsen elämän ja kuoleman väliin –
Oi te savupiiput,
oi te sormet,
ja Israelin ruumis savuna ilman halki!
Runojen
aiheena ovat juutalaisten koettelemukset, ja varsinkin keskitysleirit. Kokoelma
on jaettu neljään osaan: Sinun ruumiisi savuna ilman halki, Rukouksia kuolleen
sulhasen puolesta, Ilmaan piirrettyjä hautakirjoituksia ja Kuoroja keskiyön
jälkeen. Niissä toistuvat sanat tuhka, tomu, hiekka ja tähti. Muutama säe
runosta Pelastuneitten kuoro:
yhä kalvavat meitä ahdistuksen madot.
Tähtemme on hautautunut tomuun.
Minulla
on Saksasta ostettu kirja Das Buch der Nelly Sachs (Nelly Sachsin kirja), jossa
Sachsia kutsutaan juutalaisten kohtalon suureksi runoilijaksi. Kirjassa on
otteita Sachsin runokokoelmista vuosikymmenten ajalta ja useiden tutkijoiden analyysejä
Sachsin tuotannosta. Esipuheen on kirjoittanut suomalainen Bengt Holmqvist.
Muutama runo on kokoelmasta Kuoleman asunnoissa, joten pääsin vertaamaan
Meriluodon suomennoksia alkuperäisiin. Ne olivat ainakin minun saksallani
tulkittuina erinomaisia.
