 |
| Kuva: Niina T./Yöpöydän kirjat |
Ankin kirjablogi kutsui
kirjabloggaajat kirjoittamaan runoista Eino Leinon, runon ja suven päivänä.
Lähikirjastosta löysin Kirsi Kunnaksen runokokoelman Valoa kaikki kätketty.
Kunnas kirjoittaa elämästä, kaipauksesta,
yksinäisyydestä ja onnesta, mutta myös kuoleman läheisyydestä. Hän kysyy, miten
muistamme (muistin kaleidoskooppi) ja miten näemme (heijastukset). Symbolit
tulevat luonnosta.
Tuli ja tuuli kuluttavat huomista
savussa vuoroaskelin
tanssivat
puu oksat lehdet puu oksat lehdet
kunnes harsonohut seitinkuultava
olet taivasta vasten
– jo nyt alat paljastua itsellesi.
Runot ovat lyhyitä ja tiiviitä. Ensimmäinen
rivi on samalla runon nimi. Kokoelman viimeinen runo sopii myös tämän lyhyen kirjoituksen loppuun kunnioittamaan puolitoista vuotta sitten kuollutta
runoilijaa.
Oi, hän astui usvaan ja on poissa.
Vieläkin on ruoho hänen
askelistaan
märkä.
Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty
WSOY 1986, 2. painos, 112 s. (1. painos myös 1986)
WSOY 1986, 2. painos, 112 s. (1. painos myös 1986)
***********
