sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Katsaus vuoteen 2018

Tarkastelin tapani mukaan, mitä on tullut luetuksi vuoden aikana. Luin 69 kirjaa. Se on tavanomainen määrä. Luen yleensä noin 70 kirjaa vuodessa, esimerkiksi edellisenä vuonna 71. Kirjoista 16 oli dekkareita (vähän vähemmän kuin yleensä), runokokoelmia oli 4 ja tietokirjoja 5. Luinpa yhden elokuvakäsikirjoituksenkin ja Helmet-haasteen innoittamana yhden sarjakuvaromaanin.

Suurin osa kirjoista oli suomalaisia, 28 %. Muista maista luin kirjoja hyvin tasaisesti, kuten viereinen kuva näyttää. Itävaltalaisia kirjoja oli tavallista enemmän johtuen Wieniin suuntautuneesta matkasta.

Ryhmässä 'muut' on kaksi kirjaa Irlannista ja Virosta sekä yksi kirja seuraavista maista: Espanja, Intia, Islanti, Israel, Kanada, Kreikka ja Trinidad.



Yli puolet lukemistani kirjoista lainaan kirjastosta. Ostoksia  on neljännes, mutta ne ovat kertyneet vuosien mittaan, eivätkä ole kaikki vuodelta 2018. Pyydän arvostelukappaleita hyvin harvoin, tänä vuonna en yhtään. Muutama arvostelukappale minulle lähetettiin pyytämättäni.

Vieraskielisiä kirjoja luin harvinaisen vähän, vain kaksi englanniksi ja yhden espanjaksi ja ruotsiksi. Yleensä luen monta kirjaa espanjaksi. Tilanne pitää palauttaa ennalleen ensi vuonna.

Kirjoista 52 % oli naisten kirjoittamia ja 48 % miesten. Prosentit olivat täsmälleen samoja vuonna 2017.

Minua ovat aina kiinnostaneet lukemieni kirjojen ilmestymisvuodet, kuva alla. Vanhoja kirjoja voisi olla enemmänkin, mutta onhan tilastossa sentään viisi 1800-luvun kirjaa.
Mitkä olivat vuoden parhaat lukukokemukset? Vuosi 2018 oli jotenkin tasainen. Seuraavat kolme kirjaa nousevat ensimmäisinä mieleeni:
Kilven runokokoelman olen lukenut aikaisemminkin, vuosikymmeniä sitten, mutta kyllä se teki taas vaikutuksen.

Vuonna 2018 ilmestyneitä kirjoja luin kuusi, mikä on minulle paljon. Lukemistani romaaneista yksikään ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Tässä pitää huomauttaa, että en ole lukenut esimerkiksi yhtään Finlandia-palkintoehdokasta. Tämän vuoden kirjoista minulle paras oli Pallon herruus, professori Vesa Vareksen kirja jalkapallon yhteydestä politiikkaan.


torstai 27. joulukuuta 2018

Haaste #runo18


Blogin Reader, why did I marry him runohaaste päättyy joulukuun lopussa. Osallistuin haasteeseen, vaikka luen vain vähän runoja. Sain luetuksi neljä runokokoelmaa, mikä on minulle hyvin. Kokoelmista kolme luin osana sarjaani Kuukauden nobelisti.

Haasteeseen kuuluu tehdä runo luettujen runokokoelmien nimistä. Lukemieni kokoelmien nimet ovat sellaisia, että ne tekivät runon itse. Lisäsin vain yhden sanan, oman nimeni. Tässä siis:

Keskustelu taivaan asujaimen kanssa

Ylistetty olkoon
                      sisareni, elämä.

Terveisin
Margit


Liitän loppuun vielä linkit postauksiini:
Boris Pasternak: Sisareni, elämä
Eeva Kilpi: Terveisin
Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Helmet-haaste valmis!

Sain kuin sainkin tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen valmiiksi. Muuten haaste ei ollut vaikea, mutta aivan loppuun jäi täytettäväksi pari haastekohtaa. Kaikkein hankalinta oli löytää luettavaa kohtaan "Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa". Siihen sijoitin Alice Kuipersin kirjan Terveisin äiti. Vinkin sain haasteen Facebook-ryhmästä.

Vuoden 2019 haaste julkaistaan muutaman päivän kuluttua. Siihenkin aion osallistua, ja taas sillä mielellä, että osallistuminen on kivaa. Ei haittaa, vaikka joku haastekohta jäisi täyttämättä.

Tässä listaus lukemistani kirjoista ja linkit postauksiini:

1. Kirjassa muutetaan

2. Kotimainen runokirja

3. Kirja aloittaa sarjan

4. Kirjan nimessä on jokin paikka

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja

9. Kirjan kansi on yksivärinen

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja

11. Kirjassa käy hyvin

12. Sarjakuvaromaani

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja

16. Kirjassa luetaan kirjaa

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

20. Taiteilijaelämäkerta

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

23. Kirjassa on mukana meri

24. Surullinen kirja

25. Novellikokoelma

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

29. Kirjassa on lohikäärme

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

33. Selviytymistarina

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama

40. Kirjassa on lemmikkieläin

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti

42. Kirjan nimessä on adjektiivi

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

44. Kirja liittyy johonkin peliin

45. Palkittu tietokirja

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

lauantai 22. joulukuuta 2018

Alice Kuipers: Terveisin äiti

Terveisin äiti on idealtaan omaperäinen: äiti ja tytär viestittelevät toisilleen jääkaapin oveen kiinnitettyjen lappusten välityksellä. Äiti on yksinhuoltaja, lääkäri ja uranainen. Työ vie suurimman osan hänen ajastaan. Tytär Claire on teini-ikäinen ja hänkin on usein poissa kotoa ystävänsä Emman luona tai lapsenvahtina. Äiti ja tytär näkevät toisiaan vain harvoin. Suomenkielinen nimi korostaa äidin osuutta. Alkuperäinen englanninkielinen nimi on parempi (Life on the Refrigerator Door).

Kirjan alku on kepeä, sitten tunnelma muuttuu vakavammaksi ja loppu on surullinen. Aluksi viesteissä on kauppalistoja, Clairen rahapyyntöjä ja aikataulujen selvittelyä. Kun ei onnistuta tapaamaan, riidelläänkin, kuten ketkä tahansa tytär ja äiti, mutta kirjallisesti. Vaikeista asioista voi olla hankala puhua kasvokkain. Claire kirjoittaa:

Joskus on helpompaa kysyä asioista sinulta paperilla, niin kuin että miten voit ja miten lääkärissä menee ja sellaista.

Vaikka loppu on surullinen, se ei ole toivoton. Clairesta saattaa olla kasvamassa kirjailija. Ainakin hänen runonsa viittaa siihen.

Kun tie kääntyy
me jatkamme matkaa yhdessä
saavumme mutkaan
pidämme kiinni toisistamme niin kuin äiti
tyttärestään
tytär äidistään.

Alice Kuipers: Terveisin äiti
Suomentanut Katariina Kaila
Otava 2008, 233 s.
Englanninkielinen alkuteos Life on the Refrigerator Door 2007

***********
Helmet-haaste: kohta 13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa.

torstai 20. joulukuuta 2018

Vesa Vares: Pallon herruus

Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo on kirja jalkapallon yhteydestä politiikkaan. Vesa Vares on professori ja tutkija, alanaan poliittinen historia, mutta hän tunnustaa olevansa myös jalkapallohullu. Kirjoittajan rakkaus lajia kohtaan näkyy kirjasta. Pallon herruus ei ole vain tutkijan näkemys, vaan myös jalkapallofanin kirjoitus. Tuo jälkimmäinen korostuu monissa otteluselostuksissa, vaikka kyseisillä peleillä olisikin yhteys poliittisiin ilmiöihin. Tutkimuksen perusteellisuus näkyy pitkässä lähdeluettelossa.

Kirjassa on viisi laajaa lukua: Jalkapallo fasismin ja natsismin käsissä, Elämän ja demokratian puolesta, Toveri jalkapallo, Etelä-Amerikka – jalkapallo elämän kuvana sekä Jalkapallo, politiikka ja uusi aika. Diktaattorit, kuten Mussolini ja myöhemmin Perón osasivat käyttää jalkapalloa hyväkseen omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jalkapallo voi yhdistää kansaa, kuten fasistisessa Italiassa, ja sitä voi käyttää maineen parantamiseen, kuten esimerkiksi Argentiinan juntta teki vuoden 1978 MM-kisojen varjolla.

Toisaalta kansa on voinut vastustaa vallanpitäjiä jonkun joukkueen kautta.
”Usein on kuitenkin niin, että jokin joukkue mielletään painostavissa järjestelmissä varaventtiiliksi. Halutaan ainakin uskoa, että sen kautta on mahdollista osoittaa tyytymättömyyttä ja pienimuotoista vastarintaa edes yhdellä foorumilla ja massan osana ilman pelkoa välittömistä seurauksista.”
FC Barcelona Francon aikaan – ja nykyisin – lienee yleisesti tunnettu esimerkki. Kirjassa mainitaan neuvostoajalta Moskovan Spartak ”kapinallisena” joukkueena. Minulla on Spartakiin liittyvä henkilökohtainen muisto (ei tosin kapinallisuudesta). Olin 70-luvun lopulla käymässä Moskovassa ja huomasin, että Spartakilla oli peli. En enää muista, ketä vastaan. Lippuluukulla tietysti huomattiin, että olin ulkomaalainen. Lipunmyyjä riemastui kuultuaan, että olen Suomesta. Hän oli käynyt Suomessa ja tietysti Tampereella! Minun ei tarvinnut lainkaan ostaa lippua, vaan minut vietiin VIP-katsomoon seuraamaan ottelua.

Englannin ja Saksan välinen kilpailu, eteläamerikkalaisen pelitavan yhteys yhteiskuntaan, afrikkalaisen jalkapallon nousun ikuinen lupaus jne. ovat hienoja aiheita, mutta koskettavinta kirjassa on kuvaus jalkapallon pelaamisesta keskitysleireillä. Niillä tosiaan pelattiin. Terezinissä (entinen Theresienstadt) oli jopa oma liiga. ”Miten oli mahdollista, että oloissa, joissa nälkäkuolemat ja epidemiat olivat arkipäivää, olisi mahdollista, että joku jaksaisi pelata jalkapalloa?” Ehkä syynä oli tarve paeta kuoleman keskeltä edes johonkin normaaliin, arkiseen ja tuttuun.

Mitä kauempana historiassa ollaan, sitä syvemmälle kirjassa päästään. Nykyajan ilmiöiden käsittelyssä ei ole paljonkaan uutta jalkapalloa seuraavalle henkilölle. Esimerkiksi FIFA:n viimeisimmistä jalkapallon MM-kisojen isäntävalinnoista useimmat lienevät samaa mieltä.
”[- -] kisojen myöntämistä Qatarille ei voitu silloin eikä voida edelleenkään perustella millään asia-argumenteilla.”
Pallon herruus on ilmestynyt tänä vuonna, joten on hiukan huvittavaa lukea siitä spekulointia nyt jo menneisyyteen kuuluvista Venäjän MM-kisoista. Tuon osuuden olisi voinut vaikka jättää pois. Joka tapauksessa Pallon herruus on jalkapallofanille sivistävää ja mieluisaa luettavaa.

Alla on muutama jalkapallostadioneista ottamani kuva.

Ylhäällä vasemmalla Bayern Münchenin stadion, vieressä Fritz Walter -stadion Kaiserslauternissa, alhaalla vasemmalla Barcelonan Camp Nou, vieressä Real Madridin Santiago Bernabéu

Vesa Vares: Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo
Otava 2018, 414 s.

***********
Helmet-haaste: kohta 44. Kirja liittyy johonkin peliin.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Anders Cleve: Katukiviä


Katukiviä on Helsinki-kirja. Siinä elävät Hakaniemi, Kallio ja Sörnäinen vuokrakasarmeineen. Tuomiokirkkoa ympäröivä empirekeskusta. Rautatieasema, Mannerheimintie ja Primulan kahvila (jota ei enää ole), Kansallismuseo. Värit vaihtuvat violetista vihreään ja oranssiin. Mereltä tuulee. Lokit kirkuvat.

Katukiviä on täyttä kaupunkiromantiikkaa. Välillä tulee mieleen nuori Mika Waltari. Kaupunki on kaunis, kuten talonmies Multanen sairasvuoteellaan ymmärtää.
”Hän näki auringon vinona virtana kohisevan takapihalle. Se täytti hänen pihansa liikkuvalla valolla. Se pehmensi vuokrakasarmien kovan rappauksen. Teki tehtaanpiipuista terävine särmineen ja jyrkkine kulmineen pehmeitä tummia kultapölypilareita, jokainen tiili väreili pehmeästi.”
Kaupungissa ihmiset elävät elämäänsä. Ahdistunut lisensiaatti harhailee öisillä kaduilla tuskaillen väitöskirjaansa. Työläistyttö ja ylioppilaspoika joutuvat tekemään elämänsä vaikeimman ratkaisun. Rähjäinen lehdenjakajamummo haaveilee Grimbergin Kansojen historiasta. Kaikki tallaavat katukiviä. Joskus kivet kimaltavat kosteina, joskus ne tanssivat kirkkaanpunaisina, mutta joskus ne ovat sinisenmustia ”kuin vanhan eläimen keuhkot”.

Poimin tämän novellikokoelman luettavakseni YLEn ja kirjabloggaajien viimevuotisesta 101 kirjaa -projektista, jossa se edusti vuotta 1959. Projektiin kuuluva kirjoitus Katukivistä löytyy blogista Oksan hyllyltä.

Anders Cleve: Katukiviä
Suomentanut Pentti Saarikoski
Otava 1984, 159 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Gatstenar 1959

***********
Helmet-haaste: kohta 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kuukauden nobelisti Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon

Kreikkalaisen Odysseus Elytiksen vuonna 1959 ilmestynyt pääteos Ylistetty olkoon on suomennettu vasta 2010. Ylistetty olkoon on yhtenäinen runoteos. Onneksi se on suomennettu kokonaan, eikä vain runo sieltä toinen täältä. Minulla on ollut monta vuotta englantilainen käännös, mutta en ollut tullut lukeneeksi sitä. Nyt lueskelin sitäkin suomenkielisten runojen ohella.

Ylistetty olkoon jakaantuu kolmeen osaan (suluissa englanninkieliset otsikot): Genesis (The Genesis), Kärsimykset (The Passion) ja Ylistys (The Gloria). Genesiksessä luodaan maailma, Kreikka ja runoilija. Kärsimykset-osan runot on nimetty suomenkielisessä käännöksessä psalmeiksi ja oodeiksi. Kärsimyksissä on myös muutama suorasanainen lukukappale. Psalmi VII alkaa

                      He saapuivat
ystäviksi pukeutuneina, minun viholliseni,
                      lukemattomia kertoja
talloen ikivanhaa maata.
                      Eikä maa koskaan sopinut heidän kantapäihinsä.

Runojen minä on Kreikka tai runoilija tai usein molemmat yhdessä. Suomentajan selitykset auttavat, kun viitataan Kreikan mytologian ja historian tuntemattomiin hahmoihin tai tapahtumiin. Jotkut runot osoittavat, että historia toistaa itseään. Psalmista XIV:

Ja ihmisten viisaus sulki rajat.
                      Se pystytti rajat maailman reunoille
ja taivaan paikkaan nousi yhdeksän suojamuuria
                      ja se teurasti ruumiin alttarikivellä
ja asetti pakoreiteille vartijat.
                      Ja ihmisten viisaus sulki rajat.

Ylistys sanoo, ettei elämä ole pelkkää kärsimystä vaikeiden kokemusten jälkeenkään.

                      Ylistetty olkoon vuorensola joka avaa
pilviin ikuisen sinisen tien
                      sattumalta laaksoon eksynyt ääni
kaiku jonka päivä joi kuin balsamin

Ylistyksen viimeinen säe kuuluu: ja Iankaikkisesti maailma pieni, Suuri! Saman säkeen eri versiot toistuivat Genesiksessä.

Suomentaja kutsuu Elytistä ”meren, valon ja sanan taikuriksi”. Englanninkielisen laitoksen alkusanat on kirjoittanut Peter Levi, joka ylistää: ”This is an autobiography, a meditation on modern history, a profound poem I think, with an amazing range of tones, an authority of rhythm, and endless, dazzling freshness of the senses.”

Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon
Suomentanut Markku Pääskynen
WSOY 2010, 112 s.
Kreikankielinen alkuteos To Aksion esti 1959

Odysseus Elytis: The Axion Esti
Englanninkielinen käännös Edmund Keeley ja George Savidis
Anvil Press Poetry 1991, julkaistu ensimmäisen kerran 1974

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Börjlindit ja Tuomainen

Kolmas ääni on Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarisarjan toinen osa. Olen lukenut ensimmäisen, Nousuveden, ja tässä tapauksessa kannattaa lukea kirjat järjestyksessä. Niin paljon viitataan ensimmäiseen osaan. Päähenkilöt ovat Olivia Rönning ja Tom Stilton. Olivia on juuri valmistunut poliisiksi, mutta ei ole virassa syystä, joka selvisi Nousuveden lopussa. Tom Stilton on entinen poliisi, joka on saamassa elämästä kiinni usean vuoden pohjalla olon jälkeen. Syy hänen elämänsä luisumiseen alamäkeen selviää tässä kirjassa. Olivian ja Tomin lisäksi Börjlindien vakiohahmo on keskusrikospoliisin murhatutkija Mette Olsäter. Kolmas ääni alkaa murhan kuvauksesta. Varsinainen tekotapa selviää vasta kirjan lopussa ja on niin erikoinen, että ei tule mieleenkään tavalliselle ihmiselle, joka ei ole tutustunut netin syviin syövereihin. Muitakin murhia tapahtuu ja juonessa on polkuja huumekauppaan sekä voittoa tuottaviin ”hyvinvointipalveluihin”. Marseillessakin käydään. Kolmannessa äänessä on onneksi (lähes) luovuttu tyylikeinosta, josta valitin Nousuveden yhteydessä eli lauseiden pilkkomisesta pisteillä osiin. Sen sijaan tässä on joitakin yhteensattumia, joiden avulla luodaan jännitystä, mutta jotka eivät ole kovin uskottavia. Siitä huolimatta Kolmas  ääni oli sen verran kiinnostava, että saatan lukea lisää Olivian ja Tomin tutkimuksista, kun taas joskus etsin kirjaa dekkarinälkääni.

Antti Tuomaisen dekkarin Mies joka kuoli alkuasetelma on omaperäinen. Mies kuulee lääkäriltään, että kuolee pian, koska joku on myrkyttänyt häntä pitkän aikaa. Myrkkyä on elimistössä niin paljon, että mitään ei ole enää tehtävissä. Mies, Jaakko nimeltään, omistaa vaimonsa kanssa menestyvän sieniyrityksen Haminassa. He vievät männyntuoksuvalmuskoita eli matsutakeja Japaniin. Tuomionsa kuultuaan Jaakko päättää selvittää, kuka häntä myrkyttää. Toiseksi tehtäväkseen hän ottaa sienifirmansa tulevaisuuden varmistamisen. Jälkimmäisessä onkin tekemistä, koska Haminaan on ilmestynyt kilpaileva yritys, jonka omistajat ovat taustoiltaan varsin epätodennäköisiä yrittäjiksi. Heidän toimintansa on aggressiivista. Jaakon vaimokin alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Mies joka kuoli sisältää tapahtumia, jotka toivat mieleeni joidenkin Coenin veljesten elokuvien mustan huumorin. Kirjassa on myös lempeämpää huumoria esimerkiksi haminalaisten puheenparresta ja printterien toimimattomuudesta (kirjailijalla lienee kokemusta). Suomalainen kesäsää rytmittää tapahtumia alun hiostavalla kuuumuudella ja lopun sateella. Mies joka kuoli oli oikein mukavaa luettavaa. Hyvä dekkari.

Cilla & Rolf Börjlind: Kolmas ääni
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Schildts & Söderströms 2014, 473 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Den tredje rösten 2013

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli
Like 2016, 301 s.

torstai 29. marraskuuta 2018

Pirkko Saisio: Lokikirja

Lokikirja kertoo Saikin, Honksun, Elsan ja Kengun kesistä moottorivene Dianalla. Seilorit ovat siis Pirkko Saisio, Pirjo Honkasalo, Elsa Saisio ja Elsan australialaistuliaisena saama pehmolelu. Aika ulottuu vuodesta 1988 vuoteen 1994.

Saikki ja Honksu ostivat Dianan käytettynä, eivätkä heidän merimiestaitonsa olleet aluksi kummoisia. Dianan kanssa tapahtui aina. Sen moottori sammui keskelle ulappaa, siihen vuoti vettä sisään milloin mistäkin, sen potkuriin sotkeentui köysi jos toinenkin. Avuliaita auttajia tarvittiin monta kertaa. Dianalla matkaaminen ei ollut tasaista. Yhdessä puhekuplassa pikku Elsa sanookin: ”Mä tykkäisin tavallisesta kotielämästä.”

Siis tosiaan, puhekuplassa. Saisio on kirjoittanut Lokikirjan käsin ja piirtänyt siihen kuvia samaan tyyliin kuin kannessa. Sivut näyttävät hauskoilta.

Jonkin aikaa luettuani mietin, kehittyyköhän Lokikirja johonkin suuntaan. Myöhemmin totesin, että ei. Lokikirjassa on päiväkirjamaisesti kirjattuna tapahtumia ”mahonkiristeilijä” Dianalla, mutta saisiomaiseen tyyliin. Yhtenä kesänä kirjoittajaksi on merkitty Kengu, jonka kirjurina Saikki toimi. Kommelluksista välittämättä Dianalla syödään ja juodaan hyvää ja runsaasti, piipahdetaan tuttavien kesäpaikoilla ja kuljetellaan ystäviä. Tuttavapiiristä johtuen harrastetaan myös kulttuurikeskusteluja.

Lokikirjan viimeinen kesä on mukava poikkeus aiemmista merikesistä, koska silloin matkataan Itä-Suomen sisävesillä. Käydään Savonlinnassa, Joensuussa, Ruunaan koskilla, Kolilla, ja nähdään saimaannorppa!!! Viimekesäisen oman matkani jälkeen seuraava kuulosti tutulta (vaikka kokemukseni onkin maantieltä): ”Rauhaisa ajo läpi savolaisten maisemien. Viiden tunnin matkalla tuli yksi vene vastaan.”

Lokikirja on luokiteltu kirjastossa elämäkerraksi. Voihan sitä sellaiseksikin kutsua, mutta aika erilainen tämä kirja on kuin tavanomaiset elämäkerrat.

Pirkko Saisio: Lokikirja
Siltala 2010

**********
Helmet-haaste: kohta 27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta.