Pullopostia
kuuluu Adler-Olsenin sarjaan, joka kertoo osasto Q:sta. Olen lukenut myös
sarjan edelliset kaksi kirjaa (Vanki ja Disgrace eli Metsästäjät).
Kööpenhaminan
rikospoliisin osasto Q ratkoo vanhoja selvittämättä jääneitä rikoksia. Koko
osasto muodostuu kolmesta henkilöstä. Päällikkönä on Carl Mørck, jota muilla
osastoilla työskentelevät poliisit yleisesti inhoavat. Häntä avustavat
syyrialainen pakolainen Assad ja sihteeri Rose.
Pullopostia
on lähettänyt joku, jonka etunimi alkaa P:llä ja joka pyytää apua. Pullo on
ajelehtinut Skotlantiin, jossa on saatu selville, että se on lähetetty
Tanskasta vuosia sitten. Pullo viesteineen joutuu osasto Q:n tutkittavaksi.
Paperista on kirjoitus hävinnyt suurelta osin, joten tekstiä täytyy yrittää
täydentää. Vähitellen se onnistuukin. Lopulta Mørck apureineen huomaa
joutuneensa todella pirullisen rikollisen jäljille.
Adler-Olsen käyttää samaa kerrontatapaa kuin edellisessä kirjassaan eli poliisien tutkimusten
lisäksi seurataan rikollisen toimia, joten lukija tietää koko
ajan paljon enemmän kuin poliisit. Se ei tässä haittaa jännitystä, joka nousee loppua
kohti. Kirjassa on paljon sivuja ja alkupuolella on jonkin verran tyhjäkäyntiä.
Rikokset ja eräät muut tapahtumat niiden ympärillä ovat kovin julmia. Taustalla
on mm. suljettuja uskonnollisia yhteisöjä ja perheväkivaltaa.
Osasto
Q:n porukka on tietysti hyvin epätodennäköinen. Assad esittelee tässäkin
kirjassa nokkeluuttaan ja taistelutaitojaan. Rose on myös kekseliäs, mutta
hänen mielialansa ja käytöksensä vaihtelevat laidasta laitaan. Mukava heistä on kuitenkin lukea (jos kirjan väkivallan kestää) ja
rikoksia he ratkovat hyvin, välillä muidenkin osastojen puolesta.
Jussi
Adler-Olsen: Pullopostia
Suomentanut
Katriina Huttunen
Gummerus 2014, 551 s.
Kannen
suunnittelu Tuomo Parikka
Tanskankielinen alkuteos Flaskepost
fra P 2009