Der
letzte Satz (Viimeinen lause) on romaani Gustav Mahlerista.
Mahler on laivalla matkalla New Yorkista Eurooppaan. Hän on sairas ja tietää
kuolevansa pian. Hän istuu peittoihin käärittynä laivan aurinkokannella.
Muistot nousevat mieleen.
Ylistävä
vastaanotto New Yorkissa. Kahdeksannen sinfonian hurmioitunut ensiesitys
Münchenissä. Suuria voittoja enemmän Mahler miettii riitojaan wieniläisten
konservatiivisten musiikkipiirien kanssa ja mieletöntä työtahtiaan, joka oli
osasyy terveyden heikkenemiseen. Ja miksi hän sävelsi liian vähän!
Alma,
rakas ja ihana Alma. Pyörryttävä rakastuminen ja nopea avioituminen. Onni alkoi
hiipua työn viedessä liikaa aikaa. Alma lohduttautui toisen miehen sylissä. Se
teki kipeää, mutta vielä enemmän sattui vanhemman tyttären kuolema
kurkkumätään. Korvissa kuuluivat ikuisesti äänet, jotka syntyivät tytön
yrittäessä epätoivoisesti hengittää.
Kirjan
nykyajassa Mahler keskustelee ainoastaan nuoren kansipojan kanssa. Pojan
tehtäväksi on annettu kuuluisan matkustajan hyvinvoinnista huolehtiminen.
Matkalla ovat mukana Alma ja nuorempi tytär, mutta Mahler keskustelee Alman
kanssa vain kansipojan välityksellä.
Der
letzte Satz on suuren taiteilijan viimeinen matka. Kuoleman
lähestyessä ajatus on: ”Minun pitäisi jäädä vielä vähäksi aikaa.”
Itävaltalaiselta
Robert Seethalerilta on suomennettu kirjat Tupakkakauppias ja Kokonainen
elämä. Romaania Der letzte Satz ei ole ainakaan vielä suomennettu.
Tähän
kirjaan liittymätön asia: Kun menin kustantajan sivuille etsiäkseni kuvaa
kirjan kannesta, etusivulla mainostettiin isolla Terhi Kokkosen Rajamaan tänä
vuonna ilmestynyttä saksannosta Arctic Mirage (jostain syystä saksannoksen nimi
on englanninkielinen).
Robert Seethaler: Der letzte Satz
Hanser Berlin 2020, 2. painos, 126 s. (1. painos myös 2020)
***********
Helmet-haaste: kohta 7. Kirjassa rakastutaan.

