Leo
Tolstoi kirjoitti Tunnustuksissa,
kuinka hän etsi vuosikaudet vastausta kysymykseen ”Mikä on ihmiselämän
tarkoitus?” Tunnustuksia
kirjoittaessaan hän oli iältään lähellä viittäkymmentä, suuret romaaninsa
kirjoittanut. Hän ihmettelee alkuun omaa elämäänsä ja omia uskomuksiaan sen
aikana. Hän käyttää nimityksiä kuten ”kirjailijausko” vaiheesta menestyvänä
kirjailijana, joka uskoi opettavansa muita ihmisiä, ja ”edistystaikausko”
vaiheesta, jolloin hän uskoi, että pitää kehittää itseään.
Herättyään
etsimään vastausta elämän kysymykseen Tolstoi haki vastausta tieteistä, mutta
ei löytänyt. Lopulta hän päätyi siihen, että vastaus on uskossa. Hän ihannoi
työtätekevien kansanihmisten aitoa uskoa ja halusi päästä irti omasta
poikkeusasemastaan.
”Tajusin, että mikäli halusin ymmärtää elämää ja sen tarkoituksen, minun ei tullut elää loiselämää vaan oikeaa elämää ja hyväksyttyäni nykyisen ihmiskunnan sille antaman tarkoituksen tarkastaa se ja sulautua tähän elämään.”
Usko
ei kuitenkaan tuonut lopullista vastausta Tolstoin kysymykseen. Häntä
vaivasivat uskonopin ristiriidat. Kirjan loppu jää avoimeksi, kun Tolstoi lupaa
jatkoa Tunnustuksille selvitettyään ”mitä
valheellista ja mitä todellista löysin opista”.
Sain
vinkin tämän kirjan lukemiseen Ketjukolaajalta. Muuten en olisi edes huomannut
tätä vasta muutama vuosi sitten suomennettua Tolstoin teosta.
Leo Tolstoi: Tunnustuksia
Suomentanut
Eero Balk
Basam Books 2012, 128 s.
Venäjänkielinen alkuteos Исповедь
1882