Nälkäpeli: Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Luin äskettäin Nälkäpeli-trilogian ensimmäisen osan ja nyt kaksi seuraavaa. Edellisessä postauksessani en kirjoittanut Nälkäpelissä luodun dystopian yhteiskuntarakenteesta mitään, joten tässä siitä muutama sana.

Suunnilleen nykyisen USA:n alueella on valtio, joka on jaettu 13 vyöhykkeeseen. Asukkaita on paljon vähemmän kuin nykyisin. Valtiota hallitaan Capitolista, jonne muut vyöhykkeet tuottavat kaiken tarpeellisen. Capitolissa eletään yltäkylläisyydessä. Muilla vyöhykkeillä nähdään nälkää. Ennen kirjojen kuvaamaa aikaa vyöhykkeillä on yritetty kapinoida ja vyöhyke 13 on tuhottu opetukseksi muille.

Nälkäpelin sankari Katniss Everdeen on vyöhykkeeltä 12, jossa tuotetaan hiiltä. Voittaessaan Nälkäpelin Katniss käyttäytyy niin, että hänen tulkitaan kapinoivan. Hän saa Capitolissa valtaa pitävästä presidentti Snow’sta henkilökohtaisen vihamiehen. Kapina alkaa taas voimistua ja kapinalliset haluavat Katnissin keulakuvakseen.

Nälkäpeli on dystopia ja sellaisena synkkä. Ahdistusta ja kuolemaa on paljon. Moni tutuksi käyvä hahmo menettää henkensä. Muutama hieno oivallus kirjoissa on. Esimerkiksi kapinallisten yhteisön säännöt eivät oikeastaan poikkea kovin paljon Capitolin säännöistä. Muutenkaan hyvä ei ole pelkästään hyvää, eikä paha yksisilmäisesti pahaa, ehkä presidentti Snow’ta lukuun ottamatta. Sama kaksijakoisuus näkyy myös kahdessa ehdokkaassa Katnissin poikaystäväksi eli metsästyskaveri Galessa ja Nälkäpeliin Katnissin kanssa joutuvassa Peetassa.

Trilogian ensimmäinen osa Nälkäpeli on itsenäinen kirja. Keskimmäinen osa Vihan liekit vaatii taustakseen ensimmäisen osan ja loppuu selvästi keskelle tarinaa, joten sen jälkeen on luettava päätösosa Matkijanärhi. Kirjat ovat sen verran mukaansa tempaavia synkkyydestään huolimatta, että olen tyytyväinen siihen että luin ne, vaikka jo ensimmäinen osa olisi riittänyt selvittämään, millainen Nälkäpelin maailma on.

Suzanne Collins: Nälkäpeli. Vihan liekit

Suomentanut Helene Bützow

WSOY 2010, 354 s.

Englanninkielinen alkuteos Catching Fire 2009

Suzanne Collins: Nälkäpeli. Matkijanärhi

Suomentanut Helene Bützow

WSOY 2010, 360 s.

Englanninkielinen alkuteos Mockingjay 2010

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Yritän hiukan seurata suurimpia kansainvälisiä myyntimenestyksiä, jotta tietäisin, mistä niissä on kysymys. Tapani mukaan olen Nälkäpelin kohdalla vuosia myöhässä.

Urheilua seuraavana ihmisenä olen silloin tällöin ajatellut, että olisi mahdollista kehitellä urheilulaji, jossa joku tai jotkut osallistujat todennäköisesti kuolisivat. Lajista tulisi varmasti suosittu, mutta eihän sellaista toki voi tehdä, eihän? Formulakisoissakin eniten kiinnostusta herättävät kolarit. Mitä hurjemman näköisiä, sitä parempi. (Tähän tiedoksi, että en katso formuloita, enkä pysty katsomaan lajeja, joissa pyritään vahingoittamaan vastustajaa, esimerkiksi nyrkkeilyä.) Tosi-tv:stä olisi helppo tehdä ohjelmaversio, jossa joku kuolisi.

Collins on kehitellyt Nälkäpelissä noita ajatuksia eteenpäin ja luonut tosi-tv -pelin, jossa kaikki muut paitsi voittaja kuolevat. Nälkäpeli on dystopia, mutta ajatuksena ei aivan mahdoton. Ihmiskunnan historiassa ei tarvitse mennä kovin kauas taaksepäin aikoihin, jolloin julkiset mestaukset olivat lähes kansanhuvia. Kirjan peliä käytetään kansalaisten alistamiseen.

Katniss Everdeen ilmoittautuu peliin vapaaehtoisena pelastaakseen pikkusiskonsa osallistumiselta. Katniss on nuortenkirjan Sankari isolla S:llä. Hän on monitaitoinen, nokkela ja älykäs. Nälkäpeli on koukuttava, se täytyy myöntää. Kirja on kuitenkin kovin raaka. En antaisi tätä aivan nuorelle luettavaksi. Itse saatan lukea trilogian kaksi muutakin osaa, jos löytyvät kirjastosta.

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Suomentanut Helene Bützow

WSOY Pokkari 2009, 389 s.

Englanninkielinen alkuteos The Hunger Games 2008