Timo Kalevi Forss on kirjoittanut
elämäkerran Gösta Sundqvistista, yhdestä suomalaisen rockin suuresta. Tunnen
Sundqvistin musiikkia vain radiosoiton kautta eli en ole varsinainen fani.
Kirjaa lukiessani huomasin, että radion soittamia suurimpia hittejä on monta ja
että niiden sanat ovat hyvinkin tuttuja. Läheisempi suhde minulla on Sundqvistin
radio-ohjelmiin, varsinkin Koe-eläinpuistoon, joka on yksi harvoja
radio-ohjelmia, jota oikein asetuin kuuntelemaan.
Kirjan rakenne on onnistunut.
Leevi and the Leavingsin albumit (ja Aarne Tenkasen myös) käydään läpi
kronologisesti. Niiden välissä on analyysiä Sundqvistista säveltäjänä, sovittajana,
kirjoittajana ja tuottajana sekä tietoa hänen muusta toiminnastaan. Radio-ohjelmat
mainitsin jo edellä. Musiikkiin liittymätön intohimo Sundqvistilla oli
jalkapallo. Hänellähän oli oma joukkuekin, Johanneksen Dynamo, joka nousi
peräti kolmannelle sarjatasolle.
Sundqvistin persoona tulee myös
tutuksi. Kuten kaikki tietävät, Leevi and the Leavings ei keikkaillut, vaan oli
puhtaasti levyttävä yhtye. Sundqvist ei myöskään hakenut julkisuutta. Vuonna
1995 hän lopetti haastattelujen antamisen. Siitä huolimatta Forss on löytänyt
YLE:ltä ja lehdistä Sundqvistin omia kommentteja, joita kirjassa on runsaasti
ja jotka tuovat mukaan Sundqvistin oman näkemyksen monesta asiasta. Tosin katkelmia
lukiessa heräsi välillä ajatus, että onkohan Gösta nyt tosissaan.
Minulle kirjallisena ihmisenä
Gösta Sundqvist on enemmän sanataiteilija kuin muusikko. Hän sai sanoittajien
Juha Vainio -palkinnon jo vuonna 1996. Sundqvist mainitsi suosikkikirjailijoikseen Anton Tšehovin, veijariromaaneita kirjoittaneet
Jevgeni Petrovin ja Ilja Ilfin sekä Gabriel García Márquezin. Rumba-lehden
haastattelussa Sundqvist puhuu Tšehovin vaikutuksesta tavalla, joka kertoo
paljon hänen musiikistaan ja samalla sen suosion syystä.
”Tiettyjä kärjistyksiä täytyy tehdä suuntaan tai toiseen. Mun yksi lempikirjailija on Tshehov, jonka novelleista mä ammennan helvetisti sellaisia fiiliksiä, jotka sopii tähän päivään. Sellaisia aivan mitättömän tuntuisia asioita, joilla on laajempaa syvyyttä. Tshehovilla on just sellaista tragikomiikkaa; koko ajan hymynkare suupielessä, mutta samalla kerrotaan julmia juttuja. Lähtökohtahan on, että musiikillisesti joutuu olemaan varas, ja ehkä niin myös tekstintekijänä.”
Gösta Sundqvistin elämä päättyi
sydänkohtaukseen vain 46-vuotiaana. Ahkera mies olisi saanut varmasti vielä paljon aikaan, jos elämä olisi jatkunut.
Voin suositella Forssin kirjaa kaikille
Sundqvistin musiikista pitäville, ja miksei muillekin.
Timo Kalevi Forss: Gösta
Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo
Into 2017, 368 s.
