Näytetään tekstit, joissa on tunniste France Anatole. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste France Anatole. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Kolme ranskalaista klassikkoa: Baudelaire, France ja Proust

 

Karisto on julkaissut yhteisniteenä kolmen tunnetun ranskalaisen kirjailijan lyhytproosaa. Kirjailijat ovat Charles Baudelaire, Anatole France ja Marcel Proust.

Charles Baudelaire: Pariisin ikävä

Baudelairen muutaman sivun mittaisia tekstejä kutsutaan proosarunoiksi. Niiden aiheet vaihtelevat kepeästä katukuvasta, naiselle kirjoitetusta ylistyksestä ja oopiumhuuruisista näyistä kirjailijan syvään yksinäisyyteen ja yleisön kiittämättömyyteen. Otsikon Koira ja pullo alla Baudelaire vertaa tarjoilua hylkivää koiraa ja lukijoita.

”Tässä sinäkin, ikävän elämäni arvoton kumppani, muistutat yleisöä, jolle ei koskaan saa tarjota hienoja hajuvesiä, jotka saavat sen vimmoihinsa, vaan huolellisesti valikoitua roskaa.”

Näissä kirjoituksissa ei ole niinkään ikävä Pariisia kuin ikävä Pariisissa. Joskus ikävä muuttuu väsymykseksi elämään. Proosarunossa, jonka otsikko Any where out of the World on Thomas Hoodin runosta, runoilija keskustelee mielensä kanssa halustaan olla jossakin muualla kuin on, ja esittää yhtenä vaihtoehtona Kuoleman kaltaisen maan. ”Pakkaamme matkalaukkumme ja lähdemme Tornioon.”

Teokseen on liitetty valaisevia selityksiä ja suomentaja Väinö Kirstinän essee Baudelairen proosarunoudesta.

Anatole France: Paita

Paita on pitkä novelli, jonka lähtökohta on sadunomainen. Hermosairaudesta kärsivä kuningas saa tohtorilta neuvon, että ainoa parannuskeino on onnellisen miehen paita. Kuningas lähettää lähimmät palvelijansa etsimään onnellista miestä. He etsivät valtakunnan arvostetuimpien ja menestyneimpien virkamiesten, poliitikkojen ja sotilaiden joukosta sekä rikkaimpien yrittäjien keskuudesta, mutta turhaan. Kukaan ei ole onnellinen milloin mistäkin pikkumaisesta syystä. Useimmin syynä on kateus. Onnellista miestä ei löydy myöskään naistenmiehistä, eikä suurista taiteilijoista. Etsintää laajennetaan, mutta se ei tuota tulosta pitkään aikaan. Kun lopulta onnellinen mies löytyy, hän on köyhä metsässä asuva avulias mies, joka ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, onko onnellinen vai ei. Hänellä ei ole paitaa.

Paita on sadunomaisuuden ohella filosofinen, ja vahvasti satiirinen Francen tyyliin.

Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia

Proustin novelleista kaksi ensimmäistä, Päivällisvieras ja Violante eli seurapiirielämää, kohdistavat arvostelevan katseen tyhjänpäiväisiin seurapiireihin, joissa tärkeää on osata käyttäytyä oikealla tavalla ja tuntea oikeat ihmiset. Kertomuksessa Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema Silvande luulee ensin kuolevansa, paranee sairaudestaan, mutta sairastuukin uudelleen ja kuolee. Hänen suhtautumisensa elämään ja kuolemaan muuttuu, kun kuolema lähestyy toisen kerran. Novelli Rouva de Breyvesin kaihoisa loma kertoo nuoresta leskestä, joka hullaantuu mieheen, jonka on nähnyt vain pari kertaa. Hänen ilonsa huiput ja tuskansa alhot ovat pelkkää oman mielikuvituksen tuotetta.

Proust kertoo ihmisistään niin, että he jäävät etäisiksi. Baudelaire ja France tekivät suuremman vaikutuksen.


Kolme ranskalaista klassikkoa, 293 s., Karisto 2010
Charles Baudelaire: Pariisin ikävä
Suomentaneet Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo
Alkuteos Le Spleen de Paris 1869
Anatole France: Paita
Suomentanut L. Onerva
Alkuteos La Chemise 1909
Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia
Suomentanut Annikki Suni
Päivällisvieras; Violante eli seurapiirielämää; Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema; Rouva de Breyvesin kaihoisa loma
Alkuteokset Un dîner en ville; Violante ou la Mondanité; La mort de Baldassare Silvande, Vicomte de Sylvanie; Mélancolique villégiature de Mme de Breyves, 1896

***********

Kannen kuvassa näkyy vähän keltaiseksi värjäytynyttä taivasta, joten sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kuukauden nobelisti Anatole France: Enkelien kapina

Löysin antikvariaatista Anatole Francen Enkelien kapinan kellastuneen ja hapertuneen laitoksen vuodelta 1925. Kustantaja on Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta ja suomentaja – Joel Lehtonen. Vanhoissa kirjoissa kohtaa silloin tällöin suomalaisia klassikkokirjailijoita suomentajina.

Enkelien kapina kertoo nimensä mukaisesti enkelien suunnittelemasta kapinasta Jumalaa vastaan. Nämä enkelit ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä kaikkine vikoineen. He tuntevat himoa, ovat ahneita, riitelevät keskenään ja erehtyvät. Kirjan enkelit toimivat Pariisissa ja asuvat siellä ihmisten tavoin. Mielessäni syntyi heti yhteys 1900-luvun alkupuolella Pariisiin kerääntyneisiin vallankumouksellisiin, ja heihin viitataan kirjassakin.

Jonkinlainen keskushenkilö moneen suuntaan poimuilevassa kirjassa on arvostetun perheen poika Maurice d’Esparvieu. Hänen suojelusenkelinsä liittyy kapinoitsijoihin ja tekee itsensä näkyväksi. Hetki on Mauricen kannalta hieman kiusallinen, koska hän on juuri silloin lemmenpesässään rakastajattarensa kanssa. Nainen on tietysti naimisissa. Ranskalaisten ’parempien piirien’ moraali kuvataan löyhäksi, samoin kuin joidenkin Francen edeltäjien tai aikalaisten romaaneissa (esimerkiksi Balzac ja Zola).

Kirjaan sisältyy yhden vanhan enkelin suulla kerrottuna viidenkymmenen sivun mittainen ihmiskunnan historia uskonnollisen kehityksen kannalta katsottuna. Kristinusko ei esiinny siinä kovin mairittelevassa valossa. Ranskalainen kirjailija kohdistaa piikkinsä lähinnä katolilaisuuteen, mutta osansa saa myös eräs ”itsepäinen munkki”, joka teki ”surkean uskonpuhdistuksensa”. 1920-luvulla Francen kirjat joutuivat roomalaiskatolisen kirkon kiellettyjen teosten listalle

Kapinan johtajaksi muut enkelit olivat kaavailleet Saatanaa, josta aivan loppua lukuun ottamatta ei käytetä tuota nimeä, vaan puhutaan Jaldabaothista. Miten kapinassa kävi, sen saa lukea kirjasta itse, jos joku nyt tästä kiinnostuu. Sen sanon, että loppu on viisas ja ymmärrettävä, ja – voi – niin ikuinen.

Enkelien kapina on tyyliltään lähinnä satiiri. Lukujen alussa on lyhyt esittely. Tällaisethan ovat joskus olleet tapana. Esimerkiksi näin:

VIII LUKU
on hyvin intresantti, ja siinä esitetty tuskallinen huudahdus: ”Mihin viet minut, ajatus?” sisältää moraalia, joten uskon suuren yleisön kovasti pitävän tästä luvusta, sillä onhan tunnustettu tosiasia, että ajatteleminen on vaarallista ja että viisas ihminen ei rupea ajattelemaan mitään.

Suuri ranskalainen yleisö on pitänyt tästä aikanaan kovasti. Kirjan alussa lukee, että se on suomennettu 103:nnesta painoksesta.

Anatole France: Enkelien kapina
Suomentanut Joel Lehtonen
Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta 1925, 334 s.
Ranskankielinen alkuteos La Révolte des anges 1914