Luin
paljon Aleksander Solženitsynia 1970-luvulla, kun hänen kirjojaan
suomennettiin: Ivan Denisovitšin päivä, Syöpäosasto, Ensimmäinen piiri, Elokuu
neljätoista. Novellikokoelmaa Asian etu
en ole lukenut aikaisemmin. Kokoelmassa on neljä novellia ja niiden lisäksi
miniatyyreiksi kutsuttuja lyhyitä, yhden tai kahden sivun mittaisia
kirjoituksia. Alkuperäiset kertomukset on kirjoitettu 1950- ja 1960-luvuilla.
Asian etu.
Pitkässä niminovellissa teknilliselle opistolle on luvattu uudet käytännölliset
tilat ja uusi asuntola. Opiskelijat ovat kesälomalla innoissaan auttaneet
rakentamisessa, jotta kaikki olisi valmista syksyllä. Syyslukukauden alkaessa
rehtorille ilmoitetaan, että tilat annetaankin kaupunkiin saadulle uudelle
tieteelliselle instituutille. Asian etu vaatii.
”[- -] oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus törmäsivät vastakkain.”Asian etu oli minusta puhdasta sosialistista realismia ihanteellisine opiskelijoineen ja heitä puolustavine opettajineen, jotka taistelivat byrokratiaa vastaan.
Zahar Kalitá.
Kertoja ystävineen vierailee kaltoin kohdellulla Kulikovon taistelun
muistomerkillä. Taistelussa venäläiset voittivat Kultaisen ordan joukot vuonna
1380. Yhtä rapistunut kuin muistomerkki on sitä vartioiva Zahar Kalitá. Novelli
puhuu historian muistamisen ja kunnioittamisen tärkeydestä.
Oikea käsi.
Karkotusvanki on päässyt henkeä uhkaavan sairauden vuoksi sairaalaan
Taškentiin. Hän vertaa omaa asemaansa ympärillään oleviin vapaisiin potilaisiin.
Jos ja kun hän paranee, hänen on palattava ikuiseen karkotukseen.
Sairaalassakin on byrokratiaa ja vanhojen saavutusten halveksimista. Sen
kertoja huomaa yrittäessään auttaa uutta potilasta.
Pääsiäiskulkue.
Tupakkaa polttavat, ryypiskelevät ja metelöivät nuoret pilaavat käytöksellään
kirkon pääsiäiskulkueen. Sivistymättömyyttä kauhisteleva kertoja ennustaa:
”Totisesti: kerran he kääntyvät ympäri ja tallaavat meidät kaikki – myös ne,
jotka usuttivat heidät tänne!”
Miniatyyreissä
toistuvat samat aiheet, varsinkin menneisyyden arvostuksen häviäminen, sekä
vapaus. Vapaus voi olla vaikka omenapuiden ja ruohon makean tuoksun
hengittämistä, kuten tarinassa Hengitys.
Ihmisen käsitys itsestään kaikkeen pystyvänä olentona ja ihmisen todellinen
pienuus luontoon verrattuna on aiheena muutamassa miniatyyrissä. Mieleen jääviä
olivat Kolhoosilaisen reppu, joka korosti
naisten kykyä kestää kuormaa, ja kunnianosoitus Sergei Jeseninille, Jeseninin synnyinseudulla.
Blogikirjoituksia
Solženitsynin teoksista:
Ivan Denisovitšin päivä, Nipvet
Tapahtui Kretšetovkan asemalla, Sotaromaanit
Syöpäosasto, Keltainen kirjasto
Ensimmäinen piiri,
Kirjasampo
Elokuu neljätoista,
Keltainen kirjasto
Preussin yöt, Oksan hyllyltä
Aleksander Solženitsyn: Asian etu ja muita novelleja
Suomentanut Esa Adrian
Tammen Keltainen kirjasto 1974, 150 s.
