Näytetään tekstit, joissa on tunniste Parkkinen Leena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Parkkinen Leena. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

 

Minun oli luettava Neiti Steinin keittäjätär jo pelkästään siitä syystä, että päähenkilön nimi on Margit. Hänestä löytyi seuraava yhtäläisyys minun kanssani:

”Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon.”

Edellä oleva luonnehdinta on Alice B. Toklasin. Margit hakeutui 1930-luvulla Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin talouteen keittäjäksi. Alicesta Margit tuntui alkuun liian hyvin pukeutuneelta ja liian sivistyneeltä pysyäkseen työssään pitkään.

Margit ja hänen isosiskonsa Astrid palkattiin sisällissodan jälkeen Gröndahlin kartanoon Paraisilla. Parin vuoden kuluttua kartanossa tapahtuu tragedia. Siihen johtaneista tapahtumista kertoo puutarhuri Ulriikka, jolla on palveluskunnassa erityinen asema johtuen puutarhan tärkeydestä kartanon taloudelle. Ulriikka tarkastelee muita neutraalisti ikään kuin ulkopuolelta.

Kirjassa Margitin nuoruus Paraisilla ja myöhemmät vuodet Pariisissa kulkevat rinnakkain. Jälkimmäisistä kertoo Alice B. Toklas, ja oikeastaan hän kertoo enemmän itsestään kuin Margitista. Gertrude Steinista ja Alice B. Toklasista on olemassa paljon kirjallista materiaalia. Lukujen alussa on muutaman virkkeen lainauksia heiltä molemmilta ja joiltakuilta muiltakin, kuten Hemingwaylta.

Nämä kaksi erillistä maailmaa kytkeytyvät toisiinsa Margitin kautta. Paraisilla on kartano, jossa luokkaerot, rikkaus ja köyhyys korostuvat, eivätkä arki ja unelmat kohtaa. Pariisissa on kirjojen, sivistyksen ja taiteilijoiden täyttämä elämä, jossa siinäkin on ristiriitansa. Alice on Gertruden rakastettu, mutta hän on myös sihteeri, taloudenhoitaja ja kustannustoimittaja, melkein kuin palvelija.

”Kun me tapasimme, Gertruden tavoitteista tuli minun tavoitteitani, en edes muista mistä haaveilin ennen Gertrudea. Minä minussa on liudentunut kuin vesivärinappi, joka on unohtunut sateeseen. Mutta kun haikeus iskee, minä ravistelen itseäni, muistutan että minulla on ihana asunto Pariisissa, ihmeellisiä tauluja seinillä, satumainen kesähuvila ja mielenkiintoisia ystäviä. Kaiken sen Gertrude on minulle antanut, siitä hyvästä että minä annoin oman elämäni hänelle ja hänen palvelukseensa.”

Neiti Steinin keittäjätär on juuri sellainen kirja, jollaisista pidän. Siinä on historiaa, kulttuuria, kirjallisuusviitteitä, monenlaista tasa-arvoasiaa, tunteita, kuten sisarusrakkautta – ja juoni. Juonesta takakannessa paljastetaan oikeastaan liikaa. Onneksi luin takakannen tekstin vasta kirjan ja tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Kansi on kaunis. Se lienee saanut innoituksen Gertrude Steinilta.

”Rose is a rose is a rose is a rose.”


Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
Otava 2022, 208 s.

***********

Tiesin alun perin, että minulle Helmet-haasteen vaikein kohta tulee olemaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Laitan Neiti Steinin keittäjättären siihen kohtaan, ja ajattelen siis Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin elämää Pariisissa. Paraisten tapahtumissa en todellakaan haluaisi olla mukana.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen

Kirjassa on räväkkä aloitus, kun yli 80-vuotias Karen estää huoltoaseman amatöörimäisen ryöstön. Keikalta Karenin matkaan tarttuu nuori raskaana oleva Azar.

Karenin nuoruudessa tapahtui rikos, joka vaikutti hänen loppuelämäänsä. Karen ei koskaan hyväksynyt virallista totuutta. Nyt hän on lähtenyt selvittämään, mitä todella tapahtui vuonna 1947. Azarista hän saa apulaisen.

Karen on kotoisin pieneltä saarelta Korppoosta länteen. Sinne, vanhaan kotitaloonsa hän suuntaa. Karen ja Azar vaikuttavat yhteismitattomalta parilta, mutta on yksi asia, joka yhdistää heitä: ulkopuolisuus. Karenin isä oli eläinlääkäri ja äiti hienohelmana pidetty turkulainen. Perhettä ei hyväksytty saarelaisiksi. Azar on syntynyt Suomessa, mutta hänen vanhempansa ovat iranilaisia. Hänellä on kavereita, mutta hän ei ole koskaan päässyt täysin sisälle heidän piireihinsä. Kirjassa liikutaan monella aikatasolla ja myös Azarin elämän kipupisteet selviävät, vaikka painotus on Karenissa. Joissakin Karenin ja Azarin välisissä kohtauksissa on jopa häivähdys groteskia huumoria.

Galtbystä länteen ei ole varsinaisesti rikosromaani, vaikka edeltä voisi saada sellaisen käsityksen. Tärkeintä kirjassa on sisarusten välinen kiintymys. Karen ja isoveli Sebastian. Sebastian oli Karenille tärkeintä maailmassa.
”Mutta Karen rakastaa Sebastiania, rakastaa niin kuin rakastetaan ruumiinosaa tai rumaa nukkea. Pohtimatta edes mistä se johtuu. Sebastianin rakastaminen oli itsestäänselvyys, parasta hänessä, se mikä Karenissa oli Kareninta.”
Luin aikaisemmin tänä vuonna Parkkisen esikoisromaanin Sinun jälkeesi, Max, jonka mielikuvituksellisuus ihastutti. Galtbystä länteen on tavanomaisempi, vaikka tässäkin on pitkä aikaskaala, monenlaisia henkilöitä ja erikoisia sivuhahmoja pirtukeisarista näkin sisareen. Päähenkilönä nuoruuteensa palaava vanha nainen ei ole yhtä omaperäinen kuin siamilaiset kaksoset edellisessä kirjassa. Galtbystä länteen on kuitenkin hyvä kirja ystävyydestä, kaipuusta ja ulkopuolisuudesta, ulkopuolisuudesta monella tasolla.

Kirjasta on runsaasti postauksia. Esimerkiksi Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjasta ainesosia on vähintäänkin riittävästi, mutta niiden sekoitus jää hieman laimeaksi, kun taas P. S. Rakastan kirjoja -blogin Sari piti kirjaa yhtenä ilmestymisvuotensa parhaista ja vaikuttui erityisesti saaristolaisyhteisön kuvauksesta.

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen
Teos 2013, 339 s.

***********
Helmet-haaste: kohta 23. Kirjassa on mukana meri.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Isaac ja Max ovat siamilaiset kaksoset. He syntyivät Hampurin lähellä vuonna 1900. Isaac on kaksosista fyysisesti heikompi, mutta hän on parin kirjallisempi puolisko. Hän on myös kirjan kertoja.

Kaksoset päätyvät sirkuksiin ja näyttämöille. He ovat friikkejä, kuten Isaac itse sanoo, mutta he eivät ole pelkästään ihmeteltävinä, vaan esiintyvät tanssijoina. Aivan ensimmäiset lapsuusvuodet he viettivät tätinsä ja isoisänsä maatilalla, jonne äiti heidät hylkäsi, mutta sirkukseen he joutuivat jo lapsina. Esiintyvä kiertolaiselämä kuljetti heitä pitkin Eurooppaa, Pariisiinkin, mutta myös syrjäiseen Suomeen ja Helsinkiin. Siellä he kohtasivat Iriksen, Venäjältä Suomeen pelastetun nuoren naisen. Iriksen kanssa he kietoutuivat erikoislaatuiseen ystävyyssuhteeseen.

Siamilaiset kaksoset ovat osittain yksi, mutta kuitenkin kaksi. En nyt lähde pohtimaan, mitä kaikkea symboliikkaa heihin voi sisällyttää. Sinun jälkeesi, Max on tarinana mielikuvituksen juhlaa. Sirkuksista ja varieteeteattereista löytyy mitä erikoisimpia tyyppejä. On tiikerinkesyttäjä Madame Maxim, joka pitää nuorista pojista, on trapetsitaiteilija Mona ja alligaattorikaksoset. Ylettömän lihava banjonsoittaja ja prostituoitu Lucia käy äidin korvikkeesta. Eivätkä helsinkiläiset heistä paljon eroa, ehkä ulkomuodoltaan, mutta tuskin muuten.

Sinun jälkeesi, Max tuo mieleeni John Irvingin (tähän on lisättävä, että ihailen Irvingiä suuresti). Erikoiset päähenkilöt ja erilaisuuden kohtaaminen ovat yhteistä. Pariisissa Isaac ja Max pääsevät tapaamaan itseään Josephine Bakeria, joka sanoo heille keskustelun aikana tärkeän lauseen.
”Vain nöyryytyksen kautta pystyy hallitsemaan yleisöä.” 
Se oli lause, jonka muistin monta kertaa myöhemmin. ”Se on ainut tapa kantaa poikkeavuutensa, alleviivaten ja korostaen sitä”, kirjoitin Irikselle.

Tästä kirjasta on paljon postauksia. Laitan linkin kahteen: Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjasta kirja on vaikuttava ja hämmästyttävä, Suketuksesta kypsää ja täyteläistä kirjallisuutta.

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Teos 2009, 3. painos, 312 s.

***********
Sinun jälkeesi, Max on käännetty monelle kielelle, muun muassa espanjaksi ja saksaksi. Siksi sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle.