Lars Kepler (eli ruotsalainen pariskunta Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril) on tullut kuuluisaksi Hypnotisoijalla. Takakannessa mainostetaan, että käännösoikeudet on myyty 30 maahan ja että tekeillä on elokuva. En tosin ymmärrä, miksi kukaan haluaisi enää katsoa elokuvan, jos on lukenut tämän kirjan.
Kirjan poliisi on Joona Linna, jonka suomalaista aksenttia korostetaan tekstissä monta kertaa. Linna ei kuitenkaan ole päähenkilö. Pääosassa on hypnotisoija eli lääkäri Erik Maria Bark, sekä hänen perheensä. Tarina alkaa murhasta, kuten jännityskirjan kuuluu. Hypnotisoija on ammattitaitoista työtä. Jos lukija pitää dekkareista, hän todennäköisesti pitää tästäkin. Kirjan rakenne on aika jännä. Lopun toimintajakso on vähän päälleliimattu, mutta sellainen tuntuu olevan nykyisin lähes kaikissa tämäntyyppisissä kirjoissa. Väkivallanteot ovat kovin raakoja ja aika yksityiskohtaisesti kuvattuja. Joskus ihmettelen, yrittävätkö kirjailijat kilpailla siitä, kuka keksii inhottavimmat rikokset. Yksi epäloogisuus vaivasi minua. En tietenkään kirjoita tähän, mikä, jotta en häiritsisi kenenkään lukemista. Välillä sai myös sellaisen vaikutelman, että Linna joutuu ratkomaan murhia yksinään, mikä olisi aika kummallista.
Hypnotisoija on taas yksi ihan kohtuullinen ruotsalainen dekkari. Ei kuitenkaan Mankellin veroinen.
