sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Lisää messutunnelmia

Perjantaina kuuntelin kirjamessuilla kaksi erinomaista kirjaesittelyä. Merja Mäki kertoi koskettavasta evakkokirjastaan Ennen lintuja (josta olen blogannut äskettäin). Hän on niin selkeäsanainen kirjailija, että harvoin kuulee vastaavaa. Anna Kortelainen haastatteli Jasmine Westerlundia kirjasta Olly Donnerin kiehtova elämä. Haastattelija oli innostunut ja kirjaan hyvin perehtynyt ja kirjailijakin hyvä haastateltava. Oli ilo kuunnella.

Tämänvuotiset kääntämiseen liittyvät ohjelmanumerot eivät aivan onnistuneet. Torstaina puhuttiin enemmän muusta kuin kääntämisestä. Perjantaina Lauri Siparin piti kertoa uudesta Hamletin suomennoksestaan, mutta hän oli sairastunut koronaan. Sillehän ei voi mitään, ja kustantaja Vesa Tompuri paikkasi poissaoloa parhaansa mukaan, mutta varsinaisesta kääntämisestä hän ei tietenkään puhunut.

Muuten kuuntelinkin lähinnä yleisiä kirjallisuuteen liittyviä keskusteluja. Perjantaina otsikolla Käsikirjoituksesta kirjaksi keskustelivat kustantamisen ammattilaiset Anna-Riikka Carlson ja Johanna Laitinen haastattelijana Reetta Miettinen. Laajasta aiheesta jäi parhaiten mieleen kustannustoimittajan työn monipuolisuus. Lauantaina istuin pitkän aikaa seuraamassa Suomen Kirjailijaliiton tuottamaa ohjelmaa, jonka olen usein aikaisempinakin vuosina todennut mielenkiintoiseksi. Kaksi keskustelua nousi ylitse muiden. Kirjailijoiden Tiina Raevaara, Antti Tuomainen ja Taina Haahti aiheena oli Äänikirjat ja raha. Kirjailijan osuus äänikirjan tuotosta on yksi viidesosa paperikirjasta saadusta. Käsittämättömän vähän siis. Lainauskorvausta kirjailija ei saa e-kirjoista lainkaan. Antti Tuomainen tiivisti: "Kirjailijalle raha on aikaa eli sillä ostetaan aikaa kirjoittaa." Päivän hauskin keskustelu oli Kysy kirjailijalta. Yleisö oli saanut jättää kysymyksiä, joihin vastaamassa olivat Tuuve Aro, Juhani Karila ja Jyri Paretskoi. Kysymykset esitti Paula Havaste, kirjailija itsekin. Asiallisiin ja vähemmän asiallisiin kysymyksiin sanavalmiit kirjailijat vastasivat yhdistämällä asiaa ja huumoria. Yleisöä nauratti.

Kolmen intensiivisen messupäivän jälkeen päätin jättää sunnuntain väliin. Osaa ohjelmista voi katsoa myöhemmin verkosta, joten ehkä palaan messuille virtuaalisesti.

Merja Mäki kauniissa asussaan.


Anna Kortelainen ja Jasmine Westerlund.


Tiina Raevaara, Antti Tuomainen ja Taina Haahti.


Paula Havaste, Juhani Karila, Tuuve Aro ja Jyri Paretskoi.


perjantai 28. lokakuuta 2022

Messutunnelmia torstailta

Helsingin kirjamessuilla on tänä vuonna kirjasomettajille oma kohtauspaikka (osasto 6n49). Someseinän edessä messukävijät voivat ottaa selfieitä  ja ottivatkin. Olin osastolla torstaina päivystäjänä tunnin verran. Kohtauspaikalla tapasi muulloinkin muita kirjabloggaajia ja -grammaajia sekä podcastaajia. Yllä on heti kymmenen jälkeen ottamani kuva. Silloin paikalla oli vielä hiljaista.

Aloitin messupäivän tapani mukaan antikvariaattiosastolta. Siellä on rauhallisinta juuri torstaina aamupäivästä. Etsimistäni kirjoista löysin yhden. Päivä kului pitkälti haahuillessa ja kirjatarjontaa katsellessa. Tapasin sattumalta myös pari entistä kollegaa, joiden kanssa oli mukava jutella. Lavaohjelmiakin ehdin sentään kuunnella kolme kappaletta.

Louise Glückin runokokoelma Villi iiris on juuri ilmestynyt suomeksi. Suomentaja Anni Sumari ja käännöksen tarkastaja ja kommentoija Sarka Hantula puhuivat yhteistyöstään. He myös lukivat muutaman runon, Sumari ensin suomeksi ja Hantula sen jälkeen englanniksi. Siitä aloinkin taas ajatella asiaa, josta olen usein valittanut. Miksi runokirjoja ei julkaista aina niin, että aukeaman toisella sivulla kulkisi alkuperäiskielinen teksti ja toisella käännös? Kustannukset ovat varmaan yksi syy, mutta lukijana olisin kirjaan paljon tyytyväisempi.

Seuraavassa ohjelmanumerossa esiintyivät Keltaisen kirjaston kääntäjät Helene Bützow ja Einari Aaltonen. He puhuivat enemmän lukemisesta kuin varsinaisesti kääntämisestä. Kävi ilmi, että Aaltosen kielet ovat oikeastaan espanja ja ranska, mutta nyt hänkin kääntää englannista (esimerkiksi Gurnahin Loppuelämät). Tästä sainkin toisen ihmetyksen aiheen. Miksi suomeksi käännetään niin vähän kirjallisuutta valtavan laajalta espanjankieliseltä alueelta? Kääntäjiäkin siis olisi.

Jo Marchantin kirjasta Ihmisen kosmos – kulttuuri ja tähdet keskustelivat suomentaja Tuukka Perhoniemi ja Anne Liljeström Ursasta. Keskustelu alkoi Lascaux'n luolan maalauksista ja päättyi tähtitaivaan vaikutukseen nykyihmiseen, tai oikeastaan siihen onko vaikutusta enää, koska emme edes näe tähtitaivasta valosaasteen vuoksi.

Päivän ohjelma päättyi kustantamo S&S:n Kirjalliset ystävät -kirjoituskilpailun palkintojenjakoon. Noin kahdensadan kilpailijan joukosta palkituiksi oli valikoitunut neljä kirjoittajaa, jotka kukin saivat palkintorahan lisäksi kustannussopimuksen. Palkitut ja heidän kirjansa ovat Johanna Förster: Juuli, Siria Almaz Lemma: Saida Kokeb, Laura Liimatainen: Sukellus ja Erika Vik: Olivia online. 

Anni Sumari oikealla, Sarka Hantula vasemmalla.


Einari Aaltonen, Hannele Bützow ja Johanna Harkkila.


keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Merja Mäki: Ennen lintuja

 

Ennen lintuja kiinnosti minua heti, kun se ilmestyi. Isäni joutui lähtemään Sortavalasta evakkoon. Ennen lintuja kertoo nuoresta Allista, joka kokee saman.

Alli perheineen asuu Haavuksen saarella Laatokalla. Isä on kalastaja, ja Allikin haluaisi kalastajaksi, mutta ammattia ei pidetä sopivana tytölle. Hänet on lähetetty Sortavalaan parantajan oppilaaksi. Alli pakenee talvisodan pommitusten keskeltä takaisin kotisaarelle. Rauhan tultua on lähdettävä evakkoon, kiireesti.

"Lähtöön on kolme yötä, eikä ole mitään varmuutta, että Tuomas pääsisi siihen mennessä siirtolomalle. Armeijalla on kova kiire perääntyä kantamuksineen", isä tokaisi painavalla äänellä ja risti käsivartensa rinnalleen. "Alli ajaa karjan."

Alli lähtee raskaana olevan kälynsä Sylvin kanssa viemään perheen hevosta ja kahta lehmää. Matka kulkee Sortavalasta Kiteelle kävelyvauhtia hyytävässä kylmyydessä. Evakkomatkan tuo osuus on raastavaa luettavaa. Perhehistoriani vuoksi se kosketti minua enemmän kuin fiktio yleensä.

Alli perheineen päätyy Seinäjoelle, josta hänen isänsä on kotoisin. Isän veli pitää siellä suvun maatilaa.

Kirjan alku on paljon vahvempi kuin loppuosa. On tietysti tärkeää, että Alli pääsee yli vaikeasta äitisuhteestaan, sopeutuu uuteen elämäänsä ja löytää itsensä ja tehtävänsä, mutta evakkomatkan jälkeen tuo kaikki tuntuu laimealta. Joka tapauksessa Ennen lintuja kertoo todentuntuisesti karjalaisten koettelemuksista sodan jaloissa.

Kirjailija Merja Mäkeä haastatellaan perjantaina Helsingin Kirjamessuilla.

Tästä kirjasta blogattiin paljon viime keväänä, kun se ilmestyi, muun muassa blogeissa Amman lukuhetki, Kirjasähkökäyrä ja Kulttuuri kukoistaa.


Merja Mäki: Ennen lintuja
Gummerus 2022, 416 s.

Sain kirjan kustantajalta.

maanantai 24. lokakuuta 2022

Loppuviikosta kirjamessuille!

 
Yllä oleva kuva on tämän vuoden Helsingin Kirjamessujen ohjelman julkistustilaisuudesta syyskuussa. Uusi ohjelmajohtaja Ville Blåfield haastatteli, ja kirjailijat Joonas Konstig, Johannes Ekholm ja Riikka Pulkkinen keskustelivat aiheesta Kirjallisuuden trendit.

Messujen ohjelma on jälleen kerran laaja, ja olen tehnyt itselleni pitkän listan esityksistä, joita voisin seurata. Kirjoitan tähän muutamia tärppejä perusteluineen. Päätin rajoittaa tärppini kolmeen per messupäivä.

Torstai 27.10.

12.00-12.30 Töölö Villi iiris - Louise Glückin maailma
Olen lukenut kaksi vuotta sitten Nobelin saaneen Louise Glückin ensimmäisen suomennetun runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö, ja pidin siitä. Nyt on ilmestynyt uusi suomennos Villi iiris. Suomentaja Anni Sumari ja käännöksen kommentoija Sarka Hantula keskustelevat.

12.30-13.00 Töölö Keltaisen kirjaston kääntäjät
Kääntämiseen liittyvät ohjelmanumerot kiinnostavat aina. Esiintymässä Einari Aaltonen ja Helene Bützov.

15.30-16.00 Kruununhaka Ihmisen kosmos: Tähtitaivaan vaikutus kulttuuriimme
Kiehtova aihe. Tähtitaivasta katsotaan kulttuurisesta näkökulmasta. Kirjailija on Jo Marchant, lavalla suomentaja Tuukka Perhoniemi.

Perjantai 28.10.

10.30-11.00 Senaatintori Käsikirjoituksesta kirjaksi
Vaikka en ole koskaan haaveillut romaanin kirjoittamisesta, kirjan kustantamisen prosessi kiinnostaa. Keskustelemassa Anna-Riikka Carlson ja Johanna Laitinen.

12.00-12.30 Suomenlinna Hamlet. Maailman paras näytelmä?
Lauri Siparin uusi suomennos. Muutaman näyttämö-Hamletin nähneenä haluan kuulla näytelmän kääntämisen haasteista.

17.00-17.30 Suomenlinna Ennen lintuja
Olen juuri lukemassa Merja Mäen romaania Ennen lintuja. Se kertoo nuoren naisen evakkomatkasta Sortavalasta Pohjanmaalle. Alku on raastava.

Lauantai 29.10.

11.30-12.00 Vallisaari Nainen on naiselle tuki
Kirjabloggaajanakin tunnetun Jonna Riikosen kirjassa naiset kertovat esikuvistaan.

12.30-13.00 Töölö Äänikirja ja raha
Viime vuonna lukiessani Hannu Mäkelän kirjaa Lukemisen ilo havahduin siihen tosiasiaan, että kirjailija saa äänikirjasta paljon pienemmän palkkion kuin paperikirjasta. Suomen Kirjailijaliiton järjestämä keskustelu.

13.00-13.30 Suomenlinna Tasavallan ensimmäiset
Ensimmäinen presidenttimme on tänä vuonna paljon esillä, eikä syyttä. Tasavallan ensimmäiset on Marjaliisa ja Seppo Hentilän kaksoiselämäkerta K. J. Ståhlbergista ja hänen vaimostaan Esteristä.

Sunnuntai 30.10.

10.30-11.00 Kruununhaka Proffapoluilla: tutkittua ja koettua tiedenaisten elämästä
Tiedenaisen elämästä minulla on jonkinverran kokemusperäistä tietoa. Siksi tutkittu tieto kiinnostaa.

11.00-11.30 Töölö Volter Kilpi - Elämäkerta
Alastalon salin olen lukenut ja mainioksi havainnut. Kilven elämästä en tiedä paljonkaan. Kehutun elämäkerran on kirjoittanut Laura Kokko. Juha Hurme haastattelee.

14.00-14.30 Lonna Miten kääntää rylläävät turvemöröt ja raitajalat?
Pienen hauen pyydystyksen kirjoittaja Juhani Karila keskustelee kirjansa puolalaisen, englantilaisen ja ranskalaisen kääntäjän kanssa kääntämisen haasteista.

perjantai 21. lokakuuta 2022

Rosa Montero: La buena suerte

 

Rosa Monteron romaanissa La buena suerte (Hyvä onni; ei suomennettu) yli viisikymppinen Pablo näkee junan ikkunasta myytävänä olevan asunnon, jää seuraavalla asemalla junasta, palaa edelliselle paikkakunnalle ja ostaa asunnon sitä näkemättä, käteisellä. Asunto on entisessä hiilikaivoskaupungissa, joka on kaivoksen sulkeuduttua taantunut mitättömäksi kyläksi. Paikan viheliäisyyttä korostaa sen nimi Pozonegro (musta kaivo).

Pablon ostama surkea asunto on kadulla Resurrección (ylösnousemus). Pablo pakenee jotakin, se on alusta asti selvää. Pikkuhiljaa selviää, kuka hän on ja miksi hän yrittää piiloutua. Piiloutuminen vain on nykyisin kovin vaikeaa. Yksikin pankkisiirto tai puhelinsoitto on paljastava.

Ihmisistä ei myöskään pääse eroon. Pablon naapurina talon ensimmäisessä kerroksessa asuu Raluca, romanialainen löytölapsi, nykyisin nelikymppinen kaupan kassa. Ylimmässä kerroksessa asuu eläkkeellä oleva entinen kaivostyöläinen Felipe, jonka keuhkot ovat hiilipölyn pilaamat. Felipe kutsuu avuliasta Ralucaa enkeliksi.

Montero sirottelee tekstiin tositarinoita vanhempiensa kaltoin kohtelemista lapsista. Murha- ja kidutusjutut tuntuvat uskomattomilta. Miten kukaan voi kohdella lapsia niin julmasti ja miksi kukaan sivullinen ei puutu tapahtumiin? Kirjassa ei tapahdu mitään ihan niin kauheaa, mutta sen aiheena on välittäminen ja toisista huolen pitäminen.

Lopulta kirjan sanoma on lohdullinen: entistä elämää ei pääse pakoon, mutta elämää on mahdollista muuttaa.

Rosa Monterolle myönnettiin 2017 yksi Espanjan merkittävimmistä kirjallisuuspalkinnoista, Premio Nacional de las Letras Españolas. Palkinnon voi saada espanjalainen kirjailija, joka kirjoittaa joko espanjaksi tai jollakin Espanjan vähemmistökielistä. Se myönnetään koko tuotannosta, eikä vain yhdestä teoksesta.


Rosa Montero: La buena suerte
Alfaguara 2020, 325 s.

maanantai 17. lokakuuta 2022

Adler-Olsenin ja Mackintoshin uusimmat

 

Jussi Adler-Olsen: Natriumkloridi

Natriumkloridi on Osasto Q:sta kertovan sarjan yhdeksäs ja toiseksi viimeinen osa. Viimeisessä osassa selvinnee vanha naulapistoolimurha, joka on vilahdellut pitkin sarjaa Osasto Q:n vetäjän Carl Mørckin taustalla. Natriumkloridin lopun koukku vie jo siihen suuntaan. Natriumkloridissa Osasto Q on joutunut muuttamaan uusiin tiloihin Kööpenhaminan poliisin väkivaltarikosyksikön yhteyteen. Carl, Assad, Rose ja Gordon eivät saa enää olla rauhassa kellarissaan. He saavat tehtäväkseen tutkia 30 vuotta vanhaa autokorjaamon räjähdystä, jonka syytä ei ole koskaan selvitetty. Juttu avataan uudelleen, koska havaitaan yhteys sen ja myöhemmän, epäilyttävän itsemurhan välillä. Yhteys on molemmilta rikospaikoilta löytynyt kasa suolaa. Koronarajoitukset haittaavat tutkintaa, mutta ahkera Osasto Q löytää lisää suolamurhia. Carl ja kumppanit ratkaisevat tapauksen kekseliäästi, mutta murhia on liikaa ja rikosten tausta on kovin epäuskottava. Natriumkloridi ei kuulu minusta Osasto Q -sarjan parhaisiin kirjoihin, vaikka siinä on paljon ihmisten moraalin pohdintaa.

Clare Mackintosh: Tummat vedet

Adler-Olsenin kirjan tapahtumat huipentuvat jouluna. Mackintoshin Tummat vedet alkaa uudenvuodenpäivänä. Cwm Coedin kylän perinteisen uudenvuoden uinnin keskeyttää järvessä kelluva kuollut mies. Mies on yksi järven vastarannalle rakennetun hienostolomakylän omistajista. Paikallisten vihaamassa lomakylässä oli ollut aattona juhlat, joihin osallistui sekä lomalaisia että Cwm Coedin asukkaita. Mahdollista henkirikosta alkavat tutkia etsivät Ffion Morgan ja Leo Brady. Walesin ja Englannin välinen raja kulkee keskellä järveä. Uhri löytyi Walesin puolelta, mutta lomakylä on Englannissa. Siksi tarvitaan poliisien välistä yhteistyötä. Ffion on syntyperäinen Cwm Coedin asukas ja tuntee kaikki kyläläiset, osan heistä tutkimusten kannalta liiankin hyvin. Tummat vedet on perinteinen kukasenteki-dekkari. Murhaajaehdokkaita hyvine motiiveineen on monta, ja lukija vaihtaa omaa ehdokastaan tekijäksi moneen kertaan. Ainakaan minä en osunut oikeaan. Mackintosh on tähän asti kirjoittanut yksittäisiä rikosromaaneja, mutta Tummat vedet aloittaa Ffion Morgan -sarjan. Ffion on suorasanainen ja räväkkä, hänen englantilainen kollegansa Leo puolestaan kohtelias ja vaikeita tilanteita välttelevä. He muodostavat hyvän työparin. Tummat vedet on lupaava uuden sarjan aloitus.

Ffionissa on niin monta erilaista naista, Leo ajattelee. Ivallinen, piikikäs Ffion, joka saa Leon nauramaan hyvillä lohkaisuillaan ja kiusoittelullaan. Eilisen avoin, vereslihalla oleva Ffion, joka kokee niin suurta tuskaa, että Leoonkin sattuu. Tämän päivän sulkeutunut Ffion, joka ei halua, että hänelle puhutaan.


Jussi Adler-Olsen: Natriumkloridi
Suomentanut Katriina Huttunen
Gummerus 2022, 495 s.
Tanskankielinen alkuteos Natrium Chlorid 2021

Clare Mackintosh: Tummat vedet
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2022, 472 s.
Englanninkielinen alkuteos The Last Party 2022

Sain kirjat kustantajalta.

perjantai 14. lokakuuta 2022

Helmet-haaste valmis!

Tämänvuotinen Helmet-haasteeni valmistui, kun löysin kirjat kahteen vaikempaan kohtaan: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana ja 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Julkaisen listan haasteeseen lukemistani kirjoista, jospa joku saisi siitä vinkin omaan haasteeseensa. Yllä olevaan kuvaan olen koonnut suomalaisia vaikuttavia kirjoja plus Kawabatan ihanan Kioton.

  1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota  - Antti Heikkinen: Latu
  2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa - Jussi Konttinen: Siperia
  3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana - Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
  4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana - Bandi: Syytös - 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
  5. Kirjassa sairastutaan vakavasti - Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö
  6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija - Erik Axel Karlfeldt: Fridolins visor
  7. Kirja kertoo ystävyydestä - Leena Lehtolainen: Valapatto
  8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua - Maaza Mengiste: Varjokuningas
  9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön - Danilo Kiš: Tiimalasi
  10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä - Giosuè Carducci: Selected Verse
  11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä - Claude Simon: Raitiotie
  12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana - Tua Forsström: Merkintöjä
  13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla - Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
  14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi
  15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää - Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset
  16. Kirjan luvuilla on nimet - Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
  17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua - Multatuli: Max Havelaar
  18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja - Matti Rönkä: Surutalo
  19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa - Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva
  20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä - Kaisa Pulakka: Kurittomat
  21. Kirja liittyy lapsuuteesi - Riitta Konttinen: Tarinankertoja. Anni Swanin elämä
  22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä - Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu
  23. Pieni kirja - Sully Prudhomme: Lyriska dikter
  24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija - Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni
  25. Kirjan nimessä on ilmansuunta - Salman Rushdie: Itä, länsi
  26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin - Katri Merikallio: Tarja Halonen - Erään aktivistin tarina
  27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva - Anneli Kanto: Rottien pyhimys
  28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen - Elvira Navarro: La ciudad feliz
  29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa - Akram Ailisli: Kiviset unet
  30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan - W. G. Sebald: Vieraalla maalla
  31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää - Petra Rautiainen: Meren muisti
  32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja - Sarah Waters: Yövartio
  33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan - Wangari Muta Maathai: Taipumaton
  34. Kirjailijan nimessä on luontosana - Javier Sierra: El fuego invisible (sierra=vuoristo)
  35. Kirjassa on oikeudenkäynti - Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
  36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää - Eka Kurniawan: Kauneus on kirous
  37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle - Care Santos: Suklaan maku
  38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave - Władysław Reymont: Luvattu maa
  39. Novellikokoelma - Tulikärpänen - Filippiiniläisiä novelleja
  40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole - Theodor Mommsen: Römische Geschichte. Erstes Buch
  41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista - Goscinny & Uderzo: Astérix chez les Belges
  42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä - Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!
  43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan - Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät (kohdat 6, 33 ja 49),
  44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi - Yasunari Kawabata: Kioto
  45. Palkittu esikoisteos - Reidar Palmgren: Jalat edellä
  46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen - Emma Puikkonen: Musta peili
  47. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun - Olli Jalonen: Merenpeitto
  48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun - Riitta Jalonen: Todistaja Brigitin talossa
  49. Kirja on julkaistu vuonna 2022 - Åsa Larsson: Isien pahat teot
  50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä - Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat

 

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Care Santos: Suklaan maku

 

Tämänvuotinen Helmet-haasteeni on nyt valmis. Viimeiseksi jäi kohta 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Siihen ei tullut osumaa ilman täsmähakua. Löysin katalaaniksi kirjoittavan Care Santosin romaanin Suklaan maku. Tosin suklaan ystävän mielestä vielä parempi nimi olisi ollut alkuperäisen nimen suora käännös Suklaan himo. Se olisi myös kuvannut kirjaa paremmin.

Suklaan maussa on kolme eri tarinaa. Niitä yhdistää suklaan lisäksi kaakaokannu, jonka omistajat vaihtuvat. Ajassa kuljetaan taaksepäin nykyajasta 1800-luvun kautta 1700-luvulle. Kirja on kuin ooppera. Sen kolmea lukua kutsutaan näytöksiksi. Niitä erottavat lyhyet välinäytökset, jotka selventävät kaakaokannun historiaa. Keskimmäisen näytöksen alaluvut on otsikoitu oopperoiden nimillä, ja sen tärkeä rakennus on Barcelonan ooppera Gran Teatre del Liceu. Näytöksen yksi dialogi mukailee Verdin oopperaa Trubaduuri. Kirjasta saisi varmasti irti enemmän, jos tuntisi oopperoita paremmin kuin minä tunnen.

Kirjoitustyyli muuttuu näytöksittäin. Ensimmäisessä näytöksessä on perinteinen kaikkitietävä kertoja. Toisessa vaihdetaan sinä-muotoon. Kertoja puhuttelee suoraan päähenkilöään, luokkanousun kokevaa Auroraa. En ole koskaan oikein pitänyt kyseisestä tyylistä, mutta tässä se on toteutettu hyvin. Näytöksessä on useita henkilöitä ja siinä tapahtuu paljon, eikä siinä keskitytä vain Auroraan. Kolmas näytös koostuu kirjemäisistä raporteista, joita 18-vuotias Victor Philibert Guillot kirjoittaa toimeksiantajalleen Ranskan prinsessa Adélaïdelle. Kolmannen näytöksen henkilöistä moni on historiallinen.

Kaikki näytökset pyörivät suklaan ja kaakaon sekä ihmissuhteiden ympärillä. Suklaan maussa on suklaakondiittoreja, suklaamestareita, suklaatehtailijoita, suklaakoneen keksijöitä, Ranskan prinsessojen hovihankkijoita.

Valitettavasti ensimmäisen näytöksen kolmiodraama oli ennalta-arvattava ja tylsä. Kaksi muuta oli selvästi parempia. Toinen näytös oli henkilöhahmoiltaan monipuolinen, ja sen epätodennäköinen rakkaustarina valloitti lukijan uhmatessaan seurapiirien ennakkoluuloja. Kolmannen näytöksen taistelu suklaakoneesta kääntyi koomiseksi päätä pahkaa rakastuvan nuoren kertojansa naiiviuden ja viattomuuden vuoksi.

Kokonaisuudessaan Suklaan maku oli viihdyttävää luettavaa, ja täytyy myöntää, että lukiessa tuli nautituksi useampikin suklaamakeinen ja kaakaokupillinen.


Care Santos: Suklaan maku
Suomentanut Anu Partanen
S & S 2016, 412 s.
Katalaaninkielinen alkuteos Desig de xocolata 2014

***********

Helmet-haaste: 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle.

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

 

Minun oli luettava Neiti Steinin keittäjätär jo pelkästään siitä syystä, että päähenkilön nimi on Margit. Hänestä löytyi seuraava yhtäläisyys minun kanssani:

Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon.

Edellä oleva luonnehdinta on Alice B. Toklasin. Margit hakeutui 1930-luvulla Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin talouteen keittäjäksi. Alicesta Margit tuntui alkuun liian hyvin pukeutuneelta ja liian sivistyneeltä pysyäkseen työssään pitkään.

Margit ja hänen isosiskonsa Astrid palkattiin sisällissodan jälkeen Gröndahlin kartanoon Paraisilla. Parin vuoden kuluttua kartanossa tapahtuu tragedia. Siihen johtaneista tapahtumista kertoo puutarhuri Ulriikka, jolla on palveluskunnassa erityinen asema johtuen puutarhan tärkeydestä kartanon taloudelle. Ulriikka tarkastelee muita neutraalisti ikään kuin ulkopuolelta.

Kirjassa Margitin nuoruus Paraisilla ja myöhemmät vuodet Pariisissa kulkevat rinnakkain. Jälkimmäisistä kertoo Alice B. Toklas, ja oikeastaan hän kertoo enemmän itsestään kuin Margitista. Gertrude Steinista ja Alice B. Toklasista on olemassa paljon kirjallista materiaalia. Lukujen alussa on muutaman virkkeen lainauksia heiltä molemmilta ja joiltakuilta muiltakin, kuten Hemingwaylta.

Nämä kaksi erillistä maailmaa kytkeytyvät toisiinsa Margitin kautta. Paraisilla on kartano, jossa luokkaerot, rikkaus ja köyhyys korostuvat, eivätkä arki ja unelmat kohtaa. Pariisissa on kirjojen, sivistyksen ja taiteilijoiden täyttämä elämä, jossa siinäkin on ristiriitansa. Alice on Gertruden rakastettu, mutta hän on myös sihteeri, taloudenhoitaja ja kustannustoimittaja, melkein kuin palvelija.

Kun me tapasimme, Gertruden tavoitteista tuli minun tavoitteitani, en edes muista mistä haaveilin ennen Gertrudea. Minä minussa on liudentunut kuin vesivärinappi, joka on unohtunut sateeseen. Mutta kun haikeus iskee, minä ravistelen itseäni, muistutan että minulla on ihana asunto Pariisissa, ihmeellisiä tauluja seinillä, satumainen kesähuvila ja mielenkiintoisia ystäviä. Kaiken sen Gertrude on minulle antanut, siitä hyvästä että minä annoin oman elämäni hänelle ja hänen palvelukseensa.”

Neiti Steinin keittäjätär on juuri sellainen kirja, jollaisista pidän. Siinä on historiaa, kulttuuria, kirjallisuusviitteitä, monenlaista tasa-arvoasiaa, tunteita, kuten sisarusrakkautta – ja juoni. Juonesta takakannessa paljastetaan oikeastaan liikaa. Onneksi luin takakannen tekstin vasta kirjan ja tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Kansi on kaunis. Se lienee saanut innoituksen Gertrude Steinilta.

Rose is a rose is a rose is a rose.”


Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
Otava 2022, 208 s.

***********

Tiesin alun perin, että minulle Helmet-haasteen vaikein kohta tulee olemaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Laitan Neiti Steinin keittäjättären siihen kohtaan, ja ajattelen siis Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin elämää Pariisissa. Paraisten tapahtumissa en todellakaan haluaisi olla mukana.

torstai 6. lokakuuta 2022

Kirjallisuuden nobelisti 2022 on Annie Ernaux

Uusin kirjallisuuden nobelisti on ranskalainen Annie Ernaux. Nobel-komitean perustelun mukaan Ernaux saa palkinnon

“for the courage and clinical acuity with which she uncovers the roots, estrangements and collective restraints of personal memory”.

Toivoin palkinnon saajaksi naista, joka kirjoittaa jollakin muulla kielellä kuin englanniksi. Tämä toive toteutui. En ole vielä lukenut uuden nobelistin teoksia, mutta koska niitä on suomennettu, puute on helposti korjattavissa. Hyvä valinta!

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi

 

Kroatialaisen Slavenka Drakulićin romaani Aivan kuin minua ei olisi sijoittuu Jugoslavian hajoamissotien aikaan. Päähenkilöstä käytetään vain nimeä S. S. on bosnialainen muslimi, nuori opettaja väliaikaisessa työssä syrjäisessä kylässä. Serbit vievät kaikki kyläläiset vankileirille. Osa miehistä tapetaan.

Yhtenä ainoana päivänä meidät pelkistettiin pienimpään mahdolliseen mittaan, pelkkään olemassaoloon.

Leirillä sotilaat raiskaavat S.:n ja muut nuoret naiset.

Miten tuosta kaikesta oikein selviytyy hengissä? S. arvelee, että hengissä säilymisen vaisto on olemassaolon tärkein laki.

Aivan kuin minua ei olisi on hyvin rankka kirja. Se kertoo elämästä vankileirillä, elämästä, jossa ei ole toivoa ja joka on täynnä julmuuksia. Kun sieltä pääsee pois naapurimaahan, joutuu pakolaisleirille. Siellä vain odotetaan. Odotetaan, että päästäisiin pois. Pakolaisesta tuntuu, että kukaan ei kuuntele häntä, että kuka tahansa jossakin toimistossa voi muuttaa hänen elämänsä. ”Aivan kuin häntä ei olisi.

Kirjan lukeminen tuntui tällä hetkellä aivan kauhealta. Se kertoi tapahtumista kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin oltiin tyrmistyneitä: Tapahtuuko tällaista todella? Euroopassa soditaan? Ja nyt sama tapahtuu taas.


Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi
Suomentanut Seija Uuskoski
Otava 2000, 254 s.
Kroaatinkielinen alkuteos Kao da me nema 1999

***********

Maailmanvalloitus: Kroatia.

maanantai 3. lokakuuta 2022

Pilar Eyre: Mi color favorito es verte

 

Mi color favorito es verte (Suosikkivärini on nähdä sinut; ei suomennettu) on kirjailijan mukaan tositarina. Kirjailijoiden tämäntyylisiin väitteisiin kannattaa tietysti suhtautua varauksella. Kirjan päähenkilö on kirjoittajan ikäinen kirjailija Pilar Eyre, ja siinä esiintyy sivuhenkilöinä joitakin tunnettuja espanjalaisia.

Mi color favorito es verte on rakkauskertomus. Pilar hullaantuu ravintolassa tapaamaansa Sèbastieniin. Pilar on 59-vuotias ja Sèbastien yli kymmenen vuotta häntä nuorempi. He viettävät yhdessä kolme ihanaa yötä, joiden jälkeen Sèbastien lähtee. Sanomansa mukaan hän on sotakirjeenvaihtaja, ja siksi hän joutuu matkustamaan Syyriaan. Ikuisen rakkauden vannomisesta huolimatta Sèbastien katoaa Pilarilta, joka yrittää epätoivoisesti löytää hänet.

Ajatus siitä, että rakkauskertomuksen nainen on melkein kuusikymppinen, on erittäin positiivinen. Mutta… Kirjaan valittu tyyli on yliampuvan hysteerinen. Pilar velloo omissa tunteissaan. Hän syöksyy onnen kukkuloilta epätoivon alhoon ja takaisin. En tiedä, oliko tämä kirjoitettu tosissaan vai tavoiteltiinko satiiria vai mitä, mutta koin lukemisen rasittavaksi. Ei ollut minun kirjani. Lopulta luin sen espanjan harjoituksena.

Valitsin kirjan luettavakseni siksi, että se oli ollut Planeta-palkinnon finalisti. Kyseisessä palkinnossa finalisteja on vain kaksi, joten vaikka kirja ei voittanut, saavutus on melkoinen. Ihmettelen valintaa finalistiksi.


Pilar Eyre: Mi color favorito es verte
Planeta 2014, 3. painos, 329 s.
Ensimmäinen painos myös 2014

lauantai 1. lokakuuta 2022

Kuukauden nobelisti Tomas Tranströmer: 17 runoa

 

17 runoa on Tomas Tranströmerin ensimmäinen runokokoelma vuodelta 1954. Se on kokonaisuus, joka alkaa runolla Preludi ja päättyy Elegiaan ja Epilogiin.

Preludin ensimmäinen säe:

Herääminen on laskuvarjohyppy unesta.

Runossa esiintyy päivään heräävä matkamies. Elegiassa vaeltava matkaaja on turvesuosta löytynyt Bockstenin mies. Epilogin viimeinen säkeistö:

Niin kuin alus kulkee sumun läpi
sumun huomaamatta. Hiljaisuus.
Merkkinä on kulkuvalon heikko hohde.

Merellä kulkeva laiva on runojen vakiosymboli. Runon Laulu Väinämöinen ei tarvitse alleen laivaa, vaan ratsastaa merellä hevosen kavioiden kastumatta. Toisaalla runossa Säkeistö ja vastasäkeistö sanotaan:

Uloin kehä on myytin.

Runossa viitataan Conradin Pimeyden sydämeen. Muitakin viittauksia on. Thoreau ja Gogol ovat saaneet omat runot.

Runoissa on paljon musiikkisanastoa. Oma musiikin tuntemukseni on sen verran huonoa, että en osaa yhdistää musiikkitermejä runoihin, paitsi runon Ostinato toistuvissa säkeissä

Meri vyöryy pauhaavana ja korskuu
                                                        vaahtoa rannalle.

Sama ajatus esiintyy muuallakin.

Kirjoitan tähän yhden runon kokonaan. Pidin sen selkeydestä.

KIVET

Kivien, jotka heitimme, kuulen putoavan
lasinkirkkaina vuosien halki. Laaksossa
silmänräpäyksen hämmentyneet teot
lentävät kirkuen puun latvasta
toiseen, hiljenevät
ohuempaan ilmaan kuin nykyinen, liukuvat
pääskysten lailla
vuorenhuipulta toiselle
kunnes ovat saavuttaneet
olemisen rajan uloimmat ylängöt. Siellä
kaikki tekomme putoavat
lasinkirkkaina
ei muuta pohjaa päin
kuin itseämme.

Tammi on julkaissut Tranströmerin Kootut teokset. Ruotsinkielisestä Samlade dikter on blogannut Jokke.


Tomas Tranströmer: 17 runoa
Suomentanut Caj Westerberg
Kirjassa Kootut teokset, Tammen Keltainen kirjasto 2011
Ruotsinkielinen alkuteos 17 dikter 1954