Donna Leon: Anteeksiannon houkutus

Anteeksiannon houkutus ei ole uusin, mutta kuitenkin melko tuore Guido Brunetti -dekkari. Donna Leonin kirjat ovat tyypillisiä poliisiromaaneja edellisessä postauksessa esittelemäni kirjan Alussa oli murha. Johtolankoja rikoskirjallisuuteen mukaan. Niissä on alussa rikos, tavallisesti murha, ja painopiste on poliisityön kuvauksessa. Ne eivät ole yleensä varsinaisia kukasenteki-dekkareita, koska tutkinnan aikana saatetaan seurata vääriä johtolankoja, ja varsinainen syyllinen voi ilmestyä näkyville vasta loppupuolella. Lukijalla ei ole silloin mahdollisuutta arvata tekijää etukäteen.

Anteeksiannon houkutuksessa tutkitaan kanavan varrelta verisenä löytyneen miehen tapausta. Hän oli lyönyt päänsä kaatuessaan, ja pian selviää, että kyseessä ei ollut onnettomuus. Brunetti ja hänen työparinsa Claudia Griffoni etenevät tutkimuksissa varsin epämääräisiltä tuntuvien johtolankojen varassa, mutta saavat tietysti lopulta syyllisen selville.

Poliisiromaaneille – ja muillekin rikoskirjoille – on tyypillistä sarjallisuus. Se tekee kirjoista tuttua luettavaa. Brunetti-dekkareissa tuttuus alkaa olla jo liiallista. Tutkimusten lomassa Brunetti ruokailee ja keskustelee perheensä kanssa. Rentoutuakseen hän lukee, tällä kertaa Sofokleen Antigonea. Apulaispoliisipäällikkö Pattan sihteeri signorina Elettra on samanlainen tietokonevelho kuin ennenkin. Venetsian näkymiä kanavineen, katuineen ja toreineen kuvataan lähes aina, kun Brunetti kulkee paikasta toiseen. Ainoastaan Pattan suhtautuminen Brunettiin poikkeaa entisestä. Hän on ystävällinen Brunettille. Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen, ja Brunetti on suorastaan järkyttynyt.

Rikostarina on aika vaatimaton, vaikka siihen sisältyy moraalisia näkökohtia, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Kaikkineen Anteeksiannon houkutus on hieman väsähtäneen tuntuinen. Olisikohan Donna Leon kirjoittanut Brunettista jo liian monta kirjaa.

Tämä postaus on toinen, jolla osallistun Dekkariviikkoon kirjablogeissa.

Donna Leon: Anteeksiannon houkutus
Suomentaneet Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä
Otava 2020, 319 s.
Englanninkielinen alkuteos The Temptation of Forgiveness 2018

Rikos Venetsiassa ja toinen Edinburghissa

Donna Leon: Kasvot kuvassa

Luin pitkästä aikaa Donna Leonin Guido Brunetti -dekkarin. Aikaisemmin luin niitä usein kunnes alkoi tuntua, että ne toistavat itseään liikaa. Tauon jälkeen Kasvot kuvassa vaikutti taas tuoreelta.

Etelä-Italian Camorra on levittäytymässä pohjoiseen ja valtaamassa jätekuljetusalaa omalla raa’alla tavallaan. Komisario Brunetti joutuu tutkimuksiin mukaan kahta kautta. Ensinnä karabinieerit pyytävät Venetsian poliisilta apua, mikä on harvinaista. Toiseksi – harvinaista sekin – Brunettin appi kreivi Falieri pyytää vävyään selvittämään mahdollisen uuden liikekumppanin taustoja. Kreivin järjestämillä illallisilla Brunetti tutustuu tutkittavan liikemiehen vaimoon Francaan, joka tekee häneen vaikutuksen keskustelemalla Cicerosta ja Ovidiuksesta. Kirjan nimi viittaa Francan kasvoihin.

Venetsialaisuus, tai ehkä italialaisuus tai käsityksemme italialaisuudesta, näkyy keskusteluissa. Brunettin ja karabinieerikapteeni Guarinon kohtaamiset ovat herkullisia. He tulkitsevat toistensa puheita lähtökohtaisesti epäluottamuksella. Se mitä oikeasti tarkoitetaan löytyy sanojen alta. Tuttua apulaispoliisipäällikkö Pattaa Brunetti on oppinut lukemaan. ”Patta jatkoi sanomalla: ”En halunnut kertoa heille mitään ennen kuin olisin selvittänyt asiaa.” Brunettin oli helppo tulkita tuo Patta-puhe italiaksi: se tarkoitti, että Patta halusi siirtää vastuun jollekulle muulle.”

Venetsia itse säihkyy hetkisen valkoisena yöllisen lumisateen jälkeen. Brunettin työmatka muuttuu uudeksi.

”Hän valitsi vesibussin numero 2, koska se olisi nopeampi, ja kun vaporetto liukui pitkin Canal Grandea, hän katseli lumoutuneena yön aikana tapahtunutta muodonmuutosta. Kanavan varren laiturit olivat valkeita, nukkuvia gondoleita peittävät pressut olivat valkeita ja niin olivat myös pienet, edelleen ihmisjalan tallaamattomat kujat, jotka johtivat kanavalta kaupungin sydämiin.”

Jos joku tuntee Venetsia-kaihoa, niin Kasvot kuvassa vahvistaa sitä.

Ian Rankin: Kuurupiilo

Tässä Ian Rankinin John Rebus -dekkarissa Edinburgh ei esiinny kauneimmillaan.

”Viheralueiksi jätetyillä paikoilla kasvoi korkeaa ruohoa ja runsaasti rikkakasveja, ja lasten öljysorapäällysteisistä leikkikentistä oli tullut miinakenttiä, joissa terävät lasinsirpaleet vain odottivat kompastuvan polvea tai hapuilevaa kättä. Rivitaloasuntoja komistivat lähes järjestään umpeen laudoitetut ikkunat, katkenneista ränneistä suihkusi solkenaan sadevettä maahan, vettyneitä etupihoja reunustavat aidat olivat rikki ja portit kateissa.”

Yhdestä rapistuneen alueen asunnosta löytyy murhattu nuori mies. Kuoleman syyksi on yritetty lavastaa heroiinin yliannostus, mutta ruumiinavaus paljastaa totuuden. Rebus paneutuu tutkimuksiin, vaikka hänen pitäisi valmistautua toimimaan keulakuvana uuden pomonsa huumeidenvastaisessa kampanjassa. Kampanjaan saadaan rahoitusta kaupungin johtavilta liikemiehiltä, joiden ympyröihin Rebus joutuu myös tutustumaan.

Kuurupiilossa kohtaavat Edinburghin pimeät loukot ja eliitin huvittelupaikat, jotka eivät olekaan niin kaukana toisistaan kuin voisi luulla.

Olen lukenut muutaman kirjan John Rebus -sarjasta aivan sekalaisessa järjestyksessä. Kuurupiilo on sarjan toinen osa. Vaikka Rebusin yksityiselämää seurataan rikosten ohella, se ei ole niin suuressa osassa, että ”väärä” järjestys haittaisi kirjojen lukemista.

Sekä Donna Leonin että Ian Rankinin dekkarit ovat siitä mukavia, että niissä ei ole liian yksityiskohtaisesti kuvattua väkivaltaa. Molemmissa on myös jonkin verran yhteiskunnallista painotusta. Se on seikka, jota arvostan rikoskirjallisuudessa.

Donna Leon: Kasvot kuvassa

Suomentanut Kristiina Rikman

Otava 2011, 300 s.

Englanninkielinen alkuteos About Face 2009

Ian Rankin: Kuurupiilo

Suomentanut Heikki Salojärvi

Blue Moon 2002, 269 s.

Englanninkielinen alkuteos Hide & Seek 1990

*********** 

Helmet-haaste:

Kasvot kuvassa, kohta 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa.

Kuurupiilo, kohta 30. Kirjassa pelastetaan ihminen.

Donna Leon: The Girl of His Dreams

Olen lukenut aiemmin muutaman Donna Leonin dekkarin suomeksi. Niissä on sama ongelma kuin muissakin pitkissä dekkarisarjoissa: en aina muista, mitä sarjan kirjoja olen lukenut. Kirjan The Girl of His Dreams takakansitekstistä tiesin heti, että tätä en ole lukenut. Kirja on suomennettu nimellä Unelmien tyttö.

Donna Leonin kirjojen tapahtumapaikka on Venetsia, jossa kirjailija nykyisin asuu, vaikka on kotoisin Yhdysvalloista. Päähenkilö on Commissario Guido Brunetti, joka tuntuu olevan Venetsian ainoa (melkein) rehellinen, lahjomaton ja oikeudentuntoinen poliisi. Brunettin vaimo Paola on englantilaiseen kirjallisuuteen erikoistunut yliopiston opettaja ja venetsialaisen mahtisuvun tytär. Heillä on kaksi nyt jo teini-ikäistä lasta.

Tämä kirja alkaa kovin hitaasti. Varsinainen tutkittava rikos tapahtuu vasta sivulla 109. Sitä ennen on kirjailijalle tavalliseen tapaan arvosteltu korkeampien poliisiviranomaisten toimintaa, ja tällä kertaa runsaasti sivuja on käytetty myös katolisen kirkon arvosteluun. Kirjan alkupuolella Brunetti tutkii ystävänpalveluksena hämäräperäisen saarnaajan toimia, mutta yllättäen nuo toimet eivät ole millään tavalla kytköksissä muihin tapahtumiin – ellei yleistä kieroilua voi pitää kytkentänä.

Varsinainen tutkittava asia on pienen romanitytön kuolema. Tapaturma, tappo vai murha? Romaniyhteisön kautta Leon kirjoittaa hyvin ajankohtaisesta eurooppalaisesta asiasta, Itä-Euroopasta länteen suuntautuvasta maahanmuutosta. Leonin kirjoille tyypilliseen tapaan kaikkia asioita ei selvitetä, ja tyypillistä on sekin, että epäillyllä on niin korkea-arvoisia suhteita, ettei Brunettin esimies hyväksy edes hänen epäilemistään.

Leonin kirjoissa on oma viehätyksensä, josta suuri osa tulee Venetsiasta, vaikka – voih – en olekaan käynyt siellä. The Girl of His Dreams ei kuitenkaan ole sarjan parhaita kirjoja. Toistoa alkaa olla liikaa. Tämä on 17:s Guido Brunetti -kirja ja kolme uudempaakin on jo ilmestynyt.

Suomenkielisestä kirjasta löytyy arvio esimerkiksi blogeista Ja kaikkea muuta ja Kirsin kirjanurkka.


Donna Leon: The Girl of His Dreams
Arrow Books 2009. 307 s.