Meidän
pihallamme on neljä itse rakennetua linnunpönttöä. Niissä asuu tavallisesti
talitiaisia ja sinitiaisia. Joskus röyhkeä kirjosieppo onnistuu valtaamaan
pöntön tiaisilta. Olemme sijoittaneet yhden pöntön koivuun niin, että se näkyy
ruokapöytään. Tiaisia voi katsella vaikka aamukahvia nauttiessaan. Talvella
ruokimme pikkulintuja ja ahkerimmat ruokintavieraat ovat tiaisia. Ruokintapaikkakin
näkyy keittiön ikkunasta. Tiaisia on hauska seurata, joten kun huomasin Atenan
kustantaman kirjan Tiaisten salainen
elämä, halusin heti lukea sen.
Kirjassa
käsitelläänkin juuri tali- ja sinitiaisia eli kahta tiaislajia, jotka viihtyvät
ihmisen lähellä. Muista tiaisista on lyhyesti yhdessä luvussa.
Kirjoittaja
Andreas Tjernshaugen on norjalainen tietokirjailija. Kirjan takana on monen
sivun mittainen lähdeluettelo. Tjernshaugen on todella paneutunut aiheeseen.
Tekstissä ei ole lähdeviittauksia, mikä on minusta hyvä lukemista helpottava ratkaisu.
Lähteet on ryhmitelty luvuittain, joten lukijan on halutessaan helppo etsiä
lisätietoa. Tjernshaugen on myös haastatellut tiaistutkijoita. Näitä
kohtaamisia on kuvattu kirjassa.
Tjernshaugen
seuraa tiaisten elämää vuoden ympäri, alkuvuodesta jouluun. Hän tarkkailee oman
pihansa lintuja. Hänellä on jopa kameralla varustettu pönttö. Vuoden kierron
aikana linnut pariutuvat, pesivät, saavat poikasensa lentoon ja valmistautuvat
talveen. Kaikista vaiheista on tutkittua tietoa, jota Tjernshaugenin omat
havainnot elävöittävät. Minun kaltaiseni amatööritarkkailija oppi kaikenlaista,
esimerkiksi että naaras- ja urostalitiainen eivät ole samannäköisiä. Olen aina
luullut niin. Samoin selvisi, että pesäpöntön suuaukkoa ennen pesimistä
ahkerasti nokkiva tiainen on aina naaras ja että tiaiset ruokkivat poikasiaan
herkullisilla toukilla ja hämähäkeillä.
Tiaisten
luonnetta, persoonaa ja ongelmanratkaisukykyä tutkitaan aktiivisesti. Kirjasta
selviää, millainen on hollantilaisten vaaleanpunainen pantteri -koe. Tiaiset
ovat yksilöitä. Jotkut ovat uskaliaita, toiset varovaisia. Jotkut ovat
nokkelampia kuin muut. Niillä tuntuu olevan samoja piirteitä kuin ihmisillä.
Syrjähypytkin ovat yleisiä. Talviruokintaa seuratessa oppii, että tiaiset ovat
aika ärhäköitä lintuja. Ne sopivat syömään yksi kerrallaan, kun taas varpuset
syövät ryhmässä.
Tjernshaugen
on valinnut kirjaan minämuotoisen joskus jopa jutustelevan kirjoitustyylin.
Tyyli korostaa hänen innostuneisuuttaan. Kirjan voi helposti lukea nuorikin
lintujen harrastaja. Tiaisten salainen
elämä on minusta aivan mainio. Se on tietokirja, mutta se on samalla myös hyvän
mielen kirja tiaisista, kaikkien tuntemista kevään ensimmäisistä laulajista.
Kirjassa
on kauniita kuvia ja piirroksia, mutta liitän tähän pari omaa kuvaani.
|
Tiaispönttö pihakoivussa |
|
Juuri pöntöstä lähtenyt poikanen |
Andreas Tjernshaugen: Tiaisten
salainen elämä
Suomentanut
Ulla Lempinen
Atena 2016, 223 s.
Norjankielinen alkuteos Meisenes
hemmelige liv 2015
Arvostelukappale