tiistai 28. kesäkuuta 2016

Viisi vuotta bloggaamista

Aloitin blogini tasan viisi vuotta sitten. Aika rientää. Löysin bloggaamisesta harrastuksen, jonka parissa olen viihtynyt ja aion viihtyä edelleen.

Olen kirjoittanut reilun kolmen vuoden ajan sarjaa Kuukauden nobelisti. Syntymäpäiväpostausta varten katsoin, mitä nobelistijuttujani on luettu eniten. Ensimmäisinä julkaistut ovat tietysti ehtineet kerätä klikkauksia  ja ehkä lukijoitakin  eniten, mutta tässä joka tapauksessa viisi suosituinta:
  1. F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
  2. John Steinbeck: Vihan hedelmät
  3. Thomas Mann: Buddenbrookit
  4. Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
  5. Mo Yan: Seitsemän elämääni
Sillanpää on ylivoimainen ykkönen. Olen sen huomannut jo aiemmin, koska postauksella on lukijoita päivittäin. Ilmeisesti Sillanpäätä luetaan kouluissa. Steinbeck on yhtä selvä kakkonen. Sitten tulee tasaisempaa. Joka tapauksessa Nobel-juttujeni jatkuva suosio ilahduttaa minua!

torstai 23. kesäkuuta 2016

Yiyun Li: Kulkurit

Pari vuotta Maon kuoleman jälkeen Beijingin demokratiamuuriliike herätti toiveita vapaammasta yhteiskunnasta. Kulkurit kuvaa, millaisia vaikutuksia lyhytaikaisella suojasäällä oli pienessä Kurajoen kaupungissa.

Ryhmä rohkeita kaupunkilaisia yrittää saada vastavallankumouksellisena tuomitun Gu Shanin maineen palautetuksi. Gu Shan oli nuorena kiihkeä punakaartilainen. Myöhemmin hänen ajatuksensa muuttuivat. Kulkurit alkaa kuvauksella Shanin teloituspäivästä. Yhteiskunta näyttäytyy ylhäältä johdettuna ja pelkoon perustuvana. Kaupungin johtohenkilöt eivät tiedä, miten suhtautua Shanin puolesta kirjoitettuun adressiin ennen kuin keskushallinnon kanta demokratialiikkeeseen selviää. Ikävin on lasten kohtalo. He kärsivät vanhempiensa teoista tai he saattavat joutua ilmiantamaan vanhempansa.

Kulkureissa on monta näkökulmahenkilöä, joiden elämät leikkaavat. Keskeisimmät ovat Shanin isä, intellektuelli, joka on joutunut kulttuurivallankumouksen jälkeen kyläkoulun opettajaksi ja joka ei ymmärrä tytärtään, demokratialiikkeen johtoon kuuluva uutistenlukija Kai, joka on entinen lapsinäyttelijä ja paikallinen kuuluisuus, sotasankarin yksinkertaisena pidetty poika Bashi, joka puhuu vaarallisen paljon, vammainen 12-vuotias tyttö Nini ja pikkupoika Tong, joka menettää koiransa raa’alla tavalla. Opettaja Gu on kirjan filosofi.
Hiekanjyvä on yhtä täydellinen kuin maailma”, hän sanoi tulelle niin hiljaa, että mietelmän kuuli vain hän itse. Häntä lohdutti ajatus, että joku pilven päällä istuva pystyi tuijottamaan tähän pieneen loukkoon, johon hän oli juuttunut vaimon kanssa potemaan tuskaansa; heidän kärsimyksensä mahtoi olla niille yläilmojen silmille yhtä vähäpätöinen kuin tuo hiilipalanen hänen katseelleen, palava kekäle joka pian jäähtyisi harmaaksi tuhkanokareeksi.
Kulkureissa on  oletettavasti tarkoituksellinen ristiriita. Näennäisen kepeällä tyylillä kuvataan ankeita elinolosuhteita ja julmia tekoja. En tunne hyvin 1970-luvun Kiinaa (enkä nykyistäkään), mutta yhden lapsen politiikan tietävät kaikki. Tässä kirjassa Ninin perhe ei noudata sitä. Perheessä on kuusi tyttöä ja äiti on toiveikkaasti taas raskaana. Sen sijaan poliitiikka näkyy hylättyinä tyttövauvoina, joita kulkurit herra ja rouva Hua ovat pelastaneet ja ottaneet omikseen.

Yiyun Li: Kulkurit
Suomentanut Seppo Loponen
Tammen Keltainen kirjasto 2013, 431 s.
Englanninkielinen alkuteos The Vagrants 2009

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

Kirottu ajan katoava virta on alakuloinen kirja. Minäkertoja Arvid muistelee elämänsä raskasta vaihetta, jolloin hänen äitinsä on juuri saanut tietää sairastavansa mahasyöpää ja Arvidin oma avioliitto on päättymässä eroon.

Arvid matkustaa äitinsä perässä perheen kesämökille Tanskaan. Hänen tuskansa purkautuu välillä surkuhupaisanakin käytöksenä. Hän ponnistelee liikaa ja juo liikaa.

Per Petterson kirjoittaa tässä hyvin tiiviisti samoin kuin aikaisemmin lukemassani Hevosvarkaissa. Arvidin mökkimatkan lomassa on välähdyksiä hänen elämästään, muistoja lapsuudesta ja perheestä, työnteosta, sekä rakastumisesta vaimoon, joka on jättämässä hänet. Taustoitus antaa mahdollisuuden ymmärtää, miksi Arvid käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miksi suhde äitiin on vaikea. Kaikkea ei selitetä, vaan vihjaillaan.

Kirjassa on paljon kirjallisuusviitteitä. Arvidin äiti on teollisuuden liukuhihnatyöntekijä, mutta hän lukee paljon, mökillä Maughamin teosta The Razor’s Edge. Äidiltä Arvidkin on omaksunut lukemisen.

Arvid on ollut nuorena maolainen kommunisti. Kirjan nimi on säe Mao Tse-tungin runosta.
”Se kertoi inhimillisestä Maosta johon olin kiintynyt ja joka tunsi miten aika jäyti ruumista, niin kuin itsekin olin tuntenut monta kertaa miten aika täysin varoittamatta tavoitti minut ja liikkui ihon alla kuin sarja pieniä sähköiskuja, eikä niitä saanut loppumaan vaikka olisin mieluusti halunnut.
Tätä hienoa surumielistä kirjaa ohitsemme virtaavasta ajasta on luettu paljon blogeissa, esimerkiksi Kirsin kirjanurkassa ja Sinisen linnan kirjastossa.

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta
Suomentanut Katriina Huttunen
Otava 2011, 218 s.
Norjankielinen alkuteos Jeg forbanner tidens elv 2008

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä

Meidän pihallamme on neljä itse rakennetua linnunpönttöä. Niissä asuu tavallisesti talitiaisia ja sinitiaisia. Joskus röyhkeä kirjosieppo onnistuu valtaamaan pöntön tiaisilta. Olemme sijoittaneet yhden pöntön koivuun niin, että se näkyy ruokapöytään. Tiaisia voi katsella vaikka aamukahvia nauttiessaan. Talvella ruokimme pikkulintuja ja ahkerimmat ruokintavieraat ovat tiaisia. Ruokintapaikkakin näkyy keittiön ikkunasta. Tiaisia on hauska seurata, joten kun huomasin Atenan kustantaman kirjan Tiaisten salainen elämä, halusin heti lukea sen.

Kirjassa käsitelläänkin juuri tali- ja sinitiaisia eli kahta tiaislajia, jotka viihtyvät ihmisen lähellä. Muista tiaisista on lyhyesti yhdessä luvussa.

Kirjoittaja Andreas Tjernshaugen on norjalainen tietokirjailija. Kirjan takana on monen sivun mittainen lähdeluettelo. Tjernshaugen on todella paneutunut aiheeseen. Tekstissä ei ole lähdeviittauksia, mikä on minusta hyvä lukemista helpottava ratkaisu. Lähteet on ryhmitelty luvuittain, joten lukijan on halutessaan helppo etsiä lisätietoa. Tjernshaugen on myös haastatellut tiaistutkijoita. Näitä kohtaamisia on kuvattu kirjassa.

Tjernshaugen seuraa tiaisten elämää vuoden ympäri, alkuvuodesta jouluun. Hän tarkkailee oman pihansa lintuja. Hänellä on jopa kameralla varustettu pönttö. Vuoden kierron aikana linnut pariutuvat, pesivät, saavat poikasensa lentoon ja valmistautuvat talveen. Kaikista vaiheista on tutkittua tietoa, jota Tjernshaugenin omat havainnot elävöittävät. Minun kaltaiseni amatööritarkkailija oppi kaikenlaista, esimerkiksi että naaras- ja urostalitiainen eivät ole samannäköisiä. Olen aina luullut niin. Samoin selvisi, että pesäpöntön suuaukkoa ennen pesimistä ahkerasti nokkiva tiainen on aina naaras ja että tiaiset ruokkivat poikasiaan herkullisilla toukilla ja hämähäkeillä.

Tiaisten luonnetta, persoonaa ja ongelmanratkaisukykyä tutkitaan aktiivisesti. Kirjasta selviää, millainen on hollantilaisten vaaleanpunainen pantteri -koe. Tiaiset ovat yksilöitä. Jotkut ovat uskaliaita, toiset varovaisia. Jotkut ovat nokkelampia kuin muut. Niillä tuntuu olevan samoja piirteitä kuin ihmisillä. Syrjähypytkin ovat yleisiä. Talviruokintaa seuratessa oppii, että tiaiset ovat aika ärhäköitä lintuja. Ne sopivat syömään yksi kerrallaan, kun taas varpuset syövät ryhmässä.

Tjernshaugen on valinnut kirjaan minämuotoisen joskus jopa jutustelevan kirjoitustyylin. Tyyli korostaa hänen innostuneisuuttaan. Kirjan voi helposti lukea nuorikin lintujen harrastaja. Tiaisten salainen elämä on minusta aivan mainio. Se on tietokirja, mutta se on samalla myös hyvän mielen kirja tiaisista, kaikkien tuntemista kevään ensimmäisistä laulajista.

Kirjassa on kauniita kuvia ja piirroksia, mutta liitän tähän pari omaa kuvaani.

Tiaispönttö pihakoivussa
Juuri pöntöstä lähtenyt poikanen

Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä
Suomentanut Ulla Lempinen
Atena 2016, 223 s.
Norjankielinen alkuteos Meisenes hemmelige liv 2015
Arvostelukappale

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award

Sain Blogger Recognition Award -tunnustuksen jo aikaa sitten Riitalta blogista Kirja vieköön! ja viime viikolla Kirsiltä blogista Kaikkea kirjasta. Kiitos molemmille!

Palkintoon liittyvät ohjeet:
  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
  2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi
Aloitin bloggaamisen mahdollisimman tavanomaisesti: aloin kirjoittaa lukupäiväkirjaani julkisesti. Olen kirjoittanut "aina" muistiin lukemani kirjat ja silloin tällöin kirjoitin niistä huomioitani paperille. Blogi tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta, ja niin se on ollutkin. Blogimaailman yhteisöllisyys tuli minulle positiivisena yllätyksenä. Tässä kuussa minulla tulee täyteen viisi vuotta kirjabloggaamista, enkä ole vielä yhtään kyllästynyt. Päin vastoin, bloggaamisesta on tullut rakas harrastus.

Blogger Recognition Award on kiertänyt blogeja jo niin kauan, että aloittelevat bloggaajat ovat saaneet runsaasti erinomaisia ohjeita. Tuskin pystyn lisäämään mitään omaperäistä. Ensimmäinen mieleeni tullut ohje on: ole oma itsesi. Tämän saman on sanonut moni muukin. Kannattaa kirjoittaa niistä kirjoista, joita itse mieluiten lukee, eikä aina niistä samoista, joita "kaikki" lukevat.

Blogimaailmaan pääsee parhaiten sisään, kun käy kommentoimassa muiden kirjoituksia. Silloin uusi blogi huomataan nopeasti, lukijoita ja kommentteja ilmestyy. Blogin nimeä kannattaa miettiä. Esimerkiksi oman blogini nimi ei ole kovin onnistunut, mutta siihen on syynsä, miksi valitsin sen. Parhaiten mieleen jäävissä nimissä ei esiinny sanaa kirja. Blogin ulkonäkö ei ole niin tärkeä kuin sisältö, vaikka kauniita kuvia onkin mukava katsella. Ulkonäössä minusta tärkeintä on helppo luettavuus.

Tämä tunnustus on kiertänyt niin, että en nyt enää nimeä ketään.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Mihkel Raud: Sininen on sinun taivaasi


Minä olin vähällä jättää tämän kirjan kesken. Luin sen loppuun, koska se oli erittäin nopealukuinen ja koska halusin tietää, miten kirjailija lopettaa oudon teoksensa.

Kesken jättäminen oli lähellä, koska en halua lukea selostusta ihmisen paloittelusta ja syöttämisestä sioille,  en myöskään halua, että minut ensin tutustutetaan muutaman sivun verran pikkupoikaan, joka on äitinsä kanssa jouluostoksilla tavaratalossa joka räjäytetään, ja poika ja äitinsä kuolevat räjähdyksessä (kuvaus on hyvin verinen). Poimin tähän vain nuo kaksi esimerkkiä.

Jonkin matkaa kirjaa luettuani tulin siihen tulokseen, että sen on tarkoitus olla satiirinen. Satiirin kohteena on Viron nykyinen elämänmeno, ihmisten rahanahneus, turhat tv-julkkikset, poliitikot. Ajatuksenpoikasena on myös, voiko Viron – ja miksei myös Suomen – kaltaisessa maassa olla sisäsyntyistä terrorismia, maassa, josta puuttuu ”usko, intohimo ja nälkä”.

Takakanteen on painettu Eesti Päevalehden arvostelua: ”Sininen on sinun taivaasi on todella mukaansatempaava, ja Raudin nokkeluudet vetävät usein suun hymyyn.” Minua ei lihankappaleiden ja raiskausten keskellä hymyilyttänyt. Miksi niin paljon väkivaltaa, miksi?

Sininen on sinun taivaasi on kolmas kirja, jolla osallistun dekkariviikolle.

Oksan hyllyltä -blogi
Mihkel Raud: Sininen on sinun taivaasi
Suomentanut Jouko Vanhanen
Like 2011, 268 s.
Vironkielinen alkuteos Sinine on sinu taevas 2010

torstai 9. kesäkuuta 2016

Naisten aakkoset: D

Naisten aakkosissa on vuorossa D. Se osoittautui yllättäen hieman vaikeaksi kirjaimeksi.
  1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
  2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
  3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.
  1. Grazia Deledda. Nostan tähän italialaisen nobelistin 1920-luvulta. Pidän Deleddan perhesuhteita ja moraalisia ongelmia käsittelevistä pienistä kirjoista. Yhdestä olen blogannutkin: Elias Portolu.
  2. Judi Dench. Judi Dench on upea. Hän on harvoja naisnäyttelijöitä, joka on saanut mielenkiintoisia elokuvarooleja myös ikääntyessään. Olen nähnyt Judi Denchin livenä Lontoossa 1980-luvulla. Näytelmä oli Harvey Cranville Barkerin Waste ja Denchillä oli siinä toinen kahdesta pääosasta.
  3. Doris Lessing. Toinen nobelisti. Olen lukenut kaksi Doris Lessingin kirjaa, mutta minusta tuntuu, että monipuolisen kirjailijan tuotantoon olisi hyvä tutustua paremmin.
Aikaisemmat aakkoset: A, B, C.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Nele Neuhaus: Mordsfreunde


Nele Neuhaus on saksalainen dekkaristi, jonka kirjoja on nyt alettu suomentaakin. Jostain syystä suomentaminen on aloitettu hänen neljännestä dekkaristaan Lumikin on kuoltava, vaikka hän kirjoittaa sarjaa. Sen päähenkilöinä ovat rikoskomisario Pia Kirchhoff ja hänen pomonsa Oliver von Bodenstein. Luin kolme vuotta sitten sarjan ensimmäisen kirjan Eine unbeliebte Frau ja bloggasinkin siitä. Mordsfreunde on järjestyksessä toinen Kirchhoff-Bodenstein -dekkari.

Taphtumat liikkuvat Frankfurtin lähistöllä pikkupaikkakunnilla Königstein ja Kelkenheim. Eläintarhan Opel-Zoo vieressä olevalta niityltä löydetään murhattu mies. Mies, Hans-Ulrich Pauly, oli ollut tunteita herättänyt hahmo. Hän oli karismaattinen opettaja, jota suurin osa hänen oppilaistaan rakasti, mutta vanhemmat eivät niinkään. Hän oli vannoutunut luonnonsuojelija, joka vastusti eläintarhaa ja vakavammin uutta tiesuunnitelmaa, jota paikallispoliitikot puolustivat. Poliitikkojen lisäksi häntä vihasivat naapurit sekä ex-vaimo, jonka kanssa raha-asiat olivat sekaisin. Mahdollisten murhaajien joukko on laaja ja poliisien tutkimuksia moneen suuntaan vievä.

Opel-Zoo on oikeasti olemassa, samoin kuin Königsteinin linnan rauniot, joissa näytellään loppuratkaisu. Paulyn vastustama tiesuunnitelma on myös aito.

Mordsfreunde on perinteinen rikosromaani, jossa poliisit saavat tietysti murhaajan selville ja tässä ratkaisevat samalla muitakin rikoksia. Taloudelliset kähminnät ja korruptio kaatavat paikallisia merkkihenkilöitä. Tutkimuksia selostetaan hyvin perusteellisesti − sanoisinko saksalaiseen tyyliin. Jälkisanoissa kirjailija Neuhaus kiittää kustannustoimittajaa, jonka kanssa oli lyhentänyt kirjaa sadan sivun verran. Lukijan mielestä olisi voinut tiivistää enemmänkin.

Kahden lukemani kirjan perusteella Neuhausin dekkarit eivät ole kovin väkivaltaisia. Kirchhoffin ja Bodensteinin yksityiselämä on rauhallista verrattuna nykydekkareiden usein moniongelmaisiin poliiseihin. Omat kiemuransa heidänkin elämässään tietysti on. Tutkimusryhmässä on Pia Kirchhoffin kiusaksi yksi perinteinen sovinisti.

Olen ostanut myös sarjan kolmannen osan Tiefe Wunden ja vasta luettuani sen, aion kokeilla, miltä neljännen osan suomennos tuntuu.

Mordsfreunde on toinen kirja, jolla osallistun dekkariviikolle.

Oksan hyllyltä -blogi

Nele Neuhaus: Mordsfreunde
List Taschenbuch 2015, 30. painos, 394 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2007

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Tietohaaste

hdcanis Hyönteisdokumentti-blogista lähetti minulle tietohaasteen, joka on lähtenyt liikkeelle blogista Klassikkojen lumoissa. Tämä on mukavan erilainen haaste verrattuna muihin blogeja ahkerasti kiertäviin haasteisiin. Tässä säännöt Klassikkojen lumoissa -blogista kopioituna:
  • Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
  • Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
  • Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
  • Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoistaSiitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
  • Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Minulle tuli sama ongelma kuin monelle muulle haastetulle. Hyllyssäni olevat oman alani kirjat ovat melkein kaikki englanniksi. Käyttämäni nettisivut vielä varmemmin. Muilta aloilta sentään tietokirjoja löytyy. Valitsin tähän viisi keskenään erilaista.


Lasse J. Laineen Suomalainen lintuopas on meillä niin käytössä, että jouduin etsimään, mille pöydälle se nyt oli jäänyt. En ole luontoihminen, enkä lintubongari, mutta siitä huolimatta Lintuoppaasta tulee haetuksi tietoa eri lajeista usein, ainakin pihalle pistäytyneistä linnuista.


Kari Enqvistin Kosmoksen hahmo käsittelee alkuräjähdysteoriaa. Tästä kirjasta voi lukea mm. pimeästä aineesta, pimeästä energiasta ja kosmisesta inflaatiosta. Enqvist kirjoittaa minusta todella hyvin. Kirjan on tarkoitus olla "populaari katsaus" kosmologiaan, mutta kyllä se jonkinmoisia taustatietoja vaatii.


Freudin Unien tulkinta on klassikko. Nykyaikaisen aivotutkimuksen kehittyessä Freudin teoriat alkavat jäädä syrjään, mutta niillä on ollut valtava vaikutus taiteeseen. Jos lukee kirjoja ja katsoo elokuvia, on hyvä tietää jotakin Freudista.


Anna Kortelaisen Virginie on aivan ihastuttava kirja, mikrohistoriaa parhaimmillaan. Kortelainen kirjoittaa innostuneesti, miten hän paneutuu lähteisiin ja etsii tietoa pitkin Ranskaa erilaisista arkistoista. Olin sijoittanut kirjan hyllyssä romaaneihin, vaikka tietokirjahan se on.


Peter von Baghin teoksia minulla on useita. Valitsin tähän kirjan Aki Kaurismäestä. Kirja on ilmestynyt vuonna 2006, joten viimeinen siinä käsitelty Kaurismäen pitkä elokuva on Laitakaupungin valot. Peter von Bagh tulkitsee Kaurismäen elokuvia omaan persoonalliseen tyyliinsä. Lisäksi hän on haastatellut Kaurismäkeä ja haastattelutekstejä on paljon. Kirja on myös kaunis. Siinä on paljon kuvia elokuvista ja niiden tekemisestä.

Nettisivuja esittelen vain kolme:

  1. Fennica-tietokanta. Suomen kansallisbibliografia lienee kaikkien kirjabloggaajien käyttämä.
  2. Kielitoimiston ohjepankki. Vastaus oikeinkirjoitus- tai kielioppikysymyksiin löytyy täältä.
  3. BirdLife Suomi. Lintutietoa. Sivustolla on mm. ohjeita lintujen talviruokintaan ja linnunpönttöjen rakentamiseen.
Haasteiden eteenpäin laittamisessa on aina sama ongelma: en lainkaan tiedä, ketkä on jo haastettu. Kokeillaanpa seuraavia: Juha (Nipvet), Nellu (Rinkka ja nojatuoli), Elina (Luettua elämää).

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Inger Frimansson: Kylmä maa

Oksan hyllyltä -blogi

Minun dekkariviikkoni alkoi vähän huonosti. Olen lukenut muutaman Inger Frimanssonin kirjan ja pitänyt niistä ainakin sen verran, että olen lukenut lisää. Kylmä maa oli kuitenkin pettymys. Varsinkin sen loppu ihmetytti. Kaksi juonihaaraa saatiin päätökseen, mutta toinen ratkaisu tupsahti jostakin yllättäen ja toisen ratkaisu oli epäuskottava eli suorastaan yliluonnollinen.

Frimansson kirjoittaa psykologisia jännitysromaaneja, jotka eivät muodosta sarjaa. Tässä kirjassa pistäytyy sivuhenkilönä yksi aiemmin lukemani kirjan Alastomien naisten saari päähenkilöistä, mutta muuten kirjat eivät liity toisiinsa.

Kylmän maan lähtötilanteena on sieppaus. Kuolemaisillaan olevan kirjankustantaja Titus Bruhnin nykyinen vaimo Ingrid katoaa, kun hän menee miehensä toivomuksesta tapaamaan tämän entistä vaimoa Rosea. Ingridin katoamispäivänä Rosen poika Tomas palaa ylättäen Ruotsiin ja tuo mukanaan thaimaalaisen vaimonsa Mayan, joka on raskaana. Sen jälkeen ei paljon mitään tapahdukaan ennen aivan kirjan loppua. Näkökulma vaihtuu ihmisestä toiseen, Ingridin siskosta Tomaksen kautta Tituksen tyttäriin ja yhteen työtoveriin.

Jännitystä Kylmään maahan ei synny missään vaiheessa. Tapahtumat ovat arkisia yhtä tulipaloa lukuun ottamatta. Ihmisten mielenliikkeiden seuraaminen ei johda tässä hyville psykologisille romaaneille tyypilliseen maaniseen tunnelmaan.

Inger Frimansson: Kylmä maa
Suomentanut Taina Rönkkö
Like 2012, 389 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Det kalla landet 2011

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kuukauden nobelisti J. M. Coetzee: Kesä


Kesä on J. M. Coetzeen omaelämäkerrallinen romaani, mutta sen rakenne on erikoinen. Kuolleen kirjailija Coetzeen muistokirjoitusta laativa Vincent haastattelee Coetzeen tunteneita ihmisiä. Haastateltavina on kaksi naista, joihin Coetzeella oli jonkinlainen suhde, hänen serkkunsa ja kaksi yliopistotutkijaa. Vincent keskittyy Coetzeen elämään 1970-luvulla, jolloin hän oli joutunut palaamaan Etelä-Afrikkaan Yhdysvalloista, koska ei saanut sinne oleskelulupaa vastustettuaan Vietnamin sotaa mielenosoituksissa.

Ote on itseironinen. Ensimmäinen haastateltavista kuvaa ensivaikutelmaansa Coetzeesta:
”Ulkonäön puolesta tuskin kukaan olisi sanonut häntä puoleensavetäväksi. Hän oli luiseva, hänellä oli parta, hänellä oli sarvisankalasit ja sandaalit. Hän oli väärässä paikassa kuin lintu, jokin lentokyvytön lintu, tai hajamielinen tiedemies, joka on harhautunut epähuomiossa laboratoriostaan. Lisäksi hänessä oli jotain nukkavierua, jonkinlaista epäonnistumisen tuntua.”
Jotkut kirjassa kerrotut tapahtumat pitävät paikkansa, kuten USA:sta paluu, jotkut taas eivät, esimerkiksi yliopistouraansa Coetzee vähättelee. Hän laittaakin kirjallisuuden tutkija Sophien sanomaan:
”Hän uskoi, että me olemme vapaita muokkaamaan elämäntarinamme sellaisiksi kuin haluamme joko todellisen maailman asettamien rajoitusten mukaisesti tai jopa niistä piittaamatta [- -].”
Coetzeen suhtautuminen Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaan tuli selväksi tästä kirjasta. Hänestä valkoisilla eurooppalaisten jälkeläisillä, kuten hänellä itsellään, ei ole mitään oikeutta edes asua maassa. Coetzee onkin muuttanut Australiaan.

Olen lukenut Coetzeelta vain Booker-palkinnon voittaneen romaanin Häpeäpaalu, josta jäi hieman hämmentynyt olo. Kesästä saisi varmasti enemmän irti, jos olisi lukenut useampia Coetzeen romaaneja. Siinä mainitaan esikoisteos Hämärän maat, elämäkerralliset Poikavuodet ja Nuoruus sekä Foe ja Maan sydämessä. Näinkin Kesä oli aivan erinomaista luettavaa ja houkutteli muiden Coetzeen kirjojen pariin.

Kesässä olisi paljon lainattavaa, sellaisia virkkeitä kuin ”Kirjan pitäisi olla kirves, joka rikkoo jäätyneen meren ihmisen sisällä”. Hieno teos.

 Coetzeen kirjoja on suomennettu paljon. Löysin myös useita blogikirjoituksia.

Hämärän maat, Marjatan kirjaelämyksiä
Maan sydämessä, Nipvet
Barbaarit tulevat, Jokken kirjanurkka
Michael K:n elämä, Donna mobilen kirjat
Pietarin mestari, Oksan hyllyltä
Poikavuodet, Donna mobilen kirjat
Häpeäpaalu, Lue, ihminen
Huonon vuoden päiväkirja, Luen ja kirjoitan
Jeesuksen lapsuus, Kirjapolkuni

J. M. Coetzee: Kesä
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2011, 299 s.
Englanninkielinen alkuteos Summertime 2009