Kari Heiskasen kirjoittama ja
ohjaama Metsäperkele Helsingin Kaupunginteatterissa kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksesta.
Tätä näytelmää olisin tuskin itse valinnut, mutta sain lipun työpaikan kautta.
Kuten yleensäkin teatterissa, niin Metsäperkele oli loppujen lopuksi
positiivinen kokemus, vaikka näytelmä ei ole kovin näytelmällinen.
Metsäperkele kertoo G. A.
Serlachiuksen tarinan varattomasta farmaseutista puunjalostusteollisuuden suuryrittäjäksi.
Rakenne on katkelmallinen, kun kohtaukset seuraavat kronologisessa
järjestyksessä ja aina välillä tapahtumia ja historiallisia yhteyksiä
selitetään. Minusta näytelmässä oli parasta Serlachiuksen teollisen toiminnan
kuvaus. Yksityiselämä, niin traagista kuin se osittain olikin, jäi sivummalle.
Näytelmässä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt ennestään, esimerkiksi Serlachiuksen
osuus rautatielinjauksiin tai Suomen talvimerenkulun aloittamiseen.
Kaupunginteatterin suurelle
näyttämölle oli rakennettu hienot miljööt tehdashallia myöten. Serlachiusta esittää Pertti Sveholm, mielestäni yksi Suomen parhaita näyttelijöitä. Eero Aho Serlachiuksen
ystävänä ja lakimiehenä Alexander Neiglickinä ja Leena Uotila sihteeri Elsana
nousivat esille. Heillä oli myös muuten vakavan näytelmän hauskimmat
kohtaukset.
Näin pientä juttua varten en
viitsinyt pyytää lupaa Kaupunginteatterin kuvien käyttämiseen.
Liitin alkuun valoisan kuvan koivusta. Kuvani tunnelma ei vastaa näytelmää. Kuvan pitäisi
olla tummempi, niin paljon näytelmässä on kiihkoa, kateutta ja synkkyyttä.