”Jollakin oudolla tavalla tyttö oli jopa ihailtavan vahva, Lia ajatteli. Hän huokui aggressiivista itsevarmuutta, siinä vahvuudessa olisi voinut kellua.
Mistä näitä tulee? Lia mietti. Mistä tulevat nämä nuoret, jotka saattavat olla näin välinpitämättömiä muista? Nuoret, joille muut ihmiset ovat vain astinlautoja tai esteitä.”
Trilleri Sysipimeä on jatkoa
Hiltusen ensimmäiselle kirjalle Vilpittömästi sinun, jota en ole lukenut.
Vaikka Sysipimeä on itsenäinen teos, olisi ollut hyvä, että edellinen kirja
olisi ollut luettuna.
Suomalainen Mari johtaa Lontoossa
Studiota. Minulle jäi epäselväksi, mikä Studio oikeastaan on. Siellä
työskentelee muutama ihminen, ja ilmeisesti heidän tavoitteenaan on ’tehdä
hyviä asioita’. Välttämättä ei siis ratkoa rikoksia, vaikka Sysipimeässä sitä
tehdäänkin. Rahaa ja resursseja Studiolla tuntuu olevan lähes rajattomasti.
Minulle ei selvinnyt, mistä rahat tulevat. Koko Studio vaikutti
epäuskottavalta. Epäuskottavaa oli myös se, että kaksi suomalaista naista,
psykologi Mari ja graafikko Lia, peittoavat Englannin poliisivoimat vakavan rikoksen
ratkaisemisessa. Lialle riittää muutama tunti ampumisen harjoittelua ratkaisevan
tärkeän taidon oppimiseen. Tapahtumia katsotaan Lian näkökulmasta.
Jos ei välitä noista epäuskottavuuksista,
niin Sysipimeä on OK trilleri. Rikokseen johdattelevat mustat videot, joita
alkaa ilmestyä YouTubeen. Yhtenä kirjan teemana onkin ihmisten käyttäytyminen
verkossa. Toinen teema on pyrkimys julkisuuteen ja julkkisten fanitus, ja tässä
vääristynyt, sairaalloinen fanitus. Homofobiakin on rikoksen taustalla. (Tietämättä
kirjasta mitään satuin lukemaan tämän heti John Irvingin kirjan Minä olen monta
jälkeen.)
En kirjoita tarkoituksella
enempää Sysipimeän juonesta. Jos joku haluaa tietää kirjasta enemmän, niin
siitä on kirjoitettu blogeissa paljon. Laitan tähän linkin blogiin P.S.Rakastan kirjoja, josta löytyy lisää linkkejä.
Pekka
Hiltunen: Sysipimeä
WSOY 2012, 362 s
